Vahvin muistoni koululiikunnasta on opettaja, joka jaksoi aina löytää vikaa siitä, mitä tein.

Vihasin jumppatunteja, sillä minun oli hirveän vaikea toistaa liikesarjoja opettajan perässä enkä ollut edes mitenkään erityisen notkeaa sorttia tai ainakaan en saanut yhtään spagaattia tehdyksi, mutta silta sen sijaan sujui kuin tyhjää vain.

Muistan, kuinka minulle sanottiin, että teen liikkeen taas väärin ja etten yritä  tarpeeksi. Tai että taas olen jäljessä. Erityisen hyvin muistan, kuinka sanottiin ”katsokaa  nyt kaikki, miten tätä liikettä ei pidä tehdä.  Ja kaikki katsoivat. Olisin halunnut vajota maan alle. En yksinkertaisesti hahmottanut kaikkia opettajan näyttämiä liikkeitä, vaikka kuinka yritin.

Koululiikunnan jättämä varjo on ollut mukana pitkään.

Sulkapallosta ja uinnista olen aina pitänyt, mutta ne eivät valitettavasti koululiikuntaan kuuluneet. No, koulun kanssa toki kävimme muutaman kerran vuodessa uimassa ja sulkapalloa pääsin yhden kerran pelaamaan erään opettajani kanssa. Erilaiset pelit olivat ihan mukavia ja pidin niistä paljonkin, mutta koulukiusattuna tulin lähes poikkeuksetta valituksi joukkueeseen viimeisten joukossa eli varjo oli aina mukana muuten mukavissa joukkuepeleissä.

Koululiikunnasta jäi vuosikausiksi kammo. Aikuisiällä en varsinaista liikuntaa sitten tullutkaan harrastaneeksi etenkään sen jälkeen, kun lasten myötä katosi aika, jonka olin ennen käyttänyt sulkapalloon tai uintiin. Erilaisten elämänvaiheiden myötä hävisi myös pelikaveri. Hyötyliikunta se sijaan on ollut aina iso osa arkea jo ihan puutarhankin vuoksi.

Tänä syksynä päätin kuitenkin ryhdistäytyä, voittaa pelkoni ja astua niin pahasti mukavuusalueeni ulkopuolelle ettei ole tosikaan.

Niinpä minä elokuussa selailin erilaisia vaihtoehtoja. Tiesin, että jalkani tulisivat asettamaan omat rajoitteensa ja osasin jo ihan suosiolla rajata pois erilaiset tehoversiot monestakin eri liikuntaharrastuksesta. Jäljelle jäi kourallinen vaihtoehtoja ja sitten äkkiä silmieni edessä oli jotain, joka sopi minulle paremmin kuin hyvin ja melkein siltä istumalta tulin varanneeksi paikan Itämaisen tanssin kurssille, jonka ”mainospuheessa” luvattiin tanssin olevan  ”erittäin terveellistä, pehmeää ja nivelystävällistä liikuntaa, joka sopii kaikille. Se antaa lisää energiaa ja hyvän verenkierron”. Keskustelu opettajanin kanssa vakuutti, joten sinnehän sitä sitten mentiin.

Nyt takana on jo muutama kerta naurun täyteistä harjoittelua ja vaikka tiedänkin, ettei minusta koskaan mitään mestaritanssijaa tule (eikä tosin tarvitsekaan), niin nautin jokaisesta hetkestä, vaikka edelleen taistelen itseni kanssa pysyäkseni opettajan tahdissa. Lukihäiriöni haittaa jo pelkästään oikean ja vasemman hahmottamista, mutta en anna sen häiritä.

Itse asiassa en anna minkään häiritä. Opettaja tietää rajoitteeni. Hän lohdutti minua ja sanoi, ettei se haittaa. Minä opin omaa tahtiani, omalla tavallani. Saan nauttia ymmärtävästä oppimisympäristöstä, joka antaa eväät voittaa itsensä ja saada kokemus, jota en koskaan uskonut saavani. Ja ennen kaikkea sain liikuntaharrastuksen.

Voin jo nähdä, kuinka koululiikunnan kasvattama tumma pilvi lipuu hyvää vauhtia pois.

The post Koululiikunnan varjossa appeared first on Luomulaakso.

Facebook muistutti tänä aamuna sopivasti, että on tasan kolme vuotta siitä, kun pakastimemme päätti hajota ja sulattaa niin luomupossut kuin kalat ja marjatkin. Tuo kyseinen episodi aloitti silloisen kodinkonekuolemien ketjun, jonka seurauksena käytännössä kaikki isot kodinkoneemme menivät uusiksi. Onneksi siitä(kin) sai revittyä irti huumoria ja kuinka ollakkaan, oli mieheni tuolloinkin työmatkalla.

Viime viikolla alkoi uusi työmatkarupeama, jonka olisi tarkoitus kestää parisen viikkoa, mutta kokemuksesta tiedän, että pari viikkoa muuttuu helposti kuukaudeksi ja se taas kahdeksi ja niin edelleen. Tuoreessa muistissa on kevään neljää kuukautta hiponut reissu.

Jo viime viikko alkoi meillä tahmeasti parin tunnin yöunilla. Väsymys oli ja on yhä kova ja mielikin vähän maassa. Työmatkat ottavat voimille niin täällä kotona kuin siellä reissussakin. Huolet ja arki painavat.

Ja sitten viime viikolla meni rikki yksi nojatuoleistamme. Sellainen keinuva ja ihanan pehmeä. Juuri se, jossa on podettu yölliset hampaanpuhkeamiset, painajaiset ja kipeät jalat. Se tuoli, jossa on imetetty, halittu ja luettu satuja. Tuoli, johon liittyy muistoja, tunteita ja elämää. Ehkä sen saisi vielä korjattua ja voisimme jatkaa uusien muistojen luomista.

Tästä viikosta on kovaa kyytiä tulossa edellisen kaltainen ja tuntuu, että viikko on tupaten täynnä menoa sinne ja tänne. Lasten tänä vuonna eri päiville sijoittuvat harrastuksetkin tuntuvat nyt raaskaammilta ja tällä viikolla jokaisena iltana on jollain jotain menoa. Juuri nyt kaipaisin pysähdystä ja hengähdystaukoa.

Lapsille isin poissaolo on todella rankkaa. Niin isommille kuin pienellekin, joka oli jo viime viikon maanantaina heti aamusta sen näköinen, että oli tullut mökökökö kylään. Aamun jumppakerho ja iltapäivän puheterapia kuitenkin piristivät ja mökökökö haihtui. Illalla se kyllä palasi, kun ei ollut isi laittamassa unipussiin. Siinä ei auta edes Skype, josta on viimeisen puolen vuoden aikana muodostunut hyvin tärkeä osa arkeamme.

Työmatkat ovat aika rankkoja meille kaikille. Etenkin nyt, kun ne eivät ole olleet lyhyitä niin kuin tavallisesti ja jos mieheni kotiin pääsee, niin monesti työt jatkuvat sitten vielä viikonloppunakin.

Myönnettävä on, että yhdessä työmatkojen, keittiön vesivahingon, takapihan projektin ja kovaa vauhtia lähestyvän talven myötä on käsillä oleva pakka aika raskas. Normaali arki on tästä kaukana ja koti kaaoksessa, kun keittiön osasia on siellä täällä ja kaikki paikat sekaisin.  Tekemistä riittää aamusta iltaan ja tuntuu, että nukkumaan ei olisi edes lupa mennä.

Illalla, silloin kun mieheni on viimeistään tavannut tulla kotiin pitkänkin työpäivän jälkeen, tuntuu tyhjältä. Ovelta ei ole kuulunut avaimen rapinaa lukossa, työlaukku ei ole kolahtanut lattiaan ja tuttua tervehdystä ei ole kuulunut.

On ikävä ja olisi ainakin kymmenen asiaa kerrottavaksi ja jaettavaksi.

Kuvat: © Luomulaakson Maria

The post Unettoman huolia appeared first on Luomulaakso.

En arvannutkaan viime viikolla, millainen tästä viikosta tuli. Melkein jo hirvittää, sillä viikkoa on vielä kolme päivää jäljellä ja miehenkin yhä työmatkalla. Mitä vain voi ehtiä vielä tapahtua.

Viikon alkupuolella äitini kaatui ja löi päänsä. Muutamassa sekunnissa oli ohimolle noussut vähintään tennispallon kokoinen tummuva kuhmu, joka näytti siltä, että voisi revetä ihan minä hetkenä hyvänsä. Iho oli aivan äärimmilleen venynyt.

Meillä on sukuominaisuutena sellainen juttu, että lääkäriin mennään vasta pää kainalossa, mutta tällä kertaa lääkärireissua ei tarvinnut pahemmin pohtia, sillä jälki oli komea. 

Pää oli osunut äitini kaatuessa lautaan, joka oli kuitenkin huomattavasti parempi ja pehmeämpi kohde kuin vieressä ollut komean kokoinen kivi, jolloin jälki olisi ollut varmasti tätäkin pahempi. Tosin tästäkin lääkäri tuumi, että oho. Sen verran oli komea kolhu.

Mustelman ja massiivisen turvotuksen levitessä ohimolta silmiin ja peittäessä yhä suuremman osan kasvoista ei taapero uskaltautunut hetkeen mummin syliin vaan tyytyi vain katselemaan turvallisen matka päästä turvonneita kasvoja. Meni hyvä tovi ennen kuin kasvot kävivät tutuiksi ja pikkuinen uskaltautui taas kiipeämään kainaloon. 

Tämä viikko yritetään ottaa edellistäkin rauhallisemmin. Ilmeisesti bloginikin on asiasta samaa mieltä, sillä jostain syystä ei postaaminen tietokoneella nyt onnistu. Kännykällä jostain syystä taas sujuu oikein hyvin tai siltä se ainakin minusta nyt vaikuttaa. Koskaan ennen en ole blogipostausta kännykällä naputellut, mutta kerta se on ensimmäinenkin. 

Toivotaan kuitenkin, että pääsen taas pian naputtelemaan normaalia kautta, sillä palan halusta päästä kertomaan pihaprojektistamme, vaikkei sitä loppuun tänä kesänä vielä saatukaan, kun keittiön vesivahinko sotki aikataulut. Pitkä postaus monine kuvineen ei tunnu ihan yksinkertaiselta tällä systeemillä.

Ja toivotaan, että tämä kännykkäpostaus ei näytä ihan hassulta! 

Turvallista pian alkavaa viikonloppua kaikille ja pitäkäähän hyvää huolta niin tutuista kuin tuntemattomista. ❤

The post Onnettomuus onnettomuuden perään appeared first on Luomulaakso.

Meillä on ollut käytössä jäädyttävä kuivakäymälä nyt noin nelisen kuukautta. Kirjoitin aiheesta ensimmäisen kerran täällä. Sinä aikana on koettu niin sujuvaa arkea kuin myös kertakaikkisen kamalia hetkiä, sillä saimme pian huomata, että biopussi, joka jäädyttävän vessan ämpäriosaan pitää laittaa voi olla joko hyvä tai huono. Ja jos se sattuu olemaan huono, niin seuraukset ovat hyvin ällöjä.

Näiden kuukausien aikana olemme kokeilleet kahdenlaisia pusseja, joista toiset tulivat jäädyttävän vessan mukana ja toiset ostimme kaupasta. Käytössä ovat siis olleet jäädyttävän vessan mukana tulleet BioBagit sekä Biolanin Bioskat.

Vaikka lattialämmitettyihin tiloihin tarkoitettu jäädyttävä Privett onkin varsin mainio kapistus, niin mukaan laitetut biopussit eivät sitä valitettavasti olleet. Privettillä ei tosin taida varsinaisesti olla mitään tekemistä kyseisten pussien kanssa vaan pussien valmistaja lienee ihan toinen. Lähetyksestä ei kuitenkaan selvinnyt, mikä firma ne on valmistanut eikä pussin päällä ollut mitään käärettäkään, josta asia olisi selvinnyt.   Pusseissa itsessään lukee vain BioBag ja mainitaan, että kyseiset kapistukset ovat täysin kompostoituvia – ja muutaman kuukauden kokemuksella voin kertoa, että niiden ominaisuuksiin kuuluu myös ”räjähtäminen”. Tämä tuntuu hassulta, sillä pussit ovat myynnissä  monessa verkkokaupassa ja esittelytekstit antavat ymmärtää, että kyseessä on laajasti käytetty ja toimiva ratkaisu aina suurkeittiöitä myöten.

Jäimme pohtimaan, mahtoivatko saamamme pussit olla ns. käyttöikänsä päässä ja siksi niin herkkiä hajoamaan. Materiaali tosin tuntuu käsissä jo ohuemmalta ja heikommalta kuin Biolanin Bioska, mutta pussien ikä varmasti vaikuttaa niiden kestävyyteen. Jollain sivulla luki niinkin, että BioBagien käyttöaika olisi noin vuosi pussin valmistamisesta. Saamiemme pussien ikää emme kuitenkaan koskaan saa tietää. Harmi. BioBagejä emme kuitenkaan suostu enää ikinä käyttämään, sen verran kurjia kokemuksia meillä niistä on.

Lähes  päivittäin nappaan mukaani  jäädyttävän kuivakäymälän sisällä olevan ämpärin ja kuljetan sen pusseineen päivineen Biolanin lämpökompostorille, nostan pussin ämpäristä ja lasken koko komeuden kevyesti  kompostoriin, jonka jälkeen rikon biopussin perusteellisesti sekä särjen myös muodostuneen jääpaakun mahdollisimman tarkkaan, jotta kompostoituminen pääsee hyvään vauhtiin tai ei ainakaan hidastu ison jääpaakun tai liian ehjän pussin myötä. Näin se siis sujuu, kun kaikki menee niin kuin pitääkin.

Saamiemme BioBag-pussien kanssa mikään ei kuitenkaan ollut ennalta päätetty. Tyhjennys saattoi sujua juuri kuten edellä kuvasin tai sitten muutaman jännittävän kokemuksen kautta.  BioBagit nimittäin välillä ”räjähtivät” nostovaiheessa ja tätä sattui useammin kuin kerran. Minusta kyseinen ominaisuus ei ole kovinkaan mukava biopusseista puhuttaessa. Muutaman kerran sain kokea, kuinka vielä ilmassa oleva biopussi sanoi RÄTS sekä sen, kuinka pitkälle kompostorin pohjalle läsähtävä pussillinen jäätynyttä sekä osaksi jäätynyttä pussintäytettä onnistui lentämään. Liian pitkälle, jos minulta kysytään.  Siinäpä kokemus, jota ei toivo kenellekään.

Onneksi takuu varmasti toimiviakin pusseja on. Biolanin valmistamat Bioskat ovat kerrassaan upeita. Kertaakaan ei ole niiden kanssa joutunut vastaavaa kokemaan vaan pussit ovat kestäneet sen ajan kuin on pitänytkin ja jäädyttävän käymälän tyhjennys on ollut suorastaan miellyttävä kokemus tai ainakin niin miellyttävä kuin käymälän tyhjennys nyt koskaan voi olla.

Bioska on kestävä, mutta silti hajoava. Juuri niin kuin biopussin pitääkin olla. Pussilla todellakin on väliä.

The post Pussilla on väliä appeared first on Luomulaakso.

BestBites lanseerasi ihan muutama päivä sitten ihanan uuden palvelun, jollaisen oli jo korkea aika tulla Suomeenkin. Maailmalla olen vastaavia paketteja  nähnyt ja monessa ulkomailta tilatussa kirjapaketissakin saanut vastaavanlaisen palvelun tutustumistarjouksen ja harmitellut sitten, kun Suomesta en vastaavaa ole koskaan löytänyt. No, nytpä löytyy!

BestBites on kirkkonummelainen yritys, jonka tuotetarjonnassa korostuu isosti luomu, Reilu Kauppa sekä kasvisruoka ja superfoodit. Ei paha konsepti, kun kotimaisuuskin oli paketissa isosti edustettuna.

Tämän kertaisen pakkauksen nimi oli Kesän muisto ja sisältö oli koottu tuota nimeä mukaillen.

Paketissa tuttua ja tuntematonta

Ihan ensiksi silmiin osui Arctic Warriorsin tuttuakin tutummat tuotteet eli maan makoisimmat hunaja- ja geelishotit, joiden raaka-aineet kasvavat Suomen Lapissa. Olenpa minä noista mainioista supersankareista aiemmin kirjoittanutkin.  Yhtä mainioita ovat edelleen ja näin syksyn tuulten jo tuivertaessa varsin hyvä lisä aamupalalle. Jospa se syysflunssakaan ei näillä eväillä iskisi!

Toinen hyvinkin tuttu tuote on Myssyfarmin rypsiöljy, joka vuonna 2015 palkittiin vuoden luomutuotteena. Onpa kyseinen tuote meillä säännöllisen epäsäännöllisesti käytössä. Paketista löytynyt suloinen lasipullo päätyy ehdottomasti säästettäväksi tyhjennyttyään, sillä pullo on todella kätevä reissatessa. Myssyfarmista olen aiemmin muutaman rivin kirjoittanut täällä.

Entäpä muut pakkauksen tuotteet?

Arctic Superfoods on tuttu vain netin syövereistä, mutta koskaan ei ole tullut tuotteita hankittua.  Lähetykseen kuulunut eväspatukka oli varsin miellyttävä puolukan, karpalon sekä nokkosen siivittämä kokemus ja patukka pelasti päiväni, kun aikataulut heittivät ympäri ja kotiin ei ehditty ajoissa. Ilman laukustani löytynyttä eväspatukkaa olisi edessä ollut pitkään nakertava päänsärky.

Warrior Coffeen luomuiset voikahvit vaikuttivat mielenkiintoisilta. En juo kahvia oikeastaan koskaan, mutta nyt täytyy sanoa, että näitä on kyllä ihan pakko kokeilla, sillä voikahvista olen kuullut puhuttavan niin paljon hyvää, että pakkohan sen makumaailma on itsekin kokea. Tätä kokeilua odotan innolla ja ajattelin, että kupponen kuumaa olisi mukava tapa juhlistaa reilun kuukauden päästä valmistuvaa keittiötämme. Säilyvyysaika kun pakkauksilla on hyvänlainen niin pieni viivästys remontissakaan ei haittaa.

Valo 24h on Arctic SuperFoodsin tapaan tuttu netistä. Tuotteet ovat olleet kiehtovia, mutta kokeileminen on vain jäänyt. Uteliaisuus paketista löytynyttä paahdettua pellava+puolukka pussia kohtaan oli kova ja sitä onkin jo ehditty kokeilla niin viilissä, jogurtissa kuin puurossakin. Maistui hyvältä kaikissa, mutta luulen, että paketin mukana tullutta smoothieohjetta on vielä pakko testata. Sen verran herkulliselta se vaikuttaa. Puolukka on muuten yksi suosikkimarjoistani! Ehkäpä sujautan tätä seuraavan kerran salaattiinikin.

Vielä emme ole sen kummemmin tutustuneet paketin sisältämiin välittöän kiinnostuken herättämään Lazzarettin punaiseen luomulinssipastaan emmekä Rajamäen viikunabalsamicoon sen paremmin kuin Cawston Pressin Cloudy Sparkling Apple juomaan, joka jäi odottamaan sopivaa käyttöhetkeä samoin kuin Maya Gold luomukookossiirappi, jota suunnittelen käytettäväksi leivonnaisiin tai jäätelöön. Sen sijaan Nakd Nibbles pussukka tyhjeni turhankin kovalla vauhdilla ja maistui varsin makoisalta. Tosin eipä cashewpähkinöistä, taateleista sekä rusinoista saa suolalla höystettynä mitään pahaa tehdyksi.

Aarrearkun ihanuutta

Paketin kaikki tuotteet ovat hyvin kiinnostavia, mutta näiden (niin kuin monen muunkin asian) kanssa on vain päässyt käymään niin, ettei ole tullut koskaan aiemmin kokeilleeksi.

Sitä niin kovin helpolla ostaa aina niitä samoja tuttuja tuotteita, joita on tuttuuden vuoksi helppo käyttää. Ne sujahtavat arkeen niin helposti ja vaivattomasti. Seikkailumieli ruokaosastolla ei kuitenkaan olisi koskaan pahitteeksi ja etenkin tässä BestBitesin laatikko on oiva apu. BestBites osaa kerätä mielenkiintoisen kokonaisuuden – juuri sellaisen, johon on ilo tutustua. Erityisen iloinen olen paketin suuresta luomu- ja kotimaisuusasteesta.

Voisinpa kuvitella, että tällainen laatikko olisi mitä parhain lahja jollekin hyvän ruuan ystävälle. Itse en ainakaan pistäisi pahakseni, jos tällainen tupsahtaisi syliin syntymäpäivänä tai vaikkapa jouluna.

Mikäli sinäkin innostuit paketista yhtä paljon kuin minä, niin pääset helposti kokeilemaan palvelua kampanjakoodilla LUOMULAAKSO50. Koodilla voit ostaa Ensimmäisen paketin  -50 % hintaan 19.95 € (norm. 39,90 €/kk). Tarjous koskee jatkuvaa tilausta, jonka voi irtisanoa koska vain 1 kk irtisanomisajalla.

En tiedä teistä, mutta ainakin itse odotan vesikielellä seuraavaa pakettia, joka enteilee syksyn tuiskua ja tuiverrusta. Vai miltä teistä kuulostaa ”Kuppi kuumaa ja nautintoja”?

Kuvat: © Luomulaakson Maria

Tuotteet saatu blogin kautta.

The post Parhaiden palojen aarrearkku appeared first on Luomulaakso.

Keittiöremontti on nyt jonkinlaisella tauolla. Lähinnä siksi, että työmatkat ovat verottaneet aikaa siinä määrin, ettei lattiaa ole päästy vielä asentamaan. Katto sentään on maalattu ja se ilahduttaa. Uuden keittiön pitäisi saapua kuun loppu puolella, joten vielä on aikaa saada kaikki kuntoon.

Laskeskelin, että marraskuun alussa pitäisi olla lattia ja uudet kaapit paikoillaan, mutta koska kokemuksesta tiedän, ettei mikään keittiöjutuissa koskaan mene suunnitellusti niin enpä nyt kuitenkaan ole asennoitunut sillä tavoin, että kuvittelisin pata ja uuniruokien aikakauden olevan vielä tuolloin ohitse. Ja jos nyt niin iloisesti kävisikin, että tuohon saakka oltaisiin todellakin päästy niin sitten on vielä avohyllykön rakentaminen ikkunan edessä olevan työtason alle. Siihen kun ei umpikaappeja tai laatikostoja lämpöpatterin vuoksi voinut laittaa, mutta ei ihan kauhean syviä avohyllyjä siihen mahtuu ihan mukavasti ja samalla saatiin keittiön ns. kuollut kulmakin käyttöön eli sinnekin olisi tulossa pöydän alle hyllyä, jonne voi unohtaa jonkun sähkökäyttöisen aparaatin. Siis sellaisen, jota tarvitsee noin kerran kaksi vuodessa, koska kolo todellakin on kuollut kulma ja käyttö hankalaa. Sääli olisi kuitenkin hukata tilaa pienessä keittiössä ja näin se tulee hyvin hyötykäyttöön.

Tällä hetkellä keittiössä on betonikuoppa. Tosin sillä erotuksella entiseen, että nyt meillä on jo käsissä sentään kuiva betonikuoppa. Se on aika mahtava juttu.

Seuraavaksi pitäisi alkaa rakentaa koolauksia lattiaa varten  eli kaikenlaista rakennustavaraa olisi tarkoitus viikonloppuna käydä haalimassa ja sitten päästäänkin jo ihan kunnolla rakennuspuuhiin. Niin ja eristääkin lattia pitää. Tänä talvena ei keittiössä ehkä varpaita enää palele, kun saamme uudet eristeet. Aikaisempina talvina on keittiössä kylmä iskenyt purevat hampaansa kaikkien varpaisiin.

Urakkaamme helpottaa se seikka, että varsinaisen lattian tulee tekemään sama firma, joka kartoitti kosteudenkin, joten ihan kaikkeen ei oman aikamme tarvitse riittää. Kyllä on ollut iso onni, että kotivakuutuksemme on hyvä.

Lattian lisäksi myös seinille pitäisi tehdä jotain. En ajatellut jäädä katselemaan vanhoja maalipintoja tai liesituulettimen muotoista kuviota seinässä. Onneksi maalia on jo omasta takaa ja autotallista löytyy pensseleitä jokaiselle, joka vain haluaa maalata.

Talven lähestyessä olemme pyrkineet laittamaan töitä tärkeysjärjestykseen, sillä ulkona pakollisia pihahommia riittää vielä toviksi. Ennen talvea pitää saada edes jotensakin toimivat reitit komposteille ja toivottavasti myös sille ulkovessallekin, vaikka se ei pahemmin käytössä talvella olekaan. Mutta hätätapauksia varten on senkin hyvä olla toimintakuntoinen ja helposti käytettävissä. Kulkureittien pitää olla joka paikkaan sellaiset, että niissä selviää niin viimassa kuin sateessakin telomatta itseään. Riittää, että meillä on tällä hetkellä yksi kepeillä köpöttelevä lapsi, joka aloitti sairastamisen, kun äitini alkoi näyttää paranemisen merkkejä kaatumisen jäljiltä. No, ehkäpä meidän maailmassamme säilyi tällä jaolla jokin käsittämätön tasapaino.

Huumori on yhä jaksanut kukkia ihan koko talon täydeltä, mutta pikkuisen on alkanut stressi hiipiä mukaan kuvioihin, kun pohdimme mihin saakka ehdimme kaikkien töiden kanssa ennen kuin ensilumi sataa ja peittää työmaamme.

Kuvat: © Luomulaakson Maria

The post Remonttistressiä appeared first on Luomulaakso.

Ensi kesänä pihaamme asennettavat jätevesille tarkoitetut umpisäiliöt ovat saaneet mietteliääksi.

Kuinka paljon vettä meillä oikein kuluu? Kuinka nopeasti säiliöt tulevat täyteen?  Kuinka usein ne pitää tyhjentää ja ennen kaikkea, kuinka paljon niiden tyhjentäminen nostaa jo nyt huimaa vauhtia kohonneita asumiskustannuksiamme?

Tein taustatöitä ja otin selvää asioista. Alkoi ahdistaa.

Ahdistus syvenee

Yhä enemmän alkoi meitä mietityttää se seikka, että viemäriin menee loppujen lopuksi aivan tuhottoman paljon täysin puhdasta vettä – siis sellaista, jota ei todellakaan tarvitsisi umpisäiliöön tallettaa.

Jo pelkästään vessan vetämiseen käyttää yksi henkilö  Motivan mukaan noin 40 litraa vettä vuorokaudessa. Se on iso määrä ja meillä se pitäisi kertoa kuudella eli litroja tulisi yhteensä huimat  240 litraa! Tuo kaikki vessasta alas vedettynä yhden päivän aikana. Ei käy.

Motiva osasi kertoa senkin, että keittiössä vettä kului keskimäärin 35 litraa per henkilö, peseytymiseen meni puolestaan 60 litraa ja pyykkiin 20 litraa. Yhteensä se tekee 155 litraa vuorokaudessa.  Kun tuo luku kerrotaan kuudella, niin määrä on sen verran hurja, että huonommallakin matikkapäällä ymmärtää, ettei tulevan umpisäiliön tilavuus riitä kovinkaan pitkälle. Ei edes koko kuukaudeksi.

Matka kohti uutta vedenkäyttötapaa

Likakaivot on meillä pitänyt tyhjentää tavallisesti parisen kertaa vuodessa, mutta umpisäiliöiden tyhjennys  olisi vähintään kaksi tai ehkä kolmekin kertaa kuukaudessa. Se nostaa asumiskuluja vuodessa monella sadalla eurolla, kun yksi tyhjennys maksaa nykyisin noin 80 euroa.  Itse asiassa lisäkulua tulisi vuodessa noin 1760 euroa, jos kaksi kertaa kuukaudessa tapahtuva tyhjennys riittää ja 2720 euroa, mikäli tyhjennys tapahtuu kolme kertaa kuukaudessa.  Lapsiperhe ei todellakaan kiitä. Enkä usko, että kovin moni muukaan.

Hetkellisen epätoivon jälkeen päätimme tarttua härkää sarvista ja päätimme, että koska umpisäiliöiden tuloa emme mitä ilmeisimminkään voi välttää ja muita vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole, niin sitten on keksittävä kaikki mahdolliset konstit, ettei vettä kuluisi paljon ja ettei viemäriin mene tippaakaan puhdasta vettä. Päätimme, että puhdas vesi pitää saada hyötykäyttöön viimeistä pisaraa myöten ja vettä kulutetaan mahdollisimman vähän tai asumisbudjettimme ei tulisi ikinä kestämään.

930 litraa vettä vuorokaudessa olisi luksusta, johon meillä ei tulisi ikinä olemaan varaa.

Näiden ajatusten myötä alkoi matkamme kohti ekologisempaa vessa- ja vedenkäyttökulttuuria ja  aloimme todenteolla pohtia vedenkäyttötapojamme.

Meillä on vielä melkein vuosi aikaa selvittää, kuinka paljon vettä oikeastaan todella tarvitsemme ja kuinka vähällä voisi selvitä muuttumatta ympäristöhaitaksi läheisilleen.

Kuvat: © Luomulaakson Maria

The post Kuinka jätevesiasetus muutti arkea appeared first on Luomulaakso.

Viime aikojen ikävät uutiset lopettavista luomutiloista sekä luomu/ekokaupoista saivat minut mietteliääksi. Tilallisen tai yrittäjän arki ei ole helppoa. Noiden ajatusten keskellä  mieleeni nousi idea.

Haluaisitko mainostaa ilmaiseksi luomutilaasi tai ekoyritystäsi Luomulaakso-blogissa?

Luomulaakso-blogissa on mainoksia. Olisi mukava, jos noista blogimainoksista  olisi monelle iloa.  Näistä ajatuksista sekä halusta auttaa tämä idea sitten lähti.

Haluaisin tarjota ilmaista mainostilaa  niin luomutiloille kuin erilaisille kotimaisille pienille eko/luomuyrityksille, kuten esimerkiksi kaupoille ja  ravintoloille.

Mikäli haluat mainostaa ilmaiseksi yllä olevaan kuvaukseen istuvaa elinkeinoasi, laita minulle viestiä ja kerro tilastasi/yrityksestäsi.

Mainosta varten tarvitsen mielellään 300×250 kokoisen bannerin. Tarvittaessa voin myös auttaa sellaisen tekemisessä.  Jokainen bannerimainos olisi vaikkapa kuukauden kerrallaan tuossa blogin sivupalkissa kävijöiden ihasteltavana ja lisäksi jakaisin mainoksesi enemmän kuin mielelläni myös somessa: mm. Instagrammissa ja Facebookissa.

Bannerisi voi olla perinteinen mainos tai se voi sisältää vaikkapa alekoodin lukijoille. Mikä vain parhaiten sinulle sopii. Toteutustapoja on monia.

Mikäli innostuit ajatuksesta, niin laita minulle sähköpostia (maria(at)luomulaakso.fi) tulemaan, niin saadaan mainos mahdollisimman pian pyörimään. Mainospaikkoja on tarjolla 2 per kuukausi.

P.S. Oletko huomannut, että voit halutessasi saada luomutilasi/luomukauppasi listatuksi Luomulaaksossa kohdassa luomu- ja ekolinkit.

The post Haluaisitko mainostaa ilmaiseksi luomutilaasi tai ekoyritystäsi? appeared first on Luomulaakso.

Pitkästä aikaa tapahtui meidän arjessamme jotain oikein ihanaa. Taloomme on muuttanut pottasupersankari.

Meillä on pottailtu aina siitä asti kun pieni oppi istumaan, mutta tulosta ei ole tuona aikana syntynyt ennen kuin nyt. Tuntui, että kuivaksi oppiminen on ollut kiven alla ja mikään konsti ei ole auttanut. Aika ei selvästikään ollut otollinen pottailulle.

Edelleen minua harmittaa, että veritulppa-episodin vuoksi jäi vessahätäviestinnät kokeilematta. Voimia ei riittänyt ja vaipattaminen oli se helppo ratkaisu tuossa tilanteessa. No, se asia oli ja meni eikä sille enää mahda mitään. Nyt keskitytään täysillä pottailuun.

Muutama viikkoa sitten pikkuisemme halusi lukea koko ajan pottakirjaa, jossa oli supersankari. Kirjaa luettiin aamulla, päivällä ja illalla ja ainakin tuhat kertaa siinä välissä. Hän luki sitä itsekseen ja tuli tenttaamaan vuoron perään meiltä jokaiselta, mitä missäkin kuvassa tapahtui. Muutos aikaisempaan oli suuri, sillä tätä ennen aina kun kirjassa ehdoteltiin uuden asian kokeilua, kuului taaperolta tiukka ”EI”. Mitäpä siihen paljon enää lisäämään. Pottakirjaa piti ei vastauksesta huolimatta kuitenkin lukea ja olipa pikkuisella paitakin, jota hän kutsui ”sankipaidaksi” eli siis sankaripaidaksi. Siinä oli keskiaikainen iloisen oloinen ritari hevosen selässä – selvä sankaripaita siis.

Parisen viikkoa sitten tapahtui kuitenkin ihme. Pottaan oli ilmestynyt pissa. Ihan yhtäkkiä, noin vain ja Kasper ilmoitti hymy korvissa, että se on hänen pissansa. Siitä lähtien on pottaan saatu metsästettyä pissa jos toinenkin ja palkaksi saa aina mansikan. Kasper muistaa aikamoisen hyvin käydä potalla ihan itse, mutta sen verran alussa vielä ollaan, että vahinkojakin toki sattuu, mutta niistä viis.

Iloisia olemme siksikin, että  juuri tällä viikolla meille oli varattuna lääkäriaika, jotta selviteltäisiin lisää asiaa ja pohdittaisiin tulisiko vaippa-asioihin maksusitoumus, kun kuivaksi harjoittelu on ollut enemmän kuin haastavaa ja noita mutkiakin on matkassa niin puheenkehityksen kuin aistiyliherkkyyksienkin muodossa. Vastaavanlainen juttuhan meillä oli Kasperin isoveljen kanssa.

Mansikat  ovat olleet tässä hommassa ihan olennainen osa. Ensimmäisen kerran tutustutimme pikkuisemme Mattilan tilan luomumansikoihin parisen vuotta sitten ja ne maistuivat Kasperin mielestä makoisammilta kuin mikään muu herkku, jota hän oli aiemmin saanut. Pieni mansikkamonsterimme seisoisikin varmaan vaikka päällään, jotta saisi mansikoita ja ensimmäisen pottaan tulleen pissan jälkeen hän sanoikin ikionnellisena ”aikka” ja osoitti pakastinta.  Niinpä. Pitkin matkaa olimme luvanneet hänelle mansikan, kun pottaan saataisiin pissa ja siinä se nyt oli. Mansikanarvoinen suoritus, jota seurasi monta samanlaista ja vähintään yhtä monta mansikkaa.

The post Pottasankari kohtaa mansikkamonsterin appeared first on Luomulaakso.

Viikonloppuna sekä keittiöremontti että pihahommat harppasivat aimo askeleen  eteenpäin. Onneksi. Talven voi jo melkein haistaa ilmassa,  sillä sen verran kirpakoita ovat lokakuiset aamut olleet.

Kompostoriurakka alkaa olla melkein valmis. Vielä pitää yksi kompostori vanhalta paikalta tyhjentää ja siirtää ja sitten se onkin siinä ja ainakin tuon urakan puolesta sopii lumen tulla. Parin muun projektin puolesta ei sitten ihan vielä.

Viikonloppuna mieheni uurasti isänsä kanssa keittiöremonttimme parissa ja nyt lattia ei ole enää ihan vain betonikuoppa vaan on saanut somisteeksi niin kattohuopaa kuin puutavaraakin ja ensi viikonloppuna olisi tarkoitus päästä puhaltamaan ekovillat paikoilleen ja jos kaikki menee ihan putkeen niin sitten seuraavalla viikolla saisimme jo lautalattian paikoilleen ja viikon lopulla saapuisikin se kauan kaivattu keittiökalustelasti ja pääsisimme laittamaan kaappeja paikoilleen ja lopulta sitten lastaamaan ne ympäri taloa olevat astiat, ruokatavarat ja muut pakoilleen. Maltan tuskin odottaa, että pääsen pakkaamaan tavaroita uusiin kaappeihin. Muutos vanhaan on niin suuri, että pitää kyllä hiukan pohtia, mikä kaappi onkaan se paras paikka millekin tavaralle. No, siihen hommaan saa kyllä kulumaan aikaa, mutta ihanaa puuhaa se silti on!

Itse vietin ison osan viikonlopusta takapihalla lasten kanssa. Saimme täytettyä vanhan hiekkalaatikon mullalla ja istutettua siihen viimeisen alppiruusun taimen, joka tarttui kaupasta mukaan, kun kauppasivat puoleen hintaan. Saimmepa vielä kompostorialueenkin aikamoisen hienoon kuntoon, kun pinosimme huussikuivikkeet yhteen nurkkaan ja toiseen taas talvikuivikkeet, jotka auttavat kompostoria pysymään toiminnassa talvipakkasillakin. Vielä kun saataisiin nakuteltua aluetta ympäröivä aitakin loppuun niin olisi varsin hyvä tilanne, mutta pelkään pahoin, että se homma jäänee ensi keväälle. Tässä kohtaa huomaa, kuinka paljon keittiön vesivahinko sotki aikataulujamme. Kaikenlainen aitatolppien hienosäätökin on kiireen keskellä jäänyt, mutta ehtii sitä ensi vuonnakin.

Pienimmäisemme oli pihapuuhissa mukana ja halusi väkisin kantaa yhden 30 litraisen säkin paikoilleen saakka. Väillä piti kantamus laskea maahan ja sen verran iso urakka se hänelle oli, että seuraavat säkit kannettiin yhdessä äidin kanssa. Ihanaa oli huomata, kuinka pieninkin oli mukana pihatöissä ja laitoimme kaikkea kuntoon talvea varten yhdessä, perheenä.

Olen aina pitänyt hirveästi siitä, että teemme asioita yhdessä. Vaikka arki ei aina anna myöden kaikelle vapaa-ajan mukavalle tekemisille, niin ainakin rakennamme arjen asioita yhdessä meille kaikille.

Kuvat: © Luomulaakson Maria

The post Kompostialueen kunnostusta ja keittiöremonttia appeared first on Luomulaakso.

Eilen aamulla avatessani Facebookin rävähti silmilleni suru-uutinen.

Texasilainen ystäväni, joka oli jo hyvän aikaa kärsinyt aivokasvaimesta oli kuollut. Viimeinen päivitys oli hänen tyttärensä tekemä. Siinä kerrottiin, että hänen isänsä oli kuollut edellisenä yönä.

Itkin.

Kaikesta huolimatta oli ystäväni kuolema tullut kaikille yllätyksenä, sillä viimeisinä viikkoinaan hän oli voinut jo hiukan paremmin ja hänen saamansa hoito oli tuntunut purevan. Tilanne oli silti vakava ja hoito kokeellista. Takeita tai toivoa paranemisesta ei ollut annettu.

En ollut koskaan tavannut ystävääni  ja minut yllätti, kuinka syvästi sellaisen ihmisen kuolema, jota en ollut koskaan tavannut, kosketti. Olimme tutustustuneet vuosia sitten erään verkkopelin kautta ja siitä lähtien vaihdoimme aina kuulumisia ja ruokareseptejäkin. Hän ja hänen vaimonsa pitivät erityisesti suomalaisesta rieskan reseptistä.

He tapasivat viettää paljon aikaa samoillen luonnossa ja nyt viimeisinä viikkoina ystäväni nautti suuresti linnuista ja oravista, jotka liikkuivat heidän pihamaallaan. Hän rakasti luontoa, eläimiä ja pekonia ja hänen huumorintajunsa oli kerta kaikkiaan mahtava. Hän nauroi monelle asialle hyväntahtoisesti ja ystäviensä vaikeina hetkinä oli hän läsnä, vaikka sitten vain sähköpostin tai Facebook-kommentin välityksellä. Harvoin olen tavannut yhtä hyväsydämistä ihmistä.

Ystäväni oli myös  Vietnamin sodan veteraani ja aika ajoin hän puhui siitäkin. Ei paljon, mutta välähdyksiä sieltä täältä.

Olisi ollut upeaa saada tavata hänet ja hänen perheensä, mutta niin ei koskaan käynyt. Olen kuitenkin onnellinen, että sain kokea osani hänen ehtymättömästä empatiastaan ja huumorintajustaan.

Toivoin niin, että hän olisi voittanut tämän taistelun.

En voi enää muuta kuin lausua hiljaisen  kiitokseni hänelle kaikista näistä vuosista, jotka hän oli ystäväni ja toivottaa hänelle hyvää matkaa. En koskaan unohda häntä.

The post Kuolema koskettaa appeared first on Luomulaakso.

Vuonna 2010 Elisa Niemi oli onnensa kukkuloilla aloittaessaan pestinsä Luomuliiton toiminnanjohtajana. Unelmatyöksi hän sitä nimitti jo silloin eikä innostus ole siitä hiipunut.

Oikea ihminen, oikeassa paikassa

Lukion jälkeen aloitetut  agroekologian opinnot yhdessä  rinnalle sopivien luomuopintojen kanssa olivat  Elisalle nappivalinta. Oppimateriaalien valmistaminen luomuopintoja järjestäneen Ruralia-instituutin kanssa oli sekin askel kohti unelmaa eikä vuosien saatossa hankittu järjestökokemus  ollut todellakaan haitaksi. Unelmatyöhön oli kerätty eväitä  pitkin matkaa.

Elisan arkeen kuuluvat nyt Luomuliiton moninaiset tehtävät. Hän nauttii luomutuottajien kanssa työskentelystä, tapahtuminen järjestämisestä ja Luomuliiton oman lehden – Luomulehden – toimittamisesta.

Hänen puheestaan kuulee suuren arvostuksen luomutuottajia ja heidän tekemäänsä työtä kohtaan. Ei ole epäilystäkään, etteikö Elisa Niemi olisi juuri oikea henkilö työhön, jota on viimeiset kuusi vuotta tehnyt.

Luomuliitto palvelee viljelijää ja kuluttajaa

Luomuliitto perustettiin 1985, koska oli tarve valtakunnalliselle järjestölle, joka tarjoaisi erilaisia palveluita tuottajille. Tätä ennen oli ollut vain alueellisia yhdistyksiä. Jo liiton perustamisen aikoihin tarjottuja neuvontapalveluita tarjotaan yhä tänäkin päivänä. Luomuliitto auttaa myös verkostoitumisessa, tuo luomutuottajat ja kuluttajat yhteen ja tekee työtä paremman ruuantuotannon puolesta.

Moni mieltää Luomuliiton vain viljelijöille suunnatuksi järjestöksi. Elisa muistuttaakin, että Luomuliitto on myös kuluttajajäsenille, joiden määrä onkin viime vuosina lisääntynyt, sillä ihmiset kaipaavat kestävää tuotantotapaa sekä lisää luomutuotteita. Luomuliitolla on myös kuluttajajäseniä hyödyttäviä jäsenetuja ja erilaisia tapahtumia.

Luomulehti ja  sen tekemiseen tarvittava laaja yhteistyöpohja saavat Elisan hymyilemään.  Hän on hyvillään toimivasta, laajasta yhteistyöstä ja näkee sen tärkeänä.   Samankaltainen laaja-alaisuus näkyy myös Luomuliiton järjestämissä tapahtumissa, joissa on osaanottajia monessa sukupolvessa. Noissa tapahtumissa ruoditaan tämän hetkisiä asioita, pohditaan tulevia ja jaetaan luomumaatilojen arkea – niitä iloja ja suruja. Kukapa ymmärtäisi paremmin kuin toinen, joka elää samankaltaisia elämänkäänteitä.

Maatalouden tulevaisuus

Keskustelu maatalouden tulevaisuudesta saa Elisan vakavaksi. Hän pohtii kannattavuutta ja omavaraisuutta.  Kannattavuus on yksi keskeisimpiä ongelmia kotimaisessa maataloudessa ja pitäisi myös miettiä, haluammeko maamme olevan omavarainen jatkossakin. Molemmat ovat isoja kysymyksiä ja ne tulisi ratkoa yhteistuumin.

Omavaraisuutta ei saa takaisin hetkessä ja toimiva ruuantuotanto on tärkeä  etenkin kriisitilanteissa.

Toinen iso huolenaihe Elisalle on ilmastonmuutos. Sen myötä pohjoisen ruuantuotannon merkitys tulee tulevaisuudessa kasvamaan  ja oli hyvä ottaa viljelymenetelmissäkin muuttuva ilmasto huomioon, sillä menetelmät, jotka parantavat ruuantuotannon onnistumista sään ääriolosuhteiden lisääntyessä, ovat yksi tapa lisää turvata ruuantuotantoa. Elisa mainitsee yhtenä hyvänä keinona eloperäisen aineen lisäämisen pelloille, jotka eivät enää ole hedelmällisiä. Näin keinolannoitteiden köyhdyttämät pellot saadaan taas kukoistamaan.

Luomuun siirtyminen on ollut tuotajille kannatavampaa ja ymmärrettävästi moni on ollut onnellinen päästessään käyttämästä kasvinsuojeluaineita. Luomuun siirtyminen on tuonut myös uutta intoa viljelijöiden arkeen.

Elisa näkee tärkeäksi avoimen viestinnän kehittämisen, jotta kuluttajat tietävät, millaista ruoantuotanto on. Hän toivoo myös, että nyt yhä lisääntyvät maatilatapahtumat sekä lyhessä ajassa kukoistukseen nousseet REKO-lähiruokarenkaat tulevat jatkamaan kasvuaan ja yhä useampi ostaisi ruokaa suoraan tuottajalta ja tutustuisi samalla  paremmin ruuanalkuperään sekä tuotantoon.

Luomun edut

Elisa kertoo tarkkaan, kuinka kokonaisvaltainen sertifikaatti luomu on. Se on ainut maailmanlaajuinen sertifikaatti eettisemmälle ja ekologisemmalle ruualle ja  reilumpaa kauppaa siinä mielessä, että tuottaja saa kohtuullisemman korvauksen työstään. Vuosikymmenien kehitys luomun eteen kantaa hedelmää ja tarjoaa merkittävän vertailukohdan tavanomaiselle tuotannolle.

On harmillista, että luomun uskottavuutta ravistelevat tutkimukset saavat helposti huomiota mediassa, vaikka tutkimusten menetelmät eivät olisikaan olleet hyvin perusteltuja. Luomulla vaikuttaa kuitenkin olevan iso merkitys mm. ilmastonmuutoksen torjumisessa ja saattaa olla, että luomulle olennainen hiilensitominen peltomaahan voisikin olla juuri se käänteentekevä asia ilmastonmuutoksen torjumisessa.

Luomun lisääntynyt käyttö näkyy myös tuotantomenetelmien kehittämisessä. Hyvä esimerkki tästä on se, kuinka luomuyritykset ovat tehneet upeaa, uraauurtavaa työtä sen eteen, että lisäaineita ei enää tarvittaisikaan samassa määrin elintarvikkeissa kuin mitä tähän asti on käytetty.

Elisan ostoskori

Kuten arvata saattaa, sisältää Elisan ostoskori  pääasiassa luomutuotteita, mutta  koska syömisestä ei saa tehdä liian vaikeaa, on ostosten joukkossa välillä myös muita tuotteita.

Vihannekset ja maitotuotteet hän tapaa kuitenkin hankkia aina luomuna. Elisan  suosikkieläin on lapsesta saakka ollut lehmä ja se lieneekin osasyynä siihen, että juuri maitotuotteet kuuluvat siihen ryhmään, jonka hän lähes poikkeuksetta hankkii luomuna. Suomessa on niin luonteva kasvattaa laadukasta nurmea ja hyvinvoivia lehmiä.

Elisa  arvostaa korkealle lähellä tuotetun luomun. Hänelle kotimainen luomu on ennen kaikkea luonnollinen ja eettinen valinta, joka on luonteva  osa hänen elämäänsä.

The post Haastattelussa Luomuliiton toiminnanjohtaja Elisa Niemi appeared first on Luomulaakso.

Kaikenlaisten rakennusprojektien keskellä ehdimme kesällä onneksi hiukan lomaillakin. Lomamme vietimme pitkälti Mikkelin suunnalla, mutta myös Kouvolassa isovanhempia tervehtimässä. Ja mikäpä loma se olisi, jos emme olisi käyneet tutustumassa myös paikalliseen REKO-toimintaan.

Kymenlaakson REKOon olin jo jokin aika sitten liittynyt, sillä tarkoitus oli päästä käymään siellä jonkin  mummolareissun yhteydessä. Elokuun alkupuolella sellainen mahdollisuus vihdoin tarjoutui.

Kymenlaakson REKO järjestää jakoja kolmella eri paikkakunnalla aina parillisilla viikoilla. Tiistaisin on jako Kouvolassa, ja keskiviikkoisin Kotkassa sekä Haminassa.  Ketju on suunniteltu hyvin toimivaksi ja kattaa mukavasti Kymenlaaksoa. 

Tällä kertaa Kouvolan jaossa oli mukana niin itselleni uusia kuin tuttujakin tuottajia. Ihan alkuun silmiini osui  korialainen Puotimaalla, jonka valikoimista löytyi  jo hetken kaipailemiani luomupellavansiemeniä sekä luomukaurajauhoja. Toinen, mikä pisti silmääni oli saverolainen Saarelan tilan  ja heidän luomumustaherukkansa. Ja pian tämän jälkeen huomasin tutut Hultgårdin luomukananmunat.

Miten ihmeessä saisin kaikkia näitä herkkuja kuljetetuksi kotiin saakka!

No, ihan helppoa se ei ollutkaan. Kuivatuotteet toki kulkevat helposti, mutta Saarelan tilan luomumustaviinimarjat piti suosiolla jättää ostamatta, sillä tuumin, että kun ne ensin pari päivää majailisivat anopin kellarissa ja matkaisivat sitten paahtavassa autossa pääkaupunkiseudulle, olisi minulla laatikoissa napakoiden marjojen sijasta lähinnä sosetta. Sinne siis jäivät ihanan tuoksuvaiset marjat, mutta samaisella tilalla kasvatetut kesäkurpitsat  sen sijaan kestivät kuljetuksen hyvin ja olivat mainion makuisiakin!

Tunnelma Kouvolan jaossa oli leppoisa ja toi mieleeni ensimmäisen REKO-kokemukseni reilu vuosi takaperin.  Vaikka olinkin nyt paikalla ensimmäistä kertaa – ja vieläpä lomailevana ulkopaikkakuntalaisena –  sain kokea sydämellisen tunnelman, josta jäi lämmin muisto.

Myös appivanhempani tulivat mukaamme ja kokivat näin elämänsä ensimmäisen REKO-jaon ja tulivat siinä samalla tutustuneeksi uudenlaiseen tapaan ostaa ruokaa.

Ruokakorimme täyttyi hyvää vauhtia kulkiessamme hakemassa ennalta tilattuja tuotteitamme ja päätyipä koriimme heräteostoksena hiukan ei-syötävääkin, kun Mäkelän Tilajuustolan koristekurkut ihastuttivat lapsiamme siinä määrin, että jokainen halusi hankkia kotiin viemiseksi oman suloisen karvaisen koristekurkkunsa ja niitä siliteltiin kuin lemmikkiä pitkin matkaa ja vielä sen jälkeenkin. Aistiyliherkät lapset olivat aivan innoissaan.

Kouvolan jaossa oli hankkimiemme tuotteiden lisäksi tarjolla mm. Myllylän tilan hunajaa, Pihlajasaaren lammastilan lammasta, Luoman Mansikan kylmäpuristettua mehua, Puurin Kanalan Vapaan kanan munia sekä ryhmän ylläpitäjänäkin toimivan Maatila Peltokukan naudanlihaa ja -jalosteita.

Kymenlaakson REKOon kuuluu useita tuottajia ja sieltä voi jo helposti  hankkia ison osan ruokakaappinsa sisällöstä. Valikoimaa nimittäin  riittää vähän vaativammallekin ruokaharrastajalle. On leipiä ja leivonnaisia,  marjoja, mehuja ja hilloja, erilaisia lihoja, vihanneksia, perunoita, marmeladia, sinappia, strutsinlihaa sekä lukemattomia muita herkullisia tuotteita. Eipä sitä enää paljon muuta kaipaakaan. Herkulliset  lähiruokaostokset kruunaa vielä aurinkoisen välitön tunnelma, joka tekee kokemuksesta enemmän kuin täydellisen.

Voi olla, että meidän täytyy saada aikaiseksi uusi reissu Kymenlaakson REKOn jakoon, jotta pääsisimme osallisiksi niistäkin herkuista, jotka viimeksi jäivät kokeilematta.

Kotiinlähdön aikaan kesälomamatkatavaroita pursuva automme oli melkein ratketa liitoksistaan ahtaessamme lukuisia ostoksiamme tyynyjen, lelujen ja kirjojen joukkoon.

Ei siis ehkä ihan fiksuin idea ostaa kennoa helposti särkyviä kananmunia keikkumaan tavarapinon päälle. Mutta minkäs teet, jos kyseiset kananmunat ovat niin hyviä, että niitä nyt vain on pakko tuoda kotiin vähän kauempaakin! Onneksi jokainen noista herkkupaloista säilyi särkymättä koko matkan, vaikka välillä tuntuikin, että takakontissa oli jännitysnäytelmä meneillään.

Lämmin kiitos Kymenlaakson REKOlle unohtumattomasta REKO-kokemuksesta, jollaisesta ei lomalainen osannut edes uneksia.

Kuvat: © Luomulaakson Maria

The post Kymenlaakson REKO toivotti lomailijan tervetulleeksi appeared first on Luomulaakso.

Ilokseni minua pyydettiin kirjoittamaan jälleen artikkeli Ipanapostiin. Tällä kertaa tekstini sivusi niin omia lapsuusmuistojani kuin lasteni puutarhakokemuksia.

Ohessa kuvat artikkelista, mutta koko lehtikin kannattaa toki käydä lukemassa. Se löytyy täältä. Sivuilla on monelaisia mielenkiintoisia juttuja. Käykäähän ihmeessä katsomassa!

Aiemmat Ipanapostiin kirjoittamani jutut voit lukea täältä ja täältä.

The post Ipanapostissa Lapsuusmuistojen mailla appeared first on Luomulaakso.

Viime perjantaina saapui keittiökuorma, jonka seurauksena tätä blogipäivitystäkin kirjoittelen varsin ahtaissa tunnelmissa. Toisella puolellani on keko kurpitsoita ja kesäkurpitsoita, kun taas toisella puolella kohoaa iso pino keittiönosia. Tuntuu, että kaikki muut ovat viime päivinä kaiverrelleet kurpitsoita, mutta me olemme keskittäneet jokaisen liikenevän minuutin remonttiin.

Tälläkään kertaa eivät IKEA -ostoksemme menneet putkeen vaan lastista puuttui yksi osa ja tilalle oli ilmestynyt jotain aivan muuta. No, lauantaina sitten ”kipaisimme” IKEAssa hoitamassa asian kuntoon, mutta remontti ei tuona päivänä pahemmin enää ehtinyt edetä ja Knehtilän luomutilan tapahtumakin jäi samaisesta syystä väliin. Harmitti.

No, jos jotain positiivista pitää lauantaista kuitenkin löytää niin saimme illalla vielä kootuksi yhden keittiön laatikostoista ja iltasella pääsimme katsomaan kaksin elokuvan. Se olikin ainoa tapa, jolla onnistuimme juhlistaa viikolla ohi kiitänyttä hääpäiväämme, jonka vieton päätimme suosiolla siirtää hamaan tulevaisuuteen, kun aikataulut ja keittiö sitten joskus antaisivat myöden. Viikonloppuna laitettiin vielä tuulensuojapaperikin paikoilleen ja maanantaina tulikin sitten vakuutusyhtiön puolesta lattianasentaja muutamaksi tunniksi ja nyt keittiössämme on aivan mahtava hengittävä ponttilautalattia, joka sitten joskus parin viikon päästä aikaisintaan hiotaan ja maalataan. Nyt se on vain puuvalmis.

Viikolla aloitamme puurtamisen seinien kimpussa ja saamme hyvin todennäköisesti jo viikonloppuna allaskaapinkin paikoilleen ja sitten toivottavasti seuraavalla viikolla pääsee putkimies käymään ja saamme vesiliitännät taas kuntoon. Tuosta kaikesta nimittäin pääasiassa riippuu se, että saamme uuden keittiömme jollain tavalla jo käyttöön.

Edessä lienee siis varsin työntäyteinen viikko ja kokonaan omaksi hommakseni jää maalipensselin kanssa heiluminen jahka seinät ovat siinä vaiheessa, että on maalipurkki aika avata. Ja se lattian värikin pitäisi jossain vaiheessa vielä lyödä lukkoon. Nyt vielä arvon valkoisen ja tumman välillä. Taidan kyllä kallistua valkoiseen jo siksikin, että keittiömme on pieni ja valoisuutta kaivataan aina lisää.

Ihanaa oli päästä eroon betonikuopasta, joka alkoi olla jo kovin vilpoisa näillä keleillä ja kylmensi aika tavalla koko taloa. Nykyinen lattia tuntuu ihanan lämpimältä varpaiden alla ja lapset ovat jo kysyneet pienintä myöden saisiko keittiössä nukkua.

The post Remontti etenee appeared first on Luomulaakso.

Kodinhoitohuoneemme  tukkeutui päivä sitten ihan totaalisesti. Huoneen toisessa reunassa on tällä hetkellä noin 40 cm leveä käytävä, jota pitkin on taiteiltava, jotta pääsee talon toisesta siivestä toiseen.

Kodinhoitohuoneemme valtasi kasa ohutta lautaa, jonka olisi määrä päätyä osaksi keittiön seinää ja sen verran pitkää puutavara oli, että kodinhoitohuone oli ainoa paikka, johon sen saimme helposti sijoitettua jo ennestään tupaten täydessä talossamme.  Pesukoneen käyttö on tosin tällä hetkellä aika vaikeaa, mutta taaperon avustuksella se kuitenkin sujuu. Taapero on nimittäin lähes ainoa, joka mahtuu pienestä kolosta sujahtamaan pyykkikoneelle ja latomaan pyykit koneeseen. Osaapa hän ohjeiden mukaan pyörittää ohjelmavalitsintakin ja pesun loputtua avata luukun ja kiikuttaa märät vaatteet kuivausrumpuun. Ilman pikkuistamme meillä ei taitaisi pariin viikkoon puhdasta päälle pantavaa ollakaan!

Tiistaina saapui myös verkkokaupasta ostamani uusi vesihana. Putkimies kun antoi kuolemantuomion vanhalle hanallemme. No, sanoi hän, että sen saisi vielä hetkeksi toiminakuntoon, mutta se ei olisi järkevää eikä kannattavaa, joten uuden hanan hankinta oli edessä. Onneksi osui kohdalle 30% alennus, sillä hanaa ei alunperin oltu remonttibudjettiin suunniteltu. Ilman alennusta olisi kyseinen hana kauppaan jäänytkin, mutta alennuksen kanssa sain juuri sen, mitä olin salaa toivonut ja onneksi miehenikin sattui pitämään juuri samasta mallista.

On muuten oikeasti mukavaa, kun satumme aika pitkälle pitämään samanlaisista huonekaluista ja sisustuksesta yleensäkin. Muutama poikkeuskin toki on ja karkeasti voisi arvioida, että mieheni ei pidä moderneista sisustuksista, kun minusta ne saattavat hyvinkin olla kauniita. Eivät toki kaikki, mutta yllättävän moni, vaikka sydämeni aina sykähtääkin, kun pääsen ihastelemaan vanhoja huonekaluja, joiden muotokieli on täysin erilainen kuin modernien. Yksi yhteisiä ostoksiamme oli tämä vanha liinavatekaappi, joka toimittaa nykyään tv-tason virkaa.  Sitä voikin ihastella sillä välin, kun alkaa into remonttiin loppua ja kaaosta ei ole edelleenkään kesytetty.

Toiveikkain mielin suuntaan kuitenkin ajatukseni jo kohti viikonloppua ja toivon, että tiskiallas saataisiin silloin asennetuksi ja keittiö olisi taas himpun verran valmiimpi. Katsotaan, kuinka meidän käy!

The post Ahdasta eloa appeared first on Luomulaakso.

Best Bitesin paketti saapui kun väsymys oli suurimmillaan. Olin odottanut jo kovasti herkullisen kuuloista pakettia ja se ilahduttikin suuresti,  niin remonttikiireiden kuin sairastelusumankin keskellä.

Mehua maisteltiin kilpaa ja suosikiksi nousi luomuinen Saclá enjuicen omena-selleri mehu. Etenkin lasten mielestä tämä oli aivan mahtava. Ja vaikka selleri ei heidän(kään) suosikkeihinsa yleensä kuulu, niin tässä se maistui niin hyvältä, että eivät edes huomanneet selleriä maistelevansa. Aika ovelaa.

Paketti sisälsi tälläkin kertaa monia  mielenkiintoisa tuotteita, joita en välttämättä olisi tullut kaupassa edes huomanneeksi saatika sitten kokeilleeksi.  Itseäni kiinnosti tällä kertaa eniten ehkäpä nuo kasvimaidot, koska ne olivat itselleni vielä aika vieraita, vaikka jonkin verran olen vuosien varrella kasvimaitojakin kokeillut. Mutta nyt, kun ajattelin vihdoin ottaa laktoosi-intoleranssini tosissani niin kasvimaitovaihtoehdot kiinnostavat kovasti.

Remontin keskellä ilon pilkahduksia toivat pakettiin kääritty Kultasuklaan Salmiakki-valkosuklaa, joka vei kielen mennessään ja melkein viivästytti remonttiakin, kun viimeisestä palasta oli syntyä suurempi kina, sillä niin herkullinen tuo yhdistelmä oli. Onneksi jäljellä oli vielä vähintään yhtä makoisat Nakd Nibblesin sokerittomat herkkupalaset, jotka edellisen Best Bites paketin tapaan ilahduttivat suuresti. Tällä kertaa makuna oli ihana kookos.

Remonttipäivän aamun aloitimme hyvillä mielin Puron  luomuisella Reilun kaupan kahvilla, joka tuntui suloisen pehmeältä aamunaloitukselta. Tämän elämyksen alkaessa haihtua ja flunssaisen olon painaessa remontin keskellä päälle, avasimme vielä James Whiten inkiväärishotin, joka kuuman juoman seassa toi mukavan lämpöisen tunteen aina vatsan pohjaan saakka ja Sonnentorin kurkkumalatte sulatti suloisella maullaan ja lämmöllään kylmettyneet sormet ja varpaat, kun keittiöremontin ohessa piti vielä muutaman pihahommat saada valmiiksi lumikerroksen peitellessä putarhaa talviunille.

Pitkän päivän jälkeen keittelimme vielä höyryävät kupilliset teetä. Suloiset unet saimme Higher Livingin Sweet Dreams luomuteellä, joka tuntui niin ihanalta raskaan päivän jälkeen, että tätä taidamme kipittää ostamaan myöhemminkin.

Keittiömme valmistumista jäi paketista vielä odottelemaan Hamppumaan mielenkiintoinen idätetty hammppuproteiini.

Kiitos Best Bitesille remonttipäiviemme sulostuttamisesta.

Tutustu edelliseen Best Bitesin paketiin toisessa blogipostauksessani ja mikäli sinua kiinnostaa tutustua paremmin Best Bitesin ”aarrearkkuihin” niin tässä sinulle ohittamaton tarjous. Luomulaakson lukijat saavat  koodilla LUOMULAAKSO50 ensimmäinen paketin -50 % eli hinta olisi alennuksen kanssa  19.95 € (norm. 39,90 €/kk). Tarjous koskee jatkuvaa tilausta, jonka voi irtisanoa milloin tahansa  1 kk irtisanomisajalla. Marraskuun paketti ”Mausteinen marraskuu” kuulostaa ihanalta kylmien viimojen ja jouluun virittäytymisen ohessa. 

The post Best Bites ilahdutti remontin keskellä appeared first on Luomulaakso.

Viime yönä ei uni tullut silmään ja lopulta avasin kännykän selaillaksen uutisia ja sen jälkeen kaikkosi uni kokonaan.

Lempiartistini, runoilija, kirjailija Leonard Cohen oli kuollut.

Tunnen itseni onnekkaaksi, kun pääsin kokemaan yhden hänen konserteistaan vuonna 2010. Niistä tunnelmista voit lukea täältä.

The post That’s how the light gets in appeared first on Luomulaakso.

Viimeiset viikot ovat olleet niin työntäyteisiä, ettei päiviin ole mahtunut oikein mitään muuta kuin arjen pakolliset askareet sekä keittiöremontti.

Tällä hetkellä tehtävää on yhä paljon eikä vähiten siksi, että keittiön välitilaratkaisu mahdollisti sähköjohdoillekin piilopaikan. Kaappien asennus on kuitenkin hitaampaa, kun seinälle pitää ensin rakentaa laudasta ”panelointi”, maalata se ja vasta sen jälkeen pääsee asentamaan kaapistoja paikoilleen. Olen kuitenkin tyytyväinen tähän ratkaisuun, vaikka se hidasti remontin etenemistä.

Tällä hetkellä meillä on käytännössä  toinen reuna valmiina. Tai no, niin valmiina kuin se voi olla, sillä osa ratkaisuista pitää rakentaa ihan itse, koska valmiita vaihtoehtoja ei huoneen ylijääville senteille ollut. Mutta ne ovat enemmän hienosäätöä ja joutavatkin odottamaan hiukan vähemmän kiireistä aikaa.

Ihan putkeen ei tämänkään osion asennus kuitenkaan mennyt. Alun perin yläkaapeiksi suunnitellut kaksi 80 cm leveää kaappia muuttuivat viikko sitten yhdeksi 80 cm kaapiksi ja  yhdeksi 20 cm ja 60 cm kaapeiksi, jolloin jaottelu alakaappien kanssa ei enää sattunut silmääni. Veljeni pelasti meidät tuolloin yhdeltä IKEA-reissulta ja kävi hakemassa sekä toimittamassa uudet kaapit meille emmekä joutuneet keskeyttämään rakentamista vaan saimme jatkaa keittiön parissa koko viikonlopun.

Myöhemmin seuraavalla viikolla sitten kävimme palauttamassa käyttämättä jääneitä osia ja ennen sitä onneksi valkeni pari muutakin muutosta ja saimme vaihdettua toiselle puolelle tulevia osia sopivimmiksi. Joskus moni asia on kiinni pienestä hienosäädöstä eikä ihan kaikkea osaa ajatella vielä suunnitteluvaiheessa, vaikka kuinka luulisi niin tehneensä.

Tämän viikon aikana olisi tarkoitus tehdä kovasti töitä. Mieheni saa ehkä pitää hiukan vapaatakin, kun ylityötunteja on kertynyt taas aimo kasa. Tosin ei se kyllä vapaata taida sanan varsinaisessa merkityksessä olla…

Toivon kovasti, että tämä olisi se viikko, kun saisimme viimeisenkin valmiskaapin paikoilleen ja pääsisimme keskittymään niihin itse rakennettaviin osioihin, jotka nekin ovat varsin tärkeät keittiömme toimivuuden ja käytön kannalta. Etenkin isohko avohyllykkö, joka tulee ikkunan alle.

Hetki menee ennen kuin kaikki on kunnossa, mutta ihanaa on ollut katsoa, kuinka pala palalta valmista syntyy ja olenhan minä jo toisen puolen kaappeja päässyt täyttämäänkin, vaikka ylläolevassa kuvassa vielä remontti kampetta vitriinioven takaa pilkotteleekin! Tällä viikolla saamme ehkä putkimiehenkin käymään niin juokseva vesi kuuluu pian taas keittiömme vakiovarustukseen.

Varmaa on, että yhdelle perheessämme tulee suru, kun kaikki kaapit ja laatikostot ovat vihdoin paikoillaan. Kasper on nauttinut suuresti uusista majoistaan ja jokainen kaappi ja laatikosto onkin testattu ja hyväksi havaittu ennen kuin se on päässyt siirtymään varsinaiseen käyttötarkoitukseensa.  Yleensä majaan pojan kanssa muutti myös pienoinen pehmoarmeija ja huopa sekä totta kai myös pieni kulhollinen pähkinöitä. Mikäpä maja leikki se olisi ilman eväitä. Remontin aikana tablettiaikaakin on irronnut enemmän ja aika ajoin jouduimmekin pohtimaan, minkä kaapin sisältä kuului Kasperin lempisarjan, Ryhmä Haun, tunnusmusiikki. Kulmakaappi taisi olla pojan suosikkimaja.

The post Pilkahduksia uudesta keittiöstä appeared first on Luomulaakso.

Alkuviikko vierähti yhden lapsen kanssa sairaalalla erilaisissa tutkimuksissa. Jalat ovat hällä reistailleet syksyn mittaan siinä mittakaavassa, että useampi tutkimussuunta nytkähti nyt liikkeelle, kun särky ja turvotus jälleen uusivat. Osa poissulkemismielessä toki, mutta äidille nousee toki aina huoli, kun tarvitaan testejä edes poissulkemismielessä. Huoli lapsesta on kova ja kurjaa on katsoa kun toinen on kipeä.

Nyt jännitetään koetuloksia. Ultran tulokset jo saimme, mutta nyt menee huomiseen verikoetulosten kanssa. Luultavaa on, että nekin ovat puhtaat, mutta reumaakaan ei voi sulkea pois ennen kuin testitulokset ovat kädessä.

Tänään istuimme taas sairaalan käytävillä hiljaisina. Ennen emme niin hiljaisia olleet, mutta nykyisin tuntuu, että sairaalareissut painavat meitä kaikkia. Muistot nousevat mieleen, vaikka kyseessä olisi vain rutiinikäynti. Pienimmäisemme iho ratkeaa ihottumalle aina sairaalavisiitin aikana ja jälkeen. Ilmeisesti hän stressaa vieläkin melkein neljän vuoden takaisia tapahtumia. Isommat ovat vain hiljaisia ja vaipuvat omiin oloihinsa. Se, että turvallisuudentunnetta ravistellaan kunnolla ei tasaannu hetkessä, jos kunnolla ihan koskaan. Syvällä sisällä on aina se tunne, että asiat voivat hetkessä kääntyä päälaellee ja yleensä juuri silloin, kun on huokaissut, etteihän tässä mitään hätää ole. Niinpä me elemme nyt epätietoisuudessa yhden vuorokauden ajan. Kukapa äiti ei olisi huolissaan, kun omaa pienellä on asiat huonosti.

The post Tutkimuksia sairaalalla appeared first on Luomulaakso.