Viikonloppuna jaksettiin iloita lääkäriltä saaduista hyvistä uutisista samalla kun jäätiin kuitenkin odottamaan uusia tutkimusaikoja pojallemme. Iloisten uutisten keskellä jatkettiin myös keittiöremonttia, joka meni hyvän pätkän taas eteenpäin ja pääsin jo pakkaamaan kaappejakin ihan kunnolla, vaikka pari mutkaa liesituulettimen asennuksessa koettiinkin ja yksi osa pitää viikolla vielä hakea ennen kuin se etappi saadaan loppuun.
Damixan hana oli juuri sellainen, jota halusin.
Perjantaina saapui putkimies ja pääsimme taas nauttimaan juoksevasta vedestä sekä ihastelemaan uutta hanaa. Lapset ovat ihmetelleet vanhanaikaista hanaamme, josta saa erikseen kuumaa ja kylmää vettä. Itselleni se tuo aina mieleen mummin ja papan talon ja tuntuu ihanalta, että omaan keittiööni sai tällä tavalla mukaan palan lapsuutta.
Uusi keittiö tuntuu uskomattoman ihanalta, vaikka keskeneräinen vielä onkin. Luulen, että aikataulu – eli jouluksi valmista – pitää kaiken muun paitsi oven ympäryksen osalta. Emme ole vielä saaneet edes päätetyksi, millaista ratkaisua siihen haluamme alkaa rakentaa. No, sipaisen tuohon pintaan joku päivä valkoisen maalin niin kestää paremmin katsella joulun yli ja pohtia rauhassa vaihtoehtoja.
Myös keittiöstä löytyy vielä maalaamatonta pintaa. Ikkunan yläpuolella olevan seinäpätkän maalaaminen ei enää viikonloppuna onnistunut ja ajattelin hoitaa sen pois alta tänään, jos suinkin mahdollista. Ja voi olla, että ikkunanpokat pitää myös vielä käsitellä ennen kuin keittiön yleisilme on kunnossa ja onhan noissa jo toki kulumaakin, joka korostuu uuden rinnalla.
Sen verran kauan on kodissamme vallinnut kaaos, että on vaikea muistaa, mihin mitäkin tavaraa keittiötä purettaessa varastoitiin. Kun on menossa monen rintaman remontti, niin tavaraa tuntuu olevan kaikkialla ja kun siihen soppaan lisätään vielä monta tekijää, niin isomman luokan kaaos on valmis. Viikonloppuna nimittäin huomattiin että etenkään lapset eivät enää muistaneet mitä olivat mihinkin vieneet ja itse en kyllä kuolemaksenikaan enää pystynyt muistamaan, mihin olin heidän käskenyt mitäkin viemään. Muistijälki oli jäänyt lähinnä niistä asioista, jotka olin itse siirtänyt alusta loppuun. Voi olla, että menee hetki ennen kuin kaikki kadonneet asiat ovat löytyneet ja löytäneet itselleen uuden paikan. Ehkäpä joudun keittiön kaapit järjestämään vielä pariin kertaan ennen kuin järjestys on se paras ja toimivin meille.
Ensi viikonloppuna olisi toiveissa päästä rakentamaan avohyllyä ja pöytätasoa, jotka tulevat tuohon ikkunan eteen. Paikka oli haastava monessakin mielessä. Korkeus ero muihin työtasoihin nähden sekä lämpöpatterin sijainti aiheuttivat ongelmia, mutta rakentamalla itse tilaan sopivan huonekalun päätimme saada pieneen keittiöömme lisää säilytystilaa sekä sitä aina kaivattua laskutilaa. Ensi viikonloppun jälkeen pääsemme jo ehkä ihan oikeasti käyttämäänkin uutta keittiötämme. Sitten voisi olla vuorossa jo vähän kauniimpiakin kuvia eikä vain tällaisia remonttikamppeiden täyttämiä.
Muutama vuosi sitten pohjanmaalainen Ojalan kylän hirsikoulu matkasi osat tarkasti merkittyinä Alahärmästä Järvenpäähän ja ison rakennusurakan jälkeen se avasi ovensa Tuusulanjärven kauniissa kulttuurimaisemissa vuonna 2013. 1920-luvulla rakennettu hirsikomeus on kurikkalaisen rakennusmestari Rekolan käsialaa.
Härmän Rati on punainen niin kuin vanhan kyläkoulun kuuluukin olla. Se on kaunis ja jykevä ja jos oikein höristää korviaan voi melkein kuulla tunnille oppilaita kutsuvan kellon kilkatuksen. Illan pimeydessä loistavat valoisat ikkunat vetävät puoleensa luoden lämpöä viilenevään iltaan. Maltan tuskin odottaa, että pääsen kurkistamaan sisään.
Portaikon seinillä valokuvataulut kertovat rakennuksen historiasta,
Talosta henkii vanha tunnelma. Hirsien rosoiset pinnat kertovat kiehtovaa tarinaansa ja ruokasalin päädyssä kohoava uuni luo lämmintä tunnelmaa koko tilalle. Seinille ripustetut vanhat taulut tuovat oman säväyksensä kiehtovaan sisustukseen samoin kuin rakennuksen menneisyyttä kunnioittavat vanhat kouluesineet siellä täällä. Viimeinen silaus tulee ehdottomasti huomioon ottavasta asiakaspalvelusta, joka on aidosti ystävällistä.
Mutta vielä on ehkä paras seikka mainitsematta. Talon tarjoama ruoka suorastaan pursuaa luomua ja Härmän Ratin Juha Ollila kertookin, että tarkoitus olisi kasvattaa luomun määrää entisestään. Jo nyt annoksien pääraaka-aineista vain yksi ei ole luomua ja kaikista raaka-aineista noin 80 prosenttia on luomua. Arvostan.
Pääraaka-aineita Härmän Rati hankkii mm. Kiven Säästöpossulta, ja Gobbas Gårdilta sekä Mantereen tilalta ja Sydänmaan Highlanderilta. On upeaa, että kotimaista luomutuotantoa arvostetaan Härmän Ratissa korkealle ja ollaan valmiita satsaamaan laatuun. Ei ihme, että ruokapöydän antimet maistuvat herkullisilta.
Ratin keittiössä todellakin mennään maku edellä ja voin sanoa, että sen kyllä huomasi, kun ruokia maisteli. Illan noutopöytä notkui herkkuja ja vatsan täytti helposti jo pelkästään raikkaan ja vivahteikkaan salaattipöydän antimilla. Aterian kruunasi herkullinen pitkään hauduteltu highlanderannos, jossa liha oli mureaa ja mehevää. Parempaa en kyllä ihan heti muista syöneeni ja herkullisten tuoksujen huumaamana unohdin ottaa pääruuasta kuvan, mutta seikka vain todistanee sanani ruuan erinomaisuudesta.
Täydellä vatsalla oli hyvä taas syventyä imemään itseensä paikan erityistä tunnelmaa ja seurakin oli mitä mainiointa, sillä sainhan jutella luomujutuista pitkin iltaa – kysessä oli nimittäin biodiversiteetin katoamista pohtivan seminaarin illanvietto, johon osallistui ihmisiä useasta eri maasta. Ilta sujuikin rattoisasti mielenkiintoisten ihmisten parissa musiikkiesitysten siivittämänä.
———————————————————————
Tulevana lauantaina 26.11 kello 12.00-16.00 Härmän Rati järjestää luomuisen Pop up tapahtuman: Luomu Pop up -Prkl! Tarjolla on siis makoisaa luomuista ruokaa Härmän Ratin tapaan. Herkuttelemaan kannattaakin ehdottomasti lähteä koko perheen voimin.
Viikonloppuna monen muun jutun ohessa sain viimein pystytetyksi linnunruokintatelineen takapihan kaaoksen keskelle. Kyllä huomaa, että talvi yllätti, kun siellä ympärilleen katselee, mutta koska vuorokaudessa on vain 24 tuntia niin eipä siinä auta muu kun priorisoida, jos täytyy valita siistin takapihan ja valmiin keittiön väliltä.
Ajattelin kyllä, että olisi ehkä ollut järkevää irrottaa muutama minuutti aikaa ennen pakkasia ja iskeä teline maahan aikaisemmin, mutta sujuipa se riittävän hyvin vielä pienessä pakkasessakin. Helpommalla vain olisi päässyt, kun olisi tehnyt aikaisemmin.
Meillä ei nyt muutamaan vuoteen ole lintuja ruokittu. Vanha lintulauta tupsahti maahan enkä koskaan päässyt niin pitkälle, että olisin sen uudelleen puuhun ripustanut. No, kyseinen puukin on ollut poissa jo jokusen vuoden ja piti miettiä toisenlaisia vaihtoehtoja. Metallinen teline vaikutti sopivalta ja sellainen pihalle siis laitettiin.
Nyt teline lastattiin talipalloilla, pähkinöillä ja auringonkukansiemenillä, mutta tarkoitus olisi vielä laittaa ainakin kauraa ja pohdinpa sitäkin, josko omenakin olisi ihan mukava lisä sinne. Telineessä on vielä kolmisen paikkaa vapaana joten olisi ihan mukava lisätä tarjontaa ja katsoa millaisia lintuja ruokintapaikalle saisimme vieraaksi.
Epäilin, että menisi hyvän aikaa ennen kuin lintuja ruokailemaan ilmaantuisi, mutta ihmeekseni näin kuin vain puolisen tuntia asennuksesta paikalle lehahti talitintti parvi, joka alkoi ahmia uuden ruokintapaikan antimia. Pääsemme mukavasti seuraamaan ruokahuoneen ikkunasta siivekkäiden ystäviemme puuhia ja etenkin pienin tuntuu istuvan välillä varsin tiiviisti nenä melkein ikkunassa kiinni.
Lapsuuden kodissani ruokittiin joka talvi lintuja. Ehkäpä juuri siksi olen niin kovasti kaivannut omallekin pihalleni tätä talvista tapaa. Minä sain lapsena monesti käydä täyttämässä lintulaudan, joka tyhjeni aikamoista vauhtia, sillä siellä vieraili aikamoinen määrä siivekkäitä. No, ihan kaikki lintuihin liittyvät puuhat eivät toki olleet mieluisia. Yksi niistä oli ruokintapaikan siivoaminen kuorista ja jätöksistä, mutta sekin oli tehtävä, jotta taudit eivät leviäisi.
Nyt odotamme jännityksellä, millaisen yleisöryntäyksen saamme tänään nähdä. Näin aamusella on ollut vielä aika hiljaista, mutta eiköhän päivän mittaan liikenne lisäänny.
Lintujen talviruokinnasta ja muusta saa helposti tietoa vaikkapa BirdLifen sivuilta.
Olen aina pitänyt yllätyksistä – ainakin positiivisista sellaisista ja juuri sellaiseksi voisi jälleen kerran kuvailla BestBitesin aarrearkkua.
Olen nyt jo kolmen kuukauden ajan saanut nauttia, ihastella ja yllättyä. Kerran kuussa on SmartPOSTiin tupsahtanut pahvilaatikko, jonka sisällys on ollut joka kerta arvoitus ja tuntuukin kuin joulu olisi tänä vuonna saapunut varsin hyvissä ajoin, vaikkei talo vielä tippaakaan jouluinen olekaan – ekovillaa sen sijaan tuntuu löytyvän mitä ihmeellisimmistä paikoista.
BestBitesin paketti sisälsi tällä kertaa – nimensä mukaisesti – mausteisia makuja. Mausteinen marraskuu vyörytti talon täyteen tuoksuja ja mausteiden makusinfonioita. Chili, neilikka, kaneli, inkivääri ja erilaiset yrtit olivat vallanneet parhaiden palojen paketin upeiden tuotteiden muodossa, joista tälläkin kertaa oli moni luomua ja kotimaisuuskin oli tutuun tapaan hyvin edustettuna. Pääsimme makustelemaan aivan uusia juttuja ja vähän jo tuttujakin. Paketti oli onnistunut kimara turvallista sekä tulisen täyteläistä seikkailua.
Jokaiselle jotain
Marraskuun BestBitesin paketti sulatti varmaan jokaisen perheenjäsenen sydämen, sillä siellä oli jokaiselle jotain.
Saattoi käydä nyt niin, että lapset nappasivat heti käsiinsä Arctic Chocin talvisen mausteisen ”Aurora Borealis” suklaalevyn ja me aikuiset jouduimme tyytymään vain herkullisiin suklaan tuoksuihin tuon tuotteen osalta. Arctic Choc on kyllä ihan koko perheen suosikki meillä jo parin vuoden takaa, jolloin saimme ensikosketuksemme espoolaisiin luomusuklaaherkkuihin. Ei ihme – kotimaista luomusuklaata olikin jo kovasti kaivattu ja Arctic Choc tekee suklaalevyjen lisäksi aivan upeita luomukonvehteja!
Tässä välissä sujautin Arctic Super Foodsin eväspatukan sekä Fatalii Gourmetin pähkinätoffeen käsilaukkuni salaisimpaan lokeroon, sillä kokemuksesta tiesin, että Arctic Super Foods pelastaisi päiväni niin kuin aiemminkin ja lujasti uskoin, että lempeän tulinen pähkinätoffee tekisi aivan samoin, kun myöhemmin viikolla raahautuisin taas kaupan, puheterapian ja ties minkä muun kautta kotiin ja tajuaisin, että en ollut syönyt muruakaan sitten aamupalan. Molemmat tuotteet ovat muuten kotimaisilta valmistajilta.
Elokuvailta sai arvoisensa herkut
Mieheni ja minä pääsimme vihdoin pitkästä aikaa viettämään elokuvailtaa ja tällä kertaa saimme vielä herkutella Kiwa kasvissipseillä, jotka olivat nimeltä tuttuja jo ennestään, mutta kokeileminen oli syystä tai toisesta aina jäänyt. Kiva oli nyt saada pussukka käsiinsä ja maistella mm. keittobanaania ja maniokkia tuttumpien makujen ohessa. Enpä ollutkaan ennen tullut maniokkia syöneeksi. Hauskaa kokemusta rikkaampana siirryimme tutustumaan seuraavaan tuotteeseen. Kasvissipsien ohessa natustelimme myös aivan huippuherkullisia Hamppufarmin Hamppusnackseja, joiden olin alun perin ajatellut olevan aivan erimakuisia. Kuinka väärässä sitä voikaan ennakkokäsityksissään olla! Onneksi hyvästä ruokahalustaan tunnetut hobitit pysyivät kiltisti ruudun toisella puolella ja me saimme pistellä pussillisen herkkuja omaan vatsaamme.
Makeaksi herkuksi napostelimme The Ginger Peoplen omenaisia inkiväärikaramelleja. Elokuvaillan aikana tulin myös ihastuneeksi Foltingtonin sitruuna minttu juomaan, mutta liekö ihme: minä nimittäin rakastan niin sitruunaa kuin minuttuakin. Olipa meillä oivat elokuvaherkut tällä kertaa!
Ja jotain vielä remontin uuvuttamille sekä uuden keittiön kaappeihin odottamaan parempaa hetkeä
Ties kuinka monennen remonttisaunan päätteeksi janon sammutti James Whiten luomuinen omena-inkiväärimehu, jota en ollut aiemmin edes nähnyt. Tässäkin oli taas hyvä esimerkki siitä, kuinka BestBites tutustutti uusiin luomuisiinkin tuotteisiin, jotka muuten jäisivät ainakin toistaiseksi itselle tuntemattomaksi, mutta kuukausittaisen paketin ansiosta tulevat tutuksi mukavalla ja edullisella tavalla, sillä paketin arvo on oikeasti suurempi kuin sen ostohinta.
Saunan jälkeen maistelin vielä tutun iltakaakaoni, mutta tällä kertaa uudenlaisella twistillä, sillä sekoitin joukkoon lusikallisen SAM Aroma Delin Chili & Hunajaa, joka kieltämättä antoi mukavan lämpöisen säväyksen höyryävään kupilliseen luomukaakaotani. Ilta oli aika täydellinen tuolla makuelämyksellä. Paketin mukana tuli myös resepti makoisan oloiseen hunaja & chilisuklaakakkuun, jota sitäkin voisi vielä kokeilla. Voi nam!
Syyskuussa minua monien muiden tapaan oli ihastuttanut Lazzarettin linssipasta, joten nyt lähetyksestä esiin kuoriutunut saman valmistajan fusilli-kikherne-pasta oli varsin mieluinen sekä luomuinen yllätys. Edellinen makuelämys yhä muistoissa, sujautin pussin kuitenkin vielä hyllyyn odottamaan parempaa aikaa ja kiireettömämpää arkea, sillä halusin varmistaa, että herkku saisi arvoisensa ajan ja ehtisin laittaa siitä jonkin herkullisen annoksen enkä vain nopeaa remonttipastaa. Saman kohtalon sai osakseen myös Big Tree Farmsin luomuinen ja reilu kookossokeri, sillä se sai jäädä odottamaan joululeipomuksien aloittamista.
Rajamäen Chili-punaviinietikka sen sijaan napattiin heti käyttöön ja sitä kokeiltiin yhteen lempiruoistamme. Niinpä tutun ja pidetyn linssipadan maku muuttuikin muutamalla lorauksella hiukan erilaiseksi ja taidammepa jatkossakin pohtia chililisää tämän ruuan joukkoon ainakin silloin tällöin, sillä sen verran hyvin maut yhdessä toimivat.
Paketin pohjalta löytyi vielä ehkä yksi parhaista herkuista eli Komppa-Seppälän luomutilalta peräisin oleva Järki Särki luomutomaatti & yrtit, joka avattiin ilostuttamaan lasten iltapalavoileipiä. Sinne katosivat herkkusärjet pieniin suihin – ja varsin järjettömällä vauhdilla!
BestBites lunasti taas paikkansa sydämissämme.
Lukija-arvonta
Itse olen saanut tosiaan jo kolmen kuukauden ajan nauttia BestBitesin yllätyksistä ja olen todella iloinen siitä, että nyt yksi teistä ihanista lukijoistani pääsee myös kokeilemaan BestBitesin lähetystä, sillä BestBites lupasi, että voin arpoa teidän kesken joulukuun paketin, joka on nimetty juuri joulun odotukseen sopivasti. Eikö teistäkin ”Erilainen joulu- uusia makuja” kuulosta varsin houkuttelevalta ja jännittävältä! Mitähän uusi paketti mahtaakaan sisältää? Osallistu arvontaan ja pääset jännittämään kanssani, mitä kaikkea ihanaa ensi kuun paketti sulkee sisäänsä!
Arvontaan osallistut jättämällä kommentin tähän postaukseen ja kertomalla, mikä tähän astisista BestBites paketeista olisi suosikkisi ja miksi.
Viimeinen päivä osallistua arvontaan on perjantai 9.12. Jonka jälkeen, viikonlopun aikana arvon voittajan ja lähetän hänelle sähköpostia voittoa koskien, joten olethan tarkkana kirjoittaessasi s-postiosoitettasi sille varattuun kohtaan.
——————————————————
Mikäli haluat varmistaa, että saat varmasti joulukuisen paketin, on tässä sinulle ohittamaton tarjous. Luomulaakson lukijat saavat koodilla LUOMULAAKSO50 ensimmäinen paketin -50 % eli hinta olisi alennuksen kanssa 19.95 € (norm. 39,90 €/kk). Tarjous koskee jatkuvaa tilausta, jonka voi irtisanoa milloin tahansa 1 kk irtisanomisajalla. Joulukuun paketti ”Erilainen joulu- uusia makuja” kuulostaa jälleen uudelta seikkailuntäyteiseltä matkalta kohti uusia makuelämyksiä.
Härmän Ratin luomuinen pop up-tapahtuma marraskuisena viikonloppuna oli meidän lapsillemme varsin poikkeuksellinen päivä. Ei ihme, sillä olihan se heidän elämässään ensimmäinen kerta, kun pääsivät ravintolaan syömään. Luomua tarjoilevia ravintoloita, kun ei ihan joka oksalla kasva.
Reissua pohdittiin jo viikon verran etukäteen ja lapsista näki, että tuleva viikonloppu jännitti. Taisi olla niin, että pienin oli ehkä ainoa, joka ei jännittänyt, koska hänelle elämä on mallillaan, kunhan vain pääsee mukaan, oltiin sitten menossa minne tahansa.
Etukäteen jo luimme Härmän Ratin verkkosivuilta, mitä olisi tuona päivänä tarjolla ja lapset pohtivat, mitä aikoivat seisovasta pöydästä syödä. Kyllä siellä kaikkea ihanaa herkkua olikin ja lapsilla oli jo vesikielellä, kun listaa lukivat.
L’Uomu Nokan luomukananpoika
Härkäpapufalafelit ja tsatsiki,
Keittona porkkanakeitto
—————————–
Pop up-lauantaina sitten pakkasimme pesueen autoon ja hurautimme Järvenpäähän. Pikkuisen varovasti astelivat lapset ravintolaan sisään. Pienin alkoi ujostellla eteisessä sen verran paljon, että hetken jo näytti siltä, että hän ei ehtisi sisään ollenkaan ennen kuin lounasaika muutaman tunnin kuluttua päättyisi. Pikkuinenkin saatiin onneksi houkuteltua mukaan henkilökunnan ihanalla avustuksella ja pian hänkin istui omalla paikallaan rauhallisessa pöydässämme ja odotteli syöttötuolissa ruokaansa, kun kävimme kokoamassa hänelle oman maistelulautasen.
Keittiöhenkilökunta oli jälleen ylittänyt itsensä ja ruoka oli maukasta. Salaattipöytä hiveli makuhermoja ja pienimmäinenkin uskaltautui lopulta maistamaan lautasensa antimia, vaikka istuikin ensimmäiset viisi minuuttia tuolissaan suu tiukasti viivaksi vedettynä, marinoitu punasipuli lusikassaan.
Vaikutti siltä, että tapojensa mukaan ei hänellä suuhun päätyisi ruuasta oikeastaan mitään. Jouduimme kuitenkin huomaamaan, että paljon enemmän emme olisi voineet olla väärässä. Houkuttelun, innostamisen ja esimerkin voimasta avasi pikkuinen lopulta suunsa ja ensimmäisen sipulilusikallisen jälkeen ei loppua sitten ollutkaan näkyvissä, sillä marinoitu punasipuli teki hyvin kauppansa ja sitä piti hakea vielä hiukan lisääkin ennen kuin taaperomme oli syönyt tarpeekseen.
Isommat lapsetkin nauttivat suuresti pöydän antimista ja sanoivat, etteivät koskaan ole syöneet mitään niin hyvää ja täytyy ihan todeta, että me aikuiset olimme kyllä samaa mieltä.
Maut olivat puhtaita, loppuun asti tarkkaan mietittyjä ja kokonaisuus raikas ja kaikin puolin onnistunut. Täällä kyllä kävisi helposti syömässä vaikka joka päivä!
Lapset maistelivat eri makuja hymyssä suin ja uteliaina. Lempiherkuiksi taisivat nousta Marinoitu kaali, Herne-Emmentalpyree sekä Marinoidut punajuuret, jotka kyllä minustakin olivat ihan niiden parhaiden joukossa aikamonen muun ohessa.
Ja se leipä! Ratin spelttileipä on nimittäin aivan taivaallista ja myönnettävä on, että olin enemmän kuin onnellinen kun pikkuisemme ilmoitti marinoitujen punasipulien sekä luomukananpojan jälkeen, että ei enää jaksanut syödä leipäänsä! Minä sain extrapalan tuota herkkua! Voi onnea!
Salaattien ja pääruuan jälkeen oli tarjolla vielä pikkumakeaa, joka tällä kertaa oli marenki, jossa oli suloisia punaisia punajuuren mehulla aikaan saatuja raitoja. Makoisia olivat nekin ja lapset olivat silminnähden onnellisia ja syötyään ihastelivat muutaman tovin kaunista rakennusta niin sisältä kuin ulkoakin.
Kotiin viemiseksi ostimme vielä purkin Ratin niityn kultaista hunajaa ja ihastelimme seinällä olevaa ilmoitusta Ratin joululounaasta, joka vaikutti enemmän kuin houkuttelevalta lukiessamme pitkää listaa tarjolla olevista jouluisista herkuista.
Pihalla lapset juoksivat talon viertä kohti parkkipaikkaa Mummi perässään. Lisää asiakkaita käveli sisään tunnelmalliseen Ratiin ja pikkuisemme aiheutti uusissa asiakkaissa naurunpyrskähdyksen jos toisenkin, sillä lasten viipottaessa eteenpäin huusi pienimmäisemme kirkkaasti ja selkeästi : ”Mummi lahtaa meitä!” juuri kun uudet asiakkaat olivat tutustumassa pihan nähtävyyteen – pölkkyyn, jonka yläpuolella lukee ”PUUKOT TÄHÄN.”
Selvää lienee, että puheterapiassa ei meillä ihan turhaan ravata.
BestBitesin herkkuarvonnan voitti KAURA, jolle lähti aamusella sähköpostia. Sylintäydeltä onnea voittajalle ja lämpöiset kiitokset kaikille osallistujille!
Nikäli haluat kokeilla BestBitesin herkullisia paketteja on tässä sinulle ohittamatan tarjous:
Luomulaakson lukijat saavat koodilla LUOMULAAKSO50 ensimmäinen paketin -50 % eli hinta olisi alennuksen kanssa 19.95 € (norm. 39,90 €/kk). Tarjous koskee jatkuvaa tilausta, jonka voi irtisanoa milloin tahansa 1 kk irtisanomisajalla. Joulukuun paketti ”Erilainen joulu- uusia makuja” kuulostaa uudelta seikkailuntäyteiseltä matkalta kohti uusia makuelämyksiä.
Viime yönä valvoin taas pikkuiseni kanssa, kun nuhainen nenä ja yskäiset keuhkot estivät nukkumisen, vaikka kokeiltiin jos minkälaista konstia.
Helpompi oli taas istua sylikkäin, kun lepääminen peiton alla ei onnistunut. Vuoteen päätyyn kasattuun tyynykasaan nojatessani, lepäsi pikkuinen sylissäni hämärässä huoneessa, hiljaisen joulumusiikin ympäröidessä yömme.
Tällä hetkellä remontin keskellä painiva talomme taitaakin nyt saada Jouluradiosta sen ainoan jouluisen pilkahduksensa. Joululaulujen lomassa tuntuivat yön tuntien huolet ja murheetkin pikkuisen kevyemmiltä ja sitä huomasi, että joulu tulee kaikesta huolimatta.
Hyräilin tuttuja joululauluja pikkuiseni korvaan. Hän niiskutti, yski taas muutaman kerran ja hamusi pienen maitohörpyn. Hiukset olivat liimaantuneet päätä myöten, mutta välillä hän taas hetkeksi rauhoittui ja nukahti heijaamiseen sekä hyräilemiini joulululuihin.
Eilen oli Nurmijärvellä vuoden viimeinen REKO – JouluREKO.
Nurmijärven REKO on toiminut nyt jo vuoden verran. Aloitimme viime vuonna juuri joulunkynnyksellä ja vuoden mittaan olemme kasvaneet aika huimasti. Jäseniä on tällä hetkellä jo melkein 2300. Tuottajavalikoimammekin on runsas, sillä reilu 70 erialan tuottajaa on huolehtinut REKOlaistemme ruokakaapin sisuksiin makoisia herkkuja pitkin vuotta. Olemme saaneet nauttia kesäisistä satokauden antimista, mutta myös joulun tuoksuvista herkuista. Takana on uskomattoman herkullinen vuosi!
Tänä vuonna päätimme kiittää kaikkia upeita REKOlaisiamme REKOon sopivalla tavalla. Ylläpidon leivontaosasto pöllytteli keittiössä aiemmilla kerroilla tutuilta tuottajiltamme osteltuja jauhoja ja rikkoi lukemattoman määrän kananmunia, jotta saatiin aikaan jokunen sata kappaletta kanelisia pippurikakkuja ilahduttamaan kaikkia ihania ryhmäläisiämme. Niitä jaettiinkin REKOlaisillemme hyvä määrä, niin ylläpidon kuin aputonttujen voimin ja saimme nähdä paljon joulutunnelmaan virittyviä ihania ihmisiä.
Paikalla olikin runsain mitoin niin asiakkaita kuin tuottajiakin, joita ilman REKOmme ei voisi olla sellainen kuin on. Meillä onkin erinomaisen hyvä henki ja olen hyvin iloinen siitä.
Jo aiemmin joulukuussa päätimme ylläpidossa ilahduttaa tuottajiamme, jotka ovat jaksaneet viikko ja kuukausi toisensa jälkeen puolestaan ilahduttaa meitä erinomaisilla tuotteillaan. Jokainen tuottaja saikin käteensä pienen herkkupussukan hyvän joulun toivotusten sekä lämpöisten kiitosten kera.
Näissä tunnelmissa onkin hyvä vetäytyä joulun viettoon ja rakentamaan vielä viimeisiä joulujuttuja, jotta lasten ihana ja lämmin joulu voi saada huipennuksensa.
Ensi yönä, lasten mentyä jo nukkumaan ja talon hiljennyttyä odottamaan jouluaattoaamua, täyttyy keittiömme lasten rakastamien hunajaisten mantelikarkkien tuoksusta. Ehkäpä oikein innostun ja teen niistä myös maustetut versiot. Joulu voi alkaa.
❤Oikein rauhallista ja lämpöistä joulua kaikille teille, ihanat lukijani. ❤
Perjantaina, päivää ennen jouluaattoa sain keskellä ruuhkaisinta kauppaa puhelun pojaltani, joka kertoi, että tablettiin oli ilmestynyt viesti, jossa sanottiin onneksi olkoon, olet voittanut…. Tässä vaiheessa nousi kylmä hiki. Olin aivan varma, että lapset olivat klikanneet jotain, jota ei olisi pitänyt ja nyt tabletilla olisi jokin virus. Hetken päästä poikani jatkoi, että viesti vaikuttaisi olevan peräisin Instagrammista. Tämä tieto lievensi ensijärkytystäni huomattavasti.
Avasin sovelluksen puhelimessani ja siinä se oli. Viesti, jossa sanottiin, että olin voittanut liput Messukeskuksen Pomppulinnataivaaseen. Kylmä hiki alkoi haihtua ja hetkellinen järkytys muuttua iloksi ja onneksi – samanlaiseksi kuin se, jonka olin kuullut puhelimen toisessa päässä, kun lapset tenttasivat pääsemmekö todella Pomppulinnataivaaseen. Ja pääsimmehän me. Olin ennen joulua osallistunut Radio Aallon järjestämään arvontaan Instagrammissa ja voittanut liput Pomppulinnataivaaseen.
Joulumme sujui syksystä tutulla tavalla nuhaisasti ja yskäisesti, mutta onneksi suurinosa perheestä oli jouluaaton jälkeen sellaisessa kunnossa, että pääsimme käyttämään lippumme ja niinpä tällä viikolla kävimmekin viettämässä hauskan päivän lasten kanssa. Touhua riitti moneksi tunniksi kaikenikäisille ja alue oli jaettu osiin niin, että perheen pienimmille oli omat osionsa, jotta eivät jääneet melskeessä isompien jalkoihin.
Pomppulinnojen lisäksi löytyi myös mukavia pelejä, joiden parissa viihtyivät niin isot kuin pienetkin.
Pomppulinnojen lisäksi paikalla oli myös mielenkiintoisia myyjiä lastentuotteineen mm. tämä oivallinen ratkaisu Legojen säilytykseen, kotimainen HelpBox oli mielenkiintoinen ja toimivan tuntuinen ratkaisu lastenhuoneen Legopulmiin. Se sopi myös yövaloksi.
Aikamme kierreltyämme ja pompittuamme istuuduimme askartelupöydän ääreen ja taitavissa sormissa syntyi toukkia ja leppiksiä sekä hämähäkki ja muurahainen. Pieni rauhoittumistuokio olikin enemmän kuin tervetullut.
Sairastelun täyteinen syksymme ja joulumme sai parhaan mahdollisen piristyksen odottamattoman lippuyllätyksen muodossa ja toinenkin yllätys oli vielä edessä, sillä välipäivien kunniaksi Messukeskuksessa pysäköinti oli ilmainen. Lapsiperhe kiittää.
Luomuinen Loov glögi – ihanan mausteinen ja marjainen.
Uusi vuosi tulla tupsahti taas sellaisella vahdilla, että hyvä kun ehti huomata vanhan vuoden menneen. Juuri alkanut vuosi on ainakin minulle sellainen jännittävä tapahtuma, jolloin on mukava kokeilla uusia asioita.
Tuore, juuri alkunsa saanut vuosi on aina jotenkin ihanan jännittävä ja täynnä erilaisia mahdollisuuksia ja kokeilemisen arvoisia asioita. Veritulpan sairastettuani uusi vuosi on ollut entistäkin merkityksellisempi. Olen nykyisin tarttunut uusiin asioihin ihan erilaisella uteliaisuudella ja innolla kuin ennen, sillä takaraivossa on aina se pieni ääni, joka sanoo, ettei koskaan tiedä, milloin voi kokeilla mitäkin asiaa viimeisen kerran – tai sen ensimmäisen kerran. Maailmassa on kuitenkin hirveän paljon kokeilemisen arvoisia asioita.
Kotimainen, alkoholiton lakka-seljankukkajuoma #Winner kruunasi uuden vuoden.
Yksi minulle hyvin rakas asia on ruoka ja etenkin hyvä ja puhdas ruoka. Yleensä luomu ja reilukin. Sekä parhaimmillaan myös kotimainen. Ehkäpä juuri näistä syistä ihastuin viime vuonna palavasti BestBitesin herkkupaketteihin, jotka ovat ilahduttaneet perheemme arkea jo neljän kuukauden ajan.
Kylmäpuristamalla valmistettu Mana-mehu maisui ihanan raikkaalta sekoitukselta mustaherukkaa ja omenaa.
Olen saanut huomata, että lähetykset jaksavat yllättää ja ihastuttaa kuukaudesta toiseen, vaikka aluksi pelkäsin, ettei kuukausittainen paketti voisi sitä millään hetken päästä tehdä. Olinpa väärässä.
Taidokkaasti kootut paketit tuovat arkeen tuulahduksen luksusta, sillä BestBitesin paketti on arjen ilostuttaja, jonka sisus on joka kerta yhtä tarkkaan harkittu ja tuotteiden laatu kerrassaan mainio eikä eettisyyttä ja ekologisuutta ole unohdettu vaan ne nousevat joka kuukausi esiin arvoisellaan tavalla.
Lumina leivontaseoksen ansiosta siemennäkkärin leipominen voi enää mennä helpommaksi. Masaja Oyn:n Intiaanisokeri on tuttuja ja herkullinen, moneen sopiva makeutus.Big Tree Farmsin makeutetut luomukaakaonibsit katosivat nopeasti parempiin suihin
Lähetyksistä kuoriutuu joka kerta esiin oikeita helmiä – niitä tuttuja ja turvallisia, jotka ovat vuosien varrella nousseet klassikoiksi kuin myös viimeisimpiä uutuuksia, joissa on kaikki ainekset tulla klassikoksi. Voiko paketilta oikeastaan edes muuta toivoa?
Luomuinen Ginger Peoplen inkiväärilevite maustaa niin ruokia kuin leivonnaisia.SAM Aroma Delin Hunaja&Inkivääri maistuu mainiolta juustojen kaverina, mutta sopii erinomaisesti myös vaikkapa leivontaan.
Kuvissa näkyvät, viime vuoden viimeisen paketin aarteet, saivat kuuluville huokauksia ja ilon kiljahduksia, kun pahvilaatikon liepeet aukesivat ja herkkumäärä tulvahti esiin. Tuotteet olivat oivasti valikoitu ja sopivat niin jouluun kuin uuteen vuoteen ja toivat siten mukanaan juhlavuutta vuoden lopun juhliin. Kiitos BestBites!
Vuoden alku on oivallinen aika tutustua uusiin ruokaihanuuksiin. BestBites tarjoaa Luomulaakson lukijoille alekoodin LUOMULAAKSO50, jolla saa ensimmäinen paketin -50 % eli hinta olisi alennuksen kanssa 19.95 € (norm. 39,90 €/kk). Tarjous koskee jatkuvaa tilausta, jonka voi irtisanoa milloin tahansa 1 kk irtisanomisajalla. Vuoden 2017 ensimmäinen paketti ”Voimaruokaa uuteen vuoteen” vaikuttaa juuri sopivalta tavalta aloittaa uusi, tuore vuosi.
Luomuiset kaverukset: Pukka kolmen kanelin tee sekä Seed and Beanin chili & lime suklaa. Molemmat suloisen lämmittäviä.
Meillä joululoma meni enimmäkseen sairastellessa. Mahtuipa joukkoon yksi lastenpolilla käyntikin, kun saimme yllättäen peruutusajan ja poikaa koko syksyn vaivanneita polviongelmia päästiin todenteolla ratkomaan.
Joulu on meillä perinteisesti vietetty jos jonkin sorttisessa nuhakuumeessa ja niin tehtiin nytkin. Ei siinä paljon energiaa riittänyt yhtään mihinkään, mutta joulu saatiin vietettyä mukavissa tunnelmissa sairastumisista huolimatta ja mikä kaikkein tärkeintä: lapsilla oli mukavaa.
Poliklinikan akvaario jaksoi ihastuttaa lapsia.
Ihan vuoden alussa tuli kuitenkin käänne, jollaista emme osanneet odottaa. Äitini sairastui yllättäen ja muutaman tunnin kuluessa meni huonovointisemmaksi ja mieheni vei hänet päivystykseen, jossa äitini pyörtyi heti ovista sisään päästyään ja vietti seuraavan yön sairaalan tiukassa valvonnassa, sillä hengenlähtö oli niin lähellä, että en halua edes sitä ajatella. Tuntuu hurjalta, että äitini olisi hyvinkin voinut kuolla tuona yönä ilman osaavaa henkilökuntaa.
Toki äidilläni on jo ikää, mutta ei niin paljon, etteikö hyviä vuosia voisi olla vielä mukavasti jäljellä. Joskus kaikki on kiinni kovin pienestä, mutta sen perheemme on viime vuosina saanut oppia useaan kertaan. Silti tapahtuma pysäytti ja pelästytti.
Nyt äitini on päässyt kotiin luoksemme, mutta odottelemme uusia tutkimusaikoja, uusi puheluita lääkäriltä ja ennen kaikkea sitä kaikkein tärkeintä – tietoa. Ilman tietoa on kamala rämpiä arjessa eteenpäin.
Nyt on kuitenkin pakko malttaa mielensä ja odottaa sekä seurata tilannetta. Hermoilemalla kun ei mikään muutu tai ratkea. Silti en voi mitään sille, että illan tullen ei uni tule. Tiedän, että reagoin vaikeisiin asioihin ja huoliin unettomuudella ja se on taas valloillaan siinä mittakaavassa, että olisin valmis antamaan melkein mitä vain, että voisin nukkua yhden yön kokonaan, ilman herätyksiä ja usean tunnin kattoon tuijotusta. Muutaman yön jälkeen alkaa katon maalipinnan jokainen siveltimen veto näyttää turhankin tutulta…. ja kuitenkin olisin valmis luopumaan jokaisesta yöunesta, jotta saisin tietää äitini olevan kunnossa.
Tässä kuussa ja ensi kuussa tietoa alkaa kuitenkin tipahdella ja sitten nähdään, mitä edessä on. Nyt pitää vain jaksaa pyörittää arkea ja odottaa.
Kuinka minä vihaankaan sitä odottamista ja epätietoisuutta.
Perheemme on pikku hiljaa alkanut palailla takaisin kiinni arkeen. Eihän se toki ihan samanlaista arkea ole, sillä mummin tulevat tutkimukset sairaalassa ovat yhä edessä.
Kuten aina ennenkin tällaisina hetkinä, olen yrittänyt keksiä itselleni mahdollisimman paljon tekemistä ja tällä kertaa taisin siinä hyvin onnistuakin.
Muutama viikko takaperin liityin pariin Facebookin Konmari-ryhmään ihan uteliaisuudesta, sillä moni tuntemani ihminen on kyseisestä metodista jaksanut niin paljon hössöttää, että oli ihan pakko tutustua siihen paremmin itsekin. Kirjaa en jaksanut ainakaan vielä kirjastosta alkaa jonottaa ja omaakaan en ajatellut hankkia. Ryhmien kautta olen kuitenkin saanut pienen pintaraapaisun asiasta.
Ehkä eniten silmiin hyppäsi toisenlainen vaattaiden taittelu. Pystyviikkaus. Tämä olikin se seikka, joka synnytti ahaa-elämyksen katsoessani lasten vaatehuoneen hyllyjä, jotka kerta toisensa jälkeen päätyvät samanlaiseen kaaokseen, vaikka kuinka asiasta puhumme ja viikkaamista yhdessä harjoittelemme. Vaatteet eivät vain pysy siisteissä pinoissa ja hyllyt ovat hetkessä täynnä epämääräisä kasoja, joista ei ota mitään tolkkua. Ongelmana on, etteivät he myöskään kunnolla löydä haluamian asioita viikatuista vaatepinoista, vaikka lajiteltuja ovatkin olleet. Pystyviikkaus tuntui ratkaisulta,
Toki en osaa vielä sanoa, kuinka kokeilumme käy, mutta toistaiseksi näyttää hyvältä. Huomasin nimittäin ihmisten ryhmään lataamia kuvia katsellessani, että pystyviikkauksen hyvä puoli oli se, että kaikki oli esillä eikä mitään tarvinnut kaivaa minkään alta. Lasten vaatehyllyissä kun tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että juuri se haluttu vaate on jonkin toisen alla. Aina. Ja pino on hetkessä sikin sokin. Pystyviikkaus voisi siis hyvinkin olla ratkaisu.
Ajattelin, että koska ainakin meidän erityislapsilla tuntuu olevan välillä hyvinkin vaikeaa löytää tavaroitaan hyllystä, niin tämän myötä vaatteet tuntuvat olevan jotenkin enemmän esillä ja osuvat paremmin silmiin. Ehkäpä tarvittavat vaatekappaleet eivät olisi ihan niin hukassakaan tämän jälkeen. Ainakin itse koen, että tämä voisi selkiyttää arkea taas pikkuisen lisää ja toistaiseksi kokeilu on sujunut varsin hyvin.
Ja pysytyviikkauksesta hössöttäminen…taidanpa ymmärtää sitä nyt reippaasti paremmin kuin alkuun.
Lasten sairastaminen on aina rankkaa vanhemmille. Me olimme jo pitkään painineet poikiemme iho- ja suolisto-oireiden kanssa, joihin ei tuntunut löytyvän ratkaisua. Sairaalan allergiatestitkään eivät oireiden syytä paljastaneet.
Rasvausrumba oli arkipäivää ja kortisonivoidetta kului. Se kyllä auttoi oireisiin, sai ärsyttävän kutinan lakkaamaan ja verta vuotavat sääret umpeutumaan. Mutta se ei lopettanut kivun ja kutinan kierrettä.
Käännekohta elämäämme tuli, kun monen sattuman kautta saimme ruokapöytäämme luomulihaa. Se oli herkullista ja äitini huudahtikin, että nyt liha maistuu siltä, kuin hänen lapsuudessaan! Olimme ottaneet ensiaskeleemme kohti puhtaampaa ruokaa ja nopeassa tahdissa vaihdoimme niin viljatuotteet, kasvikset kuin maitotuotteetkin tavanomaisista luomuksi. Pieni maailmanparantaja sisälläni nautti saadessaan ostaa ekologista ruokaa.
Edessämme oli kuitenkin päivä, jona saimme aivan uuden näkökulman luomun kulutukseen. Sellaisen, jota emme olleet tulleet edes ajatelleeksi. Luomuun siirtymisen myötä lastemme vatsat eivät olleet enää kipeät ja iho oli ehjä, vaikka atooppinen iho talvikautena välillä vaivasikin. Silloin toki voiteita tarvitsimme. Verta vuotavat sääret ja väsymys olivat kuitenkin poissa ja lapsilla hymy herkässä.
Meidän oli hyvin vaikea uskoa tilannetta ja siksi välillä teimme testejä lasten lautasilla. Oli kausia, jolloin ruoka ei ollut luomua ja saimme nähdä oireiden palaavan. Oli rankkaa katsoa oireiden kirjoa ja voimakkuutta ja eräällä lomamatkalla jouduimme hakemaan apua, koska pieni tavallinen keksi sai aikaan lapsen kasvojen nopean turpoamisen.
Alkuun luomuruoka vaati kovaa työtä, sillä 10 vuotta sitten eivät kauppojen valikoimat olleet sellaisia kuin nykyisin. Tiettyjä tuotteita ei saanut lähikaupan hyllyltä edes toivomalla ja oman pihan kasvimaalla kasvatimme osan vuoden ruokatarpeista-ihan niin kuin teemme nykyäänkin, vaikka kauppojen valikoimat ovat kasvaneet.
Ruokamme astui askeleen verran lähemmäs isoäidin aikaista kiireettömyyttä ja toi tullessaan aitoja makuja, alusta loppuun kotona kokattuja herkkuja sekä kosketuksen ruuan alkulähteille, josta lapsemmekin ovat päässeet osallisiksi, sillä ruokamme tulee nykyisin pitkälti luomutiloilta tuoreena ja tuoksuvaisena.
Kulkemamme matka oli kivikkoinen ja välillä epäilimme itsekin omia havaintojamme. Olemme kiitollisia erityisesti neuvolatädillemme, joka uskoi meihin ja havaintoihimme ja oli tukenamme silloin, kun oma jaksamisemme oli koetuksella etsiessämme apua lastemme hyvinvointiin.
Puhdas ruoka on iso asia.
————————————————————————–
Teksti julkaistu aiemmin lapsiperheiden arkea arvostavassa ja vanhemmuutta tukevassa Ipanaposti-lehdessä joulukuussa 2015
Olimme jo alkaneet saada keittiöremontin aiheuttamaa kaaosta talossa kuriin, kun päätimme luoda uuden kaaoksen. Keittiötä pääsee toki jo käyttämään, mutta remontinrippeitä on vielä ihan riittävästi jäljellä. Hetkellisesti keittiö kyllä sulkeutuu, kun lattia jonain päivänä maalataan, sillä se on edelleen tekemättä lähinnä siksi, että en saa millään päätettyä sopivaa väriä. Voi olla, että päädyn avaamaan valkoisen maalipurkin ja jos väri sitten lähemmässä tarkastelussa tökkii, niin hiotaan ja maalataan päälle. En nyt kuitenkaan jaksa hoppuilla maalin kanssa vaan pohdin rauhassa.
Ehkä talo alkoi uhkaavasti näyttää jo liiankin kotoisalta ja järjestyksessä olevalta, kun viikonloppuna kypsyi päätös aloittaa toisessa lastenhuoneessa pienimuotoinen remontti. Remonttiosa sisältää lähinnä uuden maalin seiniin sekä uudet listat huoneeseen, sillä vanhat ovat alkuperäiset ja aikamoisen kurjassa kunnossa sekä myös väärän kokoiset ja kaikissa paikoissa ei parketin reuna edes ihan peity. Tänään ropsahtivat listat irti katosta ja lattian reunoista ja myöhemmin tällä viikolla avataan maalipurkki.
Intoa maalaamiseen ei tosin oikein olisi. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin olen oikeasti aivan kurkkuani myöten täynnä maalaamista. Eikä remontti edes sanana jaksa nyt innostaa. Maalaaminen on kuitenkin oikeasti se ihan vihoviimeinen asia, jota nyt haluaisin tehdä, mutta eipä tässä muu kuitenkaan auta, kuin ottaa maalipensseli käteen ja pistää töpinäksi. Se, mitä huoneeseen on nimittäin rakentumassa on jotain, jota on suunniteltu jo hyvä tovi, mutta toistaiseksi se on jäänyt aina toteuttamatta. Puuttumaan jääneen sysäyksen saimme nyt, kun pienimmäisemme aloitti vähän aikaa sitten SI-terapian.
Toinen lasten huoneista muuttuu jonkinasteiseksi aistihuoneeksi. Tarkoitus olisi, että paikasta tulisi mukava paikka, jossa voi rentoutua ja purkaa päivän kuormitusta ja saada aistiärsykkeitä mukavalla tavalla. Mukaan otetaan niin liikunnallisia juttuja kuin myös tunto-, kuulo- ja näköaisti puolen asioita, jotka kaikki nousevat esiin lasten päivittäisissä haasteissa. Samaan tilaan saadaan mahtumaan paljon erilaisia toimintoja, mutta tarkoitus on, että tila kuitenkin pysyy selkeänä ja helposti käytettävänä.
Koko systeemi pyörähti viikonloppuna käyntiin sillä, että kerrossänky purettiin. Ratkaisu tuntui ensin vaikealta, mutta kun aloimme pohtia asiaa tarkemmin, niin tajusimme, että sänkyä ei oikeastaan koskaan käytetty. Suurimman osan vuodesta jokainen lapsi nimittäin nukkui mieluummin patjalla lattialla joko lasten huoneessa, mummin huoneessa tai meidän huoneessamme. Ja onpa leipomoakin aikanaan testattu muutaman yön ajan. Tässä valossa katsottuna oli hiukan outoa, että toisessa huoneessa nökötti massiivinen kerrossänky, jota kukaan ei käyttänyt ja joka vei tuhottomasti tilaa kaikelta muulta ja esti meitä rakentamasta lapsillemme tilaa, jota he tarvitsivat.
Lattialla nukkumisen lapset ovat aina kokeneet jotenkin parempana. Ja joskus on nukuttu jopa pelkän ohuen petarin päällä, koska kuulemma tuntui mukavammalta nukkua niin. Ilmeisesti sänky on liian pehmeä, liian kuuma ja liian vääränlainen, jotta siinä voisi oikeasti nukkua – ainakaan montaa yötä. Lattia sen sijaan on mukavan napakka ja viileämpi ja yksinkertaisesti kaikinpuolin mukavampi. Mitäpä siinä sitten vastaan väittämään. Eiköhän meillä kokeiltu riittävän monta vuotta erilaisia sänkyvaihtoehtoja, jotta voidaan todeta, että ne nyt vain eivät ole toimivia ainakaan nyt. Niinpä sänky laitettiin kasaan ja vietiin autotalliin talteen, jos sitä jonain vuonna vaikka vielä tarvitaan.
Ensimmäiset hankinnat huonetta varten on jo tehty ja Pinterest-taulu täyttynyt ideoista ja erilaisista huoneratkaisuista. Meillä pääpaino ei kuitenkaan tule olemaan visuaalisissa ärsykkeissä niin kuin monessa näkemässäni aistihuoneessa tuntuu olevan.
Suunnitelmat jatkuvat ja tällä hetkellä eletään tavarakasojen keskellä. Joku voisi luulla, että meillä on innostuttu marittamaan, sillä tavarakasat on lajiteltu enimmäkseen laadun mukaan. Ehkäpä me samalla voimme tehdä myös sitä tavaran karsimista, sillä joukkossa on kyllä oikeasti ihan turhaa tavaraa, joka ei edes pirskahtele. Selkeys on sitäpaitsi ainakin meidän aistiyliherkille hyväksi.
Se, millaiseksi meidän lastemme aistihuone muodostuu, on vielä hiukan hämärän peitossa, vaikka suuret linjat selvillä onkin. Haastetta aiheuttaa lasten iso ikäero, sillä se asettaa myös huoneen käytölle erilaiset tarpeet. Lähiviikkoina tulee selviämään loput, kun saamme pohjatyöt tehtyä ja tila hahmottuu paremmin.
Muutama kuukausi takaperin ostin alekoodilla kuukupin Leastoresta. Olin kupin hankintaa jo muutaman vuoden pohtinut, mutta pohdinnaksi se oli jäänyt, kun kaapista jo löytyivät kestositeet ja olin aivan tyytyväinen käyttäessäni niitä.
Kuukuppi kuitenkin kiehtoi siksikin, että se toisi takaisin käyttömukavuuden, jota olin joskus vuosia sitten kokenut tamponeja käyttäessäni. Kuukupissa ei kuitenkaan ollut riskiä sairastua toksiseen sokkioireyhtymään. Niinpä olin enemmän kuin onnellinen alekoodin saadessani ja päästessän sitä kautta tutustumaan LeaStoren kuukupivalikoimaan.
Kuukupin valinta
Itselleni aiheutti ensin ongelmia kupin valinta, sillä joka paikassa luki aina, että jokin koko sopi synnyttämättömille ja toinen taas synnyttäneille. No, ensiksi piti ottaa selvää, että kumpaanhan kategoriaan sitä mahtaisi itse kuulua kolmen läpikäydyn sektion jälkeen. Synnytäneeksi minut sitten lopulta laskettiin, mutta pienellä varauksella. Niinpä ostoskoriin lähti kaksi eri kokoa, joista päädyin kokeilemaan ja käyttämään sitä suurempaa kokoa eli sinistä Seleneä lähinnä siksi, että sitä suositeltiin isommalle vuotomäärälle.
Opin, että useampi seikka voi vaikuttaa sopivan kuukupin löytymiseen. Kaikkien anatomia kun on erilainen. Näistä ja muista kuppiin vaikuttavista asioista saa muuten hyvin tietoa Leastoren sivuilta.
Valintaprosessini ajan Leastore jaksoi ystävällisesti neuvoa sähköpostitse minua kuukuppini valinnassa ja lopulta päädyin kotimaiseen Lunetten kuukuppiin ja valinta osui kerralla ihan nappiin. Joskushan voi käydä niin, että valittu kuukuppi ei olekaan itselle se sopivin ja joutuu hiukan etsimään omalle anatomialleen parasta vaihtoehtoa.
Mallin lisäksi itselleni oli tärkeää varmistaa, että kuukuppi on varmasti silikoninen eikä lateksinen, sillä lateksisen kuukupin käytöllä olisi minulla tullut olemaan kivuliaat seuraukset, sillä lateksiallergia on ollut matkassa usemman vuoden ja suora kosketus saa yleensä aikaan kutinaa ja ihottumaa. Limakalvokosketusta en uskalla edes ajatella!
Millaista on käyttää kuukuppia?
Jännitin aika paljon kuukupin käytön aloittamista. En tiedä miksi, mutta jotenkin koin sen hyvin haastavaksi, mutta näin jälkeen päin ajateltuna se oli aika turhaa, sillä käyttö olikin oikeastaan ihan helppoa muutaman alkuongelman jälkeen.
Opin nopeasti, miten kuppiin kannatti tarttua kiinni, jotta sen sai kätevästi paikoilleen ja muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen se alkoi sujua jo mutkattomasti. Itse koin hankalimmaksi kuukupin poistamisen ja myönnettävä on, että monen muun tapaan saatoin saada parikin sydänkohtausta kun tuntui, että kuppi on hävinnyt ikuisiksi ajoiksi tai se ei muuten vain suostunut liukumaan ulos, vaikka olisi mitä tehnyt. Kummasti auttoi, kun antoi asian hetken olla ja jatkoi normalia elämäänsä ja yritti sitten hetken kuluttua uudelleen. Välillä tuntui, että kuukuppi suorastaan vaistosi nousevan paniikinpoikasen ja pysytteli visusti paikoillaan ja kieltäytyi tulemasta pois.
Kuukupin kätevä säilytyspussi.
Nämäkin vaikeudet hävisivät ajan kassa ja sitä vain oppi tuntemaan mitä kulloinkin piti tehdä, jotta kupin sai napattua kiinni ja vedettyä pois. Muutaman käyttökerran jälkeen tulin myös siihen tulokseen, että haluan napsaista antennista pienen palan pois. Turhaan olin sitäkin arkaillut alkuun.
Se, mikä ehkä eniten hämmästytti oli, että ainakaan minulla kuukuppi ei ole kertaakaan vuotanut. Olin varautunut takuuvarmoihin ohivuotoihin ainakin silloin, kun kuppi olisi täysi, mutta sellaista ei ainaakaan vielä ole tapahtunut.
Olen kokenut kupin tyhjentämisen varsin helpoksi. Myönnettävä tosin on, että toistaiseksi imetyksen yhä jatkuessa ja kierron ollessa hyvin epätasainen, en ole joutunut kupintyhjennyspuuhiin vielä kodin ulkopuolella, vaan olen saanut tehdä sen ihan rauhassa kotona. Luulen kuitenkin, että ei kupin tyhjentäminen muualla ole paljon sen kummempi juttu, jos sitä edes päivän aikana joutuu tekemään, sillä kupin tyhjennysväli on parhaimmillaan huimat 12 tuntia. Ja pienimmilläänkin reilusti enemmän kuin yhdenkään siteen.
Pienen harjoittelun jälkeen kuukupin käyttö sujuu varsin helposti ja on moninkertaisesti mukavampi kuin yksikään side.
Miksi käyttää kuukuppia
Syitä käyttää kuukupia on monia. Helppous ja mukavuus ovat toki kärjessä, sillä onhan kyseessä asia, joka on iso osa jokaisen naisen elämää ja tuskinpa kukaan meistä on kovin riemuissaan kuukautisten alkaessa.
Muitakin hyviä puolia kuukupista toki löytyy eivätkä ne ole ollenkaan huonompia. Yksi merkittävä näkökanta on ehdottomasti kupin ekologisuus. Hyvin ja oikein hoidettuna kuukuppi kestää käytössä vuosia. Kuukuppi on siis järkevä ja kestävä valinta ympäristön kannalta. Kukkarokin kiittää, sillä kuukuppi tulee reilusti halvemmaksi kuin muut kuukautissuojat.
Kuukupin arvonta
Ostin tosiaan kaksi kuukuppia alekoodillani. Toinen kuppi on myös kotimaisen Lunetten valmistama, mutta eri kokoa kuin omani.
Nyt sinulla onkin tilaisuus voittaa kuukuppi itsellesi tai vaikka tyttärellesi!
Kyseessä on siis Lunetten Cynthia koko 1 kuukuppi, joka sopii hyvin käytettäväksi, jos vuoto on niukasta normaaliin. Se on myös oivallinen kuppi synnyttämättömille ja sen materiaali on hiukan pehmeämpi kuin koossa 2.
Tässä ohjeet osallistumiseen:
1. Kerro, oletko tutustunut kuukuppeihin aikaisemmin ja millainen mielikuva sinulla kuukupeista ja niiden kaytöstä on.
2. Arvonta päättyy 5. 2.2017 keskiyöllä ja arvonnan voittaja julkistetaan seuraavan viikon aikana, kun arvonta on ehditty suorittaa. Ole tarkka kirjoittaessasi sähköpostiosoitettasi sille varatulle riville, sillä lähetän voittajalle sähköpostia, jotta saadaan arvontavoitto perille.
Lasten leikkihuoneen muutostyöt ovat todenteolla alkaneet ja talo on entistä enemmän kaaoksessa, sill loputkin huoneen tavarat on jouduttu siirtämään pois katon purkamisen tieltä.
Viikonloppuna purettiin sisäkatto ja kun olimme saaneet ärsyttävät styroxlevyt lopulta katosta irti, saimme todeta, että niiden alta paljatuva lastulevykatto ei kyllä muutuisi katseen kestäväksi oikein millään konstilla. Asiaa ei auttanut sekään, että lastulevyt olivat aikamoisen liimamäärän tahrimat, sillä ilmeisesti katon tekijät silloin aikanaan olivat tulleet siihen tulokseen, että jokainen höyhenen kevyt styroxinen kattolevy oli syytä kiinnittää ainakin puolella purkilla liimaa. No, voimme sanoa, että levyt olivat todellakin tiukasti kiinni lastulevyssä ja liima niihin oli levitetty hyvin huolella ja paksusti.
Kuvista näkee myös vilauksen vanhoista tapettikerroksista, jotka nekin saavat pian kyytiä, sillä tarkoitus olisi maalata seinät valkoisiksi ja tuoda huoneeseen väriä sitten muilla keinoilla. Näin tila ei myöskään muodostu liian rauhattomaksi.
Lastulevyjä emme ole vielä saaneet kaikkia irti ja homma jatkuu hitaasti, mutta varmasti viikon aikana ja sitten isommassa ryppäässä taas viikonloppuna. Ajattelin, että seiniä alkaisin maalata, kun katon purkaminen on saatu loppuun, sillä siinä touhussa saattaa uusi maalipinta vahingoittua, joten parempi odottaa ja suunnata energia toisaalle – onneksi tekeminen ei tässä talossa lopu sitten millään.
Vastoin ihan alkuperäistä suunnitelmaa päätimme lopulta jättää aistihuoneeseen jo ennestään siellä olevan parvisängyn. Aluksi emme olleet aivan varmoja mahtuisiko se tilaan jäämään, mutta suunnitelmien edetessä varmistui, että se sopii niin oivallisesti osaksi suunnitelmaa, että päästimme sen jättää paikoilleen, sillä se oikeastaan luo enemmän mahdollisuuksia kuin vie, vaikka tilasyöppö onkin. Nyt vain pitää etsiä huoneeseen loput sopivat osaset, kaivella varastot ja jatkaa taas suunnitelmien kyhäilyä.
Viikonloppuna lasten leikkihuoneen muuttaminen aistihuoneeksi nytkähti hiukan eteenpäin, kunnes koko homma mätkähti maihin kuin märkä rätti.
Viikonloppuna saimme purettua lopun sisäkatosta. Iloinen rakennustunnelma latistui aika kovaa, kun sisäkaton alta paljastui tummia, märkiä länttejä sieltä täältä. Emme todellakaan olisi kaivanneet tätä tähän kaiken lisäksi.
Tiesimme, että kattoremontti talon tuossa siivessä oli toki vielä edessä. Toisen siiven kattohan uusittiin vajaa kolme vuotta sitten ja tämä toinen parempikuntoisempi jäi vielä odottamaan. Nyt ei enää voida odotella vaan keväällä olisi tarkoitus alkaa uutta kattoa rakentamaan, tosin tämä siipi ei tule saamaan päälleen peltikattoa niin kuin toinen vaan turvaudumme huopakattoon, joka on huomattavasti edullisempi ja helpompi rakentaa itse,
Mieli on ollut maassa nyt meillä kaikilla ja hermot kireällä. Olimme olleet niin iloisia, kun keittiöremontti oli jo vesivahingon jäljiltä melkein ohitse ja aistihuoneen rakentaminenkin oli sujunut tähän saakka vallan mukavasti.
Vetisen katon lisäksi olemme pohtineet, mitä huoneen rakentajat ovat mahtaneet ajatella tehdessään ratkaisujaan. Lasten leikkihuone on erotettu omaksi kokonaisuudekseen toisesta huoneesta ja joskus muinoin on ison huoneen keskelle siis rakennettu seinä. Jostain syystä kaikki listat ja sen sellaiset on kuitenkin jätetty paikoilleen ja väliseinä on rakennettu niin, että niin varjolistat, jalkalistat kuin kaikki muukin menee todellakin seinän läpi. Osa jatkaa matkaansa toiseen huoneeseen saakka ja osa loppuu väliseinän sisään! Verholauta on yksi näistä huoneen ihmeellisyyksistä ja näitä kaikkia erikoisuuksia korjaillessa menee tovi jos toinenkin.
Viikonloppuna saimme muuten toisenkin yllätyksen purkaessamme umpinaiseksi rakenettua verholautaa. Verholaudan pohjapuoli oli suljettu laudalla, jonka pohjaan oli sitten aikanaan ollut kiinnitettynä putkilamppu sekä verhokisko. Verholauta olikin oikeastaan laatikko seinällä, mutta ei suinkaan tyhjä. Verholaudan sisältä paljastui nimittäin suuri ampiaispesä, joka hajosi, kun vedimme verholaudan irti.
Olinhan minä surinaa kesäisin kuullut, mutta se oli kuulunut katon suunnalta ja joka kesähän meidän kattomme alla on monia ampiaispesiä. Tämä pesä oli kuitenkin oikeasti talon sisällä, vaikka verholaudan sisällä, katon rajassa olikin. Yhtenä kesänä meillä muuten oli aivan erityisen usein ampiaisia talossa. Nyt taisi selvitä syykin! Onneksi eivät olleet ihan joka kesä päättäneet verholaudan sisälle rakennella!
Toisaalta, kaikkien vastoinkäymisten keskellä voimme olla kuitenkin iloisia siitä, että aloimme rakentaa aistihuonetta ja päätimme purkaa sisäkaton. Näin saimme tietää, että kattomme ei ole kunnossa ja remontti pitää aloittaa heti eikä vasta jokusen vuoden päästä. Näin säästyimme varmasti suuremmalta katastrofilta.
Luomulaakso-blogi astui blogimaailmassa uuteen aikaan. Osa teistä on varmasti huomannutkin jo melkein viikon verran paikoillaan olleen suloisen sinisen logon blogin sivupalkissa.
Itselleni tämä on ihanan myönteinen askel, joka toivottavasti tuo elämääni mukavia asioita ja ihmisiä.
Luomulaakso-blogi on nyt osa Kubloa eli Keski-Uudenmaan blogeja. Kublo kerää alleen Keski-Uudenmaan bloggaajia, instagrammaajia, tubettajia sekä snäppääjiä. Yhteisö tuntuu mukavalta ja toimivalta. Olen todella iloinen saadessani olla osa sitä.
Kublon perustivat tammikuussa kaksi sisällöntuottamisen ja sisältömarkkinoinnin ammattilaista. Minna Luoma, joka oli itselleni jo ennestään tuttu Rouva Sana-blogista sekä Sari Laiho Muinainen -blogista.
Mielestäni Kublo perustettiin suureen tarpeeseen. Olin monesti pohtinut, miksi tällä alueella ei ole omaa blogiyhteisöä. Tuntui, että kaikilla muilla alueilla sellainen jo oli. No, nyt on meilläkin ja varsin mukavanoloinen yhteisö onkin! Luomulaaksokin toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi ja se lämmitti mieltäni kovasti. Kiitos vielä kerran, että kutsuitte mukaan.
Kublon myötä löysin taas uusia kiinnostavia blogeja blogilistalleni ja toivonpa, että ajan kanssa tutustun uusiin ihmisiin, saan uusia ideoita, vinkkejä bloggaamiseen ja ties mitä muuta! Kaikki on vielä niin uutta, että en oikeastaan edes vielä tarkkaan tiedä, mitä uskaltaisin ja voisin toivoa. Se on kuitenkin varma, että yhteisöstä saa voimaa ja tukea blogimaailman kiemuroissa. Tuntuu mukavalta, että saa jakaa haasteita ja onnistumisia samaan ryhmään kuuluvien kanssa ilman, että menetän itsenäisyyteni päättää blogini asioista.
Lukijoille Kublo puolestaan on mahtava tapa löytää uutta seurattavaa. Tällä hetkellä mukana on yksitoista blogia ja lisää tipahtelee mukaan, kun sana uudesta yhteisöstä leviää. Elämme siis jännittäviä aikoja!
Tällä hetkellä mukana ovat jo Kublon perustajien (sekä Luomulaakson) lisäksi myös seuraavat mielenkiintoiset blogit ja tubettajat:
Mikäli taas olet sisällöntuottaja, jollakin Keski-Uudenmaan alueella niin liity mukaan kasvavaan yhteisöömme. Tarkemmat tiedot liittymiseen löytyvät verkkosivuilta.
BestBitesin tammikuinen paketti saapui vähän aikaa sitten ja täytti päivämme niin tuntemattomilla kuin vähän tutummillakin tuotteilla. Oli taas mukavaa päästä tutustumaan tuotteisiin, joista osa tulee varmasti jäämään vakituiseen käyttöömme.
Clearspring Merileväsnacksit veivät kielen mennessään.
Oma sydämeni taisi sulaa maistellessani Clearspringsin luomu merileväsnackeseja. Mainittakoon, että elokuvaharrastajana minuun uppoaa paremmin kuin hyvin kaikenlainen pikkusuolainen ja -makea. Sellainen, jota on mukava napostella elokuvan juonenkäänteitä seuratessa. Erityinen plussa herkulle tulee aina siitä, jos se sattuu vielä olemaan terveellinenkin ja sitä Seaveg Crispiesit todellakin ovat! Iso peukku tälle ja ihan varmasti näitä tulee hankituksi vielä lisää, sillä joulun jälkeinen elokuvapinkka on vielä kahlaamatta läpi ja boxillakin on ohjelmia kohta enemmän kuin tallennustilaa. Näiden snacksien hyvä puoli on muuten sekin, että Ruohonjuuren lisäksi niitä löytyy myös monista K-marketeista sekä luontaistuotekaupoista eli saatavuuskin on mitä mainioin!
Clearspringsin japanilainen misokeitto odottaa vielä kokeilua.
Alkuyön elokuvamaratonin aikana natustelin myös kotimaisen Puhdistamon luomuista raakasuklaata, jonka makumaailmaan ihastuin hetkessä. Sitruuna ja lime. Kukapa niistä voisi olla pitämättä! Sitrushedelmien maut ovatkin sellaisia, että minulle ne uppoavat kaikissa muodoissa ja sattumoisin suklaa sattuu olemaan ihan lempiherkkua! Sain siis kaikki ihanuudet samassa paketissa! Puhdistamon tuotteita saa muuten nykyisin monista eri liikkeistä aina ekokaupoista tavallisiin marketteihin.
Suosikkituotteeksi tällä kertaa nousi myös Nathalie’s Directin kuivatut luomumangot. Tuote on hyvänmakuinen, pakkaus kätevä vaikka käsilaukkuun sujautettavaksi ja mukana on hetkessä kätevä ja nopea syötävä. Meille tämänkaltaiset tuotteet ovat hyvin tärkeitä, sillä välillä terapiareissujen jälkeen tulee pienelle sellainen nälkä, että mukana on hyvä olla jotain hyvää, nopeaa ja helppoa pitää mukana. Vaihteluakin nämä ovat niille ainaisille banaaneille. Kuivatut mangot nousivat meidän kaikkien suosikiksi. Myös tarina niiden takana lämmittää mieltä. Siitä voit lukea tarkemmin vaikkapa täältä. Tässä muuten myöskin tuote, joka tulee ehdottomasti jäämään meille käyttöön.
Hiukan ehkä arkisempana luomuna keittiöömme rantautui Myllärin Luomun pikakaurahiutale, joka valmistetaan uusiutuvalla energialla, joten fossiilisia polttoaineita ei tämän tuotteen valmistuksessa ole kulutettu. Ekoäiti kiittää.
Puuro näistä herkullisista kotimaisista hiutaleista kypsyy hetkessä, sillä pikakaurahiutaleet eivät vaadi pitkää keittoaikaa vaan hyöryävä aamupuuro valmistui melkein silmänräpäyksessä.
Helsinki Wildfoodsin tuotteet ovat aina kiehtoneet minua. Nyt kokeilussa olleet nokkosrouhe sekä hieno nokkosyrttisuola olivat juuri niin mahtavia kuin oli alun perin kuvitellutkin. Samalla ne myös pelastivat oman arkeni, sillä viime kesänä kerätyt nokkoset oli käytetty jo jokin aika sitten loppuun. Nyt leijaili keittiössä taas herkullinen nokkosleivän tuoksu, kun sujautin nokkosrouhetta taikinan joukkoon. Tämä tulisi toimimaan vallan mainiosti myös monessa muussa ruuassa kuten vaikkapa keitoissa, piirakoissa ja ohukaisissa! Pitänee kipaista ostamassa pian uusi pussillinen!
Helsinki Wildfoodsin hieno nokkosyrttisuola oli vähän vieraampi tuote, mutta sen käyttö alkoi mukavasti ensin munakkaassa, johon se sopi taivaallisen hyvin ja hetken päästä huomasin kokeilevani sitä milloin mihinkin. Hyvin toimi ja maustui maukkaalta. Tällä korvaisi mielellään tavallisen suolan aika monessakin paikassa.
Punajuurimehu oli yllättävän mukava kokemus. James Whiten palkittu luomuinen BEET IT-punajuurivoimajuoma solahtikin kurkusta alas varsin vaivattomasti. Pidän punajuuresta hyvinkin paljon ja käytän sitä ruuanlaitossa aika usein. Silti en jostain syystä ollut koskaan kokeillut sitä juomana. Ihanan värinen ja hyvän makuinen punajuurijuoma häivähdyksellä omenaa varasti oman pienen paikkansa sydämessäni ja luulenpa, että tätä tulen hankkineeksi vielä jossain vaiheessa. Niin hyvää tämä oli, että ihan harmitti, kun pullosta tiristin viimeisen pisaran lasiini.
Clipperin teet ovat toki jo ennestään tuttuja, mutta vihreä tee inkiväärin juurella, mintulla sekä keltajuurella höystettynä oli uusi kokemus ja varsin miellyttävä sellainen. Tosin hyvistä raaka-aineista on aika vaikeaa saada aikaan mitään huonoa. Aamu pyörähti energisesti käyntiin kupillisella höyryävää teetä ja 20 pussillista riitti aika hyvin koukuttamaan kyseisen tuotteen käyttäjäksi.
Täytyy sanoa, että ennen kotimaisia Arctic Superfoodsin eväspatukoita en aivan hirveästi eväspatukoista perustanut. Mielipide kuitenkin muuttui nyt kun olen jo useampaa heidän luomustaan maistellut. Tämän kertainen mustikka&koivunlehti oli yhtä taattua tavaraa kuin ne edellisetkin. Aivan erityisesti pidän siitä, että Arctic Superfoodsin eväspatukoissa ei ole taatelin läpitunkevaa makua vaan todellakin löydän niistä juuri ne maut, jotka paketin päällä mainitaan. Toiset maut tulevat esiin ensi puraisulla, kun taas toiset jäävät hiukan viipyilemään ja maku tulee esiin juuri ennen kuin nielaisee. Aika täydellistä, jos minulta kysytään.
BestBitesin paketti oli taas sen verran runsas, että testipöydälle asti eivät vielä ehtineet kotimaiset herkkullisen rapean oloiset BitMixin Kaura Lantit ja Nudu Drinksin houkutteleva koivuvesi sekä Masajon gluteeniton Jaksamisleipä, josta olen kuullut lukuisia hyviä kokemuksia.
TUOTTEET SAATU BLOGIN KAUTTA
———————————————————————————-
Mikäli sinuakin kiinnostaa saada uusia kokemuksia ja vinkkejä mahtavista tuotteista kannattaa tarttua Luomulaakson BestBitesilta saamaan alekoodiin ja pääset siten tutustumaan helposti moniin herkkuihin.
Luomulaakson lukijat saavat koodilla LUOMULAAKSO50 ensimmäisen paketin -50 % eli hinta olisi alennuksen kanssa 19.95 € (norm. 39,90 €/kk). Tarjous koskee jatkuvaa tilausta, jonka voi irtisanoa milloin tahansa 1 kk irtisanomisajalla. Tilauslomakkeen löydät täältä.
Olen koko koulutaipaleeni ajan aloittanut aamuni äitini keittämällä puurolla. Kouluni olen jo aikaa sitten päättänyt, mutta puuro on yhä olennainen osa päivääni.
Omat lapsenikin aloittavat päivänsä puurolla. Toki joskus lautasilta löytyy puuron sijaan itse tehtyä mysliä, mutta melkein puuroahan se sekin on. Pitkälti on samat ainekset. Monesti puuroa keitetään myös iltapalaksi ihan koko perheelle.
Puuro on oikeasti hyvää. Se on myös edullista sekä useimmiten hyvin ekologista. Sanomattakin lienee selvää, että meillä keitetyt puurot ovat poikkeuksetta luomua.
Mummini käyttämä maidonvartija, joka kolisi kattilan reunoihin maidon alettua kiehua. Sen luvattiin myös estävän ylikiehumisen ja pohjaan palamisen.
Puurontuoksuiset lapsuusmuistot
Omat lämpöisimmät ja erityisimmät puurokokemukseni liittyvät omaan Mummiini. Rovaniemellä, Korkalovaaran valkoisessa talossa, muistoja huokuvassa helmen harmaassa keittiössä tuoksui puuro. Muistan, kuinka joka loma odotin, että saisin kuulla maidonvartijan jälleen kolkuttelevan puurokattilan kylkiin. Se on mielikuva, joka tuo lapsuudenmuistot niin lähelle, että alkaa ihan itkettää. Tulee ikävä Mummia.
Tuo maidonvartija on nyt minulla kaapissani ja aina aika ajoin otan sen sieltä käteeni, pyörittelen ja sivelen sen sileääkin sileämpiä kuvioita ja laitan sitten takaisin kaappiin omalle turvalliselle paikalleen. Se on minulle yksi rakkaimpia muistoesineitä Mummistani.
Mummini teki maailman parasta kaurapuuroa. Se oli pehmeää ja samettista. Mummi tapasi keittää hiutaleet aina punaiseen maitoon ja puuro sai hautua hiljakseen lieden hellässä huomassa, kunnes koostumus oli niin samettista, että sitä olisi syönyt vaikka koko kattilallisen. Puuron jos toisenkin ehti Mummini 95-vuotisen elämänsä aikana keitellä.
Suomi luomupuurokartalle
Vanhat keittokirjat ovat – ihan niin kuin Mummini suuri kattilakin oli – pullollaan erilaisia puuroja. Toiset valmistettiin jauhoista, kun taas toiset vaikkapa hiutaleista ja olipa joukossa aineksia, joita ei nykypäivänä enää puuroihin tavata käyttää. Tuntuu hyvältä muistella Mummiani puurokauhan varressa vanhan lietensä äärellä. Hän olisi ollut mielissään puuron tänä vuonna saamasta huomiosta.
Nyt, Pro Luomun sekä sen yhteistyökumppanien kutsuessa suomalaiset syömään Suomi luomupuurokartalle, päätti Luomulaaksokin pistää lusikkansa puurokattilaan ja hämmentää oikein kunnolla aloittamalla Puuroperjantai-postaussarjan.
Näin alkuun tulee resepteissä näkymään paljon juuri niitä perinteisiä Mummini aikaisia puuroja, joilla monien isät ja äidit ovat aikuisiksi kasvaneet. Tuon aikaiseen valikoimaan todellakin kuului monia muitakin puuroja kuin vain se monien rakastama tai vihaama kaurapuuro! Ennen vanhaan puuro oli paljon muutakin kuin vain aamupalaksi tarkoitettua vatsantäytettä. Sitä syötiin monesti ihan ruuaksi ja niin muuten tehdään tänä päivänä joissain kouluissakin ihan viikottain. Puuro todellakin on hyvää ja ekologista ruokaa – ja etenkin luomuna, vallan mainio osa arjen ruokalistaa.
Kun perinteisten puurojen reseptit alkavat olla hallussa voi reseptejä alkaa helposti muokata erilaisiksi ja hetkessä aukeaa taas erilainen puurojen maailma. Puurojen parhaimpia puolia ovatkin muokattavuus ja monipuolisuus.
Postaussarjan myötä alkaa oma valmistautumiseni 6.9.2017 pidettävään Luomupuuron maailmanennätyspäivään, sillä eihän sitä suurena päivänä sovi ihan rapakunnossa olla!
