Meillä on takana jo aika monta kertaa SI-terapiaa. Instagram-tilini seuraajat ovatkin jo päässeet näistä kerroista osallisiksi muutaman kuvan muodossa.
Kasper on nauttinut jokaisesta käynnistä aivan suunnattomasti ja viimeksi sinne matkatessamme taittui reitti autolta terapiaan puolijuoksua eikä äiti meinannut enää pysyä perässä, vaikka käsikädessä kuljimmekin.
SI-terapia on ollut meille ihan paras juttu pitkään aikaan. Se on tuonut lisää tietoa lapsesta ja hänen ominaisuuksistaan sekä tämän hetkisistä haasteista, mutta näiden lisäksi myös roppakaupalla iloa. SI-terapia onkin kaiken jännittävyyden lisäksi ihan puhdasta iloa! Eivätköhän kaikki olisi iloisia ja pomppisi tasajalkaa, kun onnistuu ylittämään itsensä ja voittamaan vaikeuden, joka on alkuun tuntunut aivan ylitsepääsemättömältä.
Viime kerralla riemuitsimme puolapuiden kiipeämisennätyksestä, sillä haparoivan ja epäröivän alun jälkeen päästiinkin pidemmälle kuin koskaan ennen ja korkea paikkakaan ei enää pelottanut yhtä paljon kuin oli alkuun tehnyt.
Erityisen iloinen olen, että olen saanut seurata jokaista terapiakäyntiä vierestä. Se on tarjonnut paljon tietoa ja uskomattoman mahdollisuuden nähdä, kuinka lapsi erilaisiin ärsykkeisiin reagoi ja kuinka hän tilanteissa toimii. Äitinä olen hyvin kiitollinen tästä mahdollisuudesta oppia keinoja auttaa lastani. Minulle se on ensiarvoisen tärkeä asia, sillä olen aina halunnut tehdä jotain asioiden eteen. Niin se oli jo Rasmuksenkin terapiataipaleen alkaessa. Itselleni tuli parempi olo, jos pystyin oppimaan jotain, joka auttoi ja helpotti lapseni arkea.
Vaikka oman aistihuoneemme rakentaminen onkin nyt katto-ongelmien myötä ottanut takapakkia ja on hetken aikaa tauolla, niin silti suunnitelmat rullaavat taustalla. Välineitä etsitään innokkaasti ja edullisiakin vaihtoehtoja on onneksi löytynyt jo aika mukavasti. Maltan tuskin odottaa, että päästään huoneen maalaamisvaiheeseen ja pian sen jälkeen sitten sisustuspuuhiin, mutta muutama hetki kyllä ehtii vierähtää ennen kuin saadaan valmista. Voi olla, että ollaan jo keväässä silloin tai ehkä vähän pidemmälläkin. Saa nähdä, millaisella aikataululla pystymme etenemään.
Nyt kuitenkin nautitaan isoista ja pienistä onnistumisista!
Sukhi on nepalia ja tarkoittaa onnellista. Nämä sanat jäivät leijumaan verkkokalvoilleni vieraillessani ensimmäisen kerran Sukhi-mattojen sivuilla, sillä jotenkin tuntui, että onnellisuus välittyi sivujen kautta kotiini saakka.
Nasia Burnetin ja Wouter Durvillen perustama Sukhi luo onnea niin mattojen ostajille kuin niiden tekijöillekin, sillä reilulla asenteella toimiva Sukhi pitää kunnia-asianaan, että työntekijöille maksetaan hyvä palkka ja työolosuhteet ovat kunnolliset.
Mattoja on hyvin monenlaisia ja luulenpa, että jokaiseen kotiin löytyy se sopiva matto, sillä väriskaala on laaja ja vaihtoehtoja on niin runsaampaan makuun, kuin myös hillittyyn pohjoismaalaiseen sisustukseen, johon taitaa parhaiten istua juuri ihanat intilaiset kivimatot sekä marokkolaiset Beni Ouarain-matot. Molemmat vaaleita ja selkeitä sekä tavattoman kauniita kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Intialaiset kivimatot sekä niiden valmistus
Intialaiset kivimatot tuovat välittömästi mieleeni kesän ja liplattavat laineet. Olen aivan varma, että jos matto rannalle vietäisiin, ei sitä pystyisi erottamaan rannan kivistä. Tuntuu, että mieli lepää jo pelkästään katsoessa mattoa. Voin kuvitella, millaisen rauhan ja tuulahduksen kesästä se toisi, vaikka ulkona paukkuisi pakkanen ja lumi peittäisi puut.
Intialaiset kivimatot valmistetaan villasta ja maton kerrotaan tuntuvan jalan alla ihanan pehmeältä ja lämpimältä – ihan niin kuin auringon lämmittämä kesäinen ranta. Juuri sellainenhan villa ominaisuuksiltaan on. Pehmeä ja lämmin. Ainahan ihmiset ovat villamattoja lattioillaan osanneet arvostaa, mutta minusta kivimatto vie villamaton vielä asteen korkeammalle. Se on niin äärettömän kaunis pehmeälinjaisine kivineen.
Intialaiset villamatot ovat myös kestäviä ja sopivat siksi hyvin lapsiperheeseenkin. Villamaton puhdistuskaan ei ole ongelma.
Ennen kuin intialainen kivimatto saa lopullisen muotonsa, siihen käytetty villa värjätään myrkyttömillä väreillä. Värjäyksen jälkeen se huovutetaan huolella ja lopuksi ommellaan matoksi pienellä mattotyöpajalla. Jotta kivimattoihin saadaan luonnollinen ulkonäkö, käytetään niissä osaksi myös värjäämätöntä villaa. Kaikki työvaiheet ovat käsityötä.
Yhden maton valmistaminen vaatii lukemattomia työtunteja ja jokainen matto on taideteos, josta sen valmistajan sopii ehdottomasti olla ylpeä. Hyvän käsityksen mattojen valmistamisesta saa, kun katsoo videon nepalilaisen huopapallomaton valmistuksesta. Kaunis on sekin!
Työolot Intiassa
Työolot Intiassa, niin kuin muillakin Sukhi-mattojen mattotyöpajoilla, ovat hyvät. Intiassa iso osa matontekijöistä on vanhan perinteen mukaan miehiä, mutta nykyisin joukossa on myös naisia ja juuri kivimatot ovat naisten tekemiä. Muita intialaisia mattoja valmistavat miehet.
Sukhin mattotyöpajoilla työntekijät saavat palkkaa 2-3 kertaa alueen keskiansiota enemmän ja se antaa heille mahdollisuuden huolehtia perheestään ja kouluttaa lapsensa. Lisäksi työntekijöille tarjotaan koulutusta työn ohessa. Tällä on iso merkitys.
Pohjois-Intian syrjäseuduilla valmistetut matot tuovat uusia tulonhankkimismahdollisuuksia muuten maatalousvaltaiselle alueelle. Maatalouden sesonkiluonteisuus sekä vaihtelevat sääolosuhteet aiheuttavat aina epävarmuutta ja matot tuovat alueen asukkaille turvattua toimeentuloa hyvällä palkalla.
Sukhi-matoilla on alueella useampia pieniä työpajoja, jotka mahdollistavat mukavat, väljät työolot. Työntekijöillä on myös mahdollisuus työskennellä kotoa käsin. Näin perheellinenkin nainen voi työskennellä, jonka ansiosta koko perhe saa paremman elämän. Myös monet intialaiset miehet käyttävät tätä Sukhin tarjoamaa työn ja perheen yhdistämäisen mahdollisuutta.
Syyttä ei olekaan Sukhi saanut joustavuudestaan runsaasti kiitosta paikallisilta käsityöläisiltä.
Luomulaaksossa uskotaan vakaasti, että kunnon harjoittelu takaa hyvät tulokset asiassa kuin asiassa. Kaurapuuroa kuudella tavalla-postauksella pääsee treenauksessa jo hyvin alkuun, sillä mikäpä olisi luontevampi tapa aloittaa useamman viikon tiivis harjoittelu Luomupuuron maailmanennätyskisoihin kuin maailman parhaan kaurapuuron keittäminen.
Päätimme siis aloittaa Mummini makoisasta kaurapuurosta, jonka muistoissa liitelimme jo Puuroperjantain ensimmäisessä postauksessa, Puuromuistoja Mummilan keittiöstä. Toivottavasti yllämme Mummini maan mainioon lopputulokseen, vaikka meillä harjoitteluvuosia vielä rutkasti uupuukin. Kaikilla meistä kun on vielä aika tavalla matkaa jo edesmenneen Mummini saavuttamaan kunnioitettavaan 95-vuoden ikään.
Muutama sananen ennen reseptejä
Postauksesta löytyy kaiken kaikkiaan kuuden kaurapuuron reseptit, jotta harjoittelumotivaatio pysyy varmasti korkealla.
Kokeillessamme eri valmistajien kaurahiutaleita viimeisen viikon aikana saimme huomata, että hiutaleissa todellakin on suuria eroja. Itse asiassa hämmästyttävän suuria. Joitain hiutaleita tietynpaksuisen puuron keittämiseen tarvittiin reilusti enemmän kuin toisen merkkisiä. Olipa niinkin suuria eroja, että litran puuroon joutui käyttämään jopa 5 dl hiutaleita, kun toisen valmistajan hiutaleita tarvitsi vain 3 dl.
Alla oleviin resepteihin on Mummini muistoa kunnioittaen käytetty Elovenan luomuhiutaleita.
Tämän kaurapuuron resepti on minulle äärimmäisen rakas. Se on juuri se sama, jota Mummini käytti haudutellessaan veljelleni ja minulle joka lomapäivä kaurapuuron ja tämä on juuri se puuro, jota useimmiten heti ovesta sisälle päästyämme pyysimme. Puurossa yhdistyykin niin mainio maku kuin lämpimät muistot Mummilasta.
Muistan, että Mummilla oli kaapissaan aina juuri Elovena-paketti. Noista makoisista hiutaleista puuro sitten keiteltiin ja myönnettävä on, että pahimman ikävän iskiessä ja hakiessani täysin samankaltaista puurokokemusta kuin lapsuudessani tulen ehdottomasti valinneeksi juuri samaisin pakkauksen. Onneksi sitä saa nykyisin myös luomuna ja omatkin lapseni ovat jo hyvän aikaa päässeet nauttimaan oman lapsuuteni puuromuistoista.
Mummin makoisan kaurapuuron salaisuus piili nimenomaan Elovena-hiutaleiden pitkässä haudutuksessa sekä sokerissa. Tämä taivaallinen liitto saa aikaan pehmoistakin pehmoisemman puuroelämyksen. Toinen olennainen salaisuus Mummin hauduttamassa puurossa oli, ettei se ollut koskaan liian paksua. Mummi tapasikin kutsua sitä leikillään ”sivistyneeksi” kaurapuuroksi.
Neljälle: n. 3 dl luomukaurahiutaleita 1 l luomu vanhanajantäysmaitoa 1 tl suolaa 10 tl luomusokeria
1. Sekoita kaikki aineet maidon joukkoon ja keitä puuroksi. Muista sekoitella välillä. 2. Hauduta vähintään 30 minuuttia, jotta puurosta tulee samettiakin samettisempi. Hauduttaessa se myös paksunee. 3. Tarjoa aurinkoisen voisilmän ja kylmän maidon kera. 4. Laita silmät kiinni ja nauti matkasta Mummilan tunnelmalliseen keittiöön.
Aamukahvit kaurapuurossa eli kahvikaurapuuro
Kahvikaurapuuron idea syntyi, kun viikolla keiteltiin kahveja vieraalle ja jälleen kerran varmuuden vuoksi keittelin sitten ihan liikaa, koska noloahan se olisi, jos vieras kaipaisikin lisää kahvia ja emännän pitäisi sanoa, että se kahvi nyt pääsi pannusta loppumaan. Niinpä kahvihetken päätyttä pannussa oli yhä viitisen desiä kahvia ja aivoissa alkoi raksuttaa, josko siitä voisi jotain tehdä, ettei viemäriin tarvitsisi kaataa. Haaskaus kun nyt vain on aina yhtä kurjaa.
Siitä se idea sitten lähti ja täytyy sanoa, että lopputulos oli A-I-V-A-N M-A-H-T-A-V-A! Ja siis todellakin on, sillä minä en edes pidä kahvista. En juo sitä vaan kahvin kulutuksesta taloudessamme pitävät huolen ihan muut. Mutta tämä puuro! Se on kuin taivaassa leijailisi ja jopa lapsista suurin osa ihastui tähän!
Aromikas kahvikaurapuuro maistui perheen pienimmäisellekin – vadelmasoseen kera ja ilman.
Nyt siis kaikki keittelemään ylimääräiset annokset kahvia ja sitten kipin kapin hauduttelemaan puuroa! Hauskaa tässä on sekin, että erilaisia kahveja käyttämällä saa aina erimakuista puuroa. Ja toki jos kaipaa vahvempaa kahvinmakua niin keittää vain vahvempaa kahvia tai laittaa laimeampaa kahvia enemmän ja pienentää veden määrää kahvipuuron reseptissä.
Neljälle:
5 dl keitettyä luomukahvia 5 dl vettä n. 3 dl luomukaurahiutaleita
1 tl suolaa 10 tl luomusokeria tai lautaselle luomuhunajaa
1. Keitä 5 dl kahvia tai käytä ylijäänyttä kahvia. 2. Laita kattilaan kahvi, vesi ja kaurahiutaleet sekä suola ja sokeri. Keittele muutama minuutti sekoittaen välillä. 3. Anna hautua mielellään puolisen tuntia, jos suinkin mahdollista. 4. Nauti vaikkapa luomuvadelmien (ja hunajan kera, jos et lisännyt sokeria).
Kaurapuuro kohtaa omenapiirakan
Tämän kaurapuuron valmistaminen on syytä aloittaa hyvissä ajoin, sillä omenapiirakan tahmeaa täytettä muistuttava karamellisoitunut herkku on osa, jonka tekemiseen vierähtää jokunen tovi. Sen onneksi voi halutessaan tehdä jo pari päivää ennenkin jääkaappiin odottamaan. Voi sen toki pistää uuniin tekeytymään vaikkapa jonain rauhallisena iltapäivänä ja syventyä perheen kanssa pelailemaan lautapeliä (kunhan muistaa käydä sekoittelemassa omenaseosta suunnilleen puolen tunnin välein) ja odottaa, että uunista kantautuu paahtuvan omenan herkullinen tuoksu. Tähän menee helposti 2-3 tuntia aikaa.
Omenalohkojen muututtua tahmeiksi ja tummuneeksi onkin aika laittaa puurohiutaleet tulille eikä aikaakaan kun päästään herkutteleman kaurapuurolla, joka tuo mieleen syksyisen omenapiirakan. Lisää reseptiin sokeria, mikäli kaipaat enemmän makeutta.
Koko puuron valmistus alkaa luonnollisestikin omenapiirakan täytteen valmistuksesta. (Ja tämä käy tietenkin myös sen omenapiirakan täytteeksi. )
Uunissa karamellisoitunut omenapiirakantäyte
5 luomuomenaa paloiteltuna 1-2 tl luomukanelia 2 tl luomuvaniljasokeria 10 tl Reilun Kaupan muskovadosokeria (tai jotain muuta sokeria) puolikkaan luomusitruunan mehu ja hiukan kuorta raastettuna muutama voinokare
1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. 2. Pese omenat ja paloittele ne kuutioiksi 3. Laita omenanpalat, kaneli, vaniljasokeri, muskovadosokeri, ja sitruunamehu uunivuokaan ja sekoita hyvin. (Mikäli kaipaa puuroon samankaltaista makeutta kuin omenapiirakassa on täytyy sokerin määrää lisätä toisella 10 teelusikallisella tai oman maun mukaan.) 4. Anna paahtua ja karamellisoitua uunissa hyvän aikaa. 2-3 tuntia on yleensä hyvä. Käy sekoittelemassa noin 30 minuutin välein.
Kun omenanpalat kypsyvät uunissa voit hyvin paahtaa kaurahiutaleita puuron somisteeksi. Nämä tuovat myös mukavan rapean elementin puuroon. Tekeminenkin on nopeaa ja vaivatonta.
Kaurapuuro, joka toi mieleen syksyisen omenapaistoksen ja -piirakan.
Pannulla pikapaahdetut kaurahiutaleet
1 dl luomukaurahiutaleita 2 tl luomusokeria tilkka luomukasviöljyä tai pieni nokare luomuvoita
1. Laita kasariin desin verran kaurahiutaleita sekä tilkkanen öljyä tai pieni nokare voita sekä sokeri. Paahda hiutaleet rapeiksi. Ole tarkkana, sillä hiutaleet palavat herkästi. Nämä tuovat puuroon mukavan rapean elementin.
Kun kaurahiutaleet on paahdettu ja uunissa olevat omenanpalat kauniin karamellisoituneita ja seos mukavan pehmeä, mutta joukosta löytyy yhä omenasattumia, on aika ottaa vuoka ulos uunista ja alkaa keitellä kaurapuuroa.
1. Laita kattilaan maito, kaurahiutaleet ja suola. Lisää joukkoon karamellisoitunut omenaseos ja sekoita. Voit halutessasi jättää omenaseosta hiukan jokaisen puuroannoksen päälle laitettavaksi tai tee sosetta kerralla enemmän. 2. Keittele puuroa muutama minuutti sekoitellen ja anna hautua puolisen tuntia, jos aika antaa myöden. 3. Tarjoile omenaseoksen ja paahdettujen kaurahiutaleiden kera.
Hunajainen inkiväärikaurapuuro
Tämä inkiväärinen kaurapuuro on taivaallisen hyvää. Inkivääri sopii kaurapuuroon aivan uskomattoman hyvin ja hunaja tuo mukavan pienen makeuden. Tällä aamu alkaa sekä energisesti että herkullisesti! Ja voi olla, että nekään, jotka eivät inkivääristä yleensä niin välitä, tulevat ihastumaan tähän.
Mikäli käsillä ei ole tuoretta luomuinkivääriä niin The Ginger Peoplen inkiväärilevitteet ovat oiva apu tilanteeseen.
Neljälle:
3 dl luomukaurahiutaleita 1 litra luomu vanhanajantäysmaitoa 1 tl suolaa tuoretta luomuinkivääriä n. 4-5 cm tai maun mukaan luomuhunajaa maun mukaan
1. Laita hiutaleet, maito, suola sekä inkivääriä kattilaan ja keittele muutama minuutti sekoitellen. Maku paranee entisestään, jos maltat haudutella noin puolisen tuntia. 2. Annostele lautaselle, lisää puuron päälle loraus luomuhunajaa ja nauti.
Appelsiinikaurapuuro kahdella tavalla
Tätä puuroa tehdään meillä kahdella tapaa, koska osan mielestä puuro on täydellistä ilman rahkan lisäämistä ja toinen puoli taas vannoo rahkan nimeen. Niinpä puuroa keitellään ja osa perheestä nappaa annoksensa ennen viimeistä vaihetta eli rahkan lisäämistä. Kokeile kumpi versio on sinun makuusi.
Mainitsemisen arvoinen seikka on ehdottomasti myös se, että puuron rahkainen versio on parhaimmillaan jo hiukan jäähtyneenä eikä suinkaan höyryävän kuumana. Ja ehdottomasti herkullisin lopputulos tulee, jos käytät tuoreen appelsiinin mehua.
Appelsiinikaurapuuro rahkalla.
Neljälle:
noin 3 dl luomukaurahiutaleita 5 dl vettä 5 dl luomuappelsiinimehua (joko puristettua tai mehupurkista) 1 tl suolaa 10 tl luomusokeria enemmän tai vähemmän raastettua luomuappelsiininkuorta (250 g luomurahkaa)
1. Lisää kattilaan vesi, appelsiinimehu, suola sekä sokeri ja keittele muutama minuutti sekoitellen. Anna hautua puolisen tuntia , jos aikataulu suinkin sen sallii. 2. Sekoita valmiin kaurapuuron joukkoon rahka. 3. Annostele lautasella ja raasta pinnalle luomuappelsiinin kuorta. Kuorta voi halutessaan lisätä puuron joukkoon jo keittämisvaiheessa.
Tällaiset reseptit siis tällä viikolla Luomulaakson Puuroperjantaissa. Ensi viikolla keittiössä syntyykin sitten jotain ihan muuta!
Perunankuorimakone kotiutui meille jokunen kuukausi sitten. Nyt varmaan moni sanoo, että turhempaa laitetta ei liene olemassakaan, mutta tähän voin vastata, että tarpeellisempaa ja arkea helpottavampaa laitetta ei meillä montaa ole.
Kipeät kädet ja perunaa rakastava perhe on aika paha yhtälö. Etenkin, kun perhe vielä pitää enemmän ilman kuoria keitetyistä perunoista kuin kuorineen keitetyistä ja aistiyliherkät eivät syö uuniperunoissakaan kuoria ilman itkua ja hammastenkiristystä. Tuossa lienee riittävät perusteet perunankuorimakoneen hankintaan.
Itse olen ainakin hyvin onnellinen tästä ”turhakkeestani”. Monia asioita teen mielelläni ilman konetta, mutta perunankuoriminen ei ole yksi niistä asioista. Säästän kipeitä käsiäni mielelläni puutarhatöihin, leipomiseen ja kirjoittamiseen kuin perunankuorimiseen, jossa ne kipeytyvä entisestään. Joskus ihan niin paljon, että perunankuoriminen ei meinaa edes onnistua.
Koneeseen mahtuu suunnilleen kilon verran kerralla kuorittavaksi ja kuorimiseen menee noin minuutin verran, joskus hiukan pidemmän aikaa. Pari kiloa onnistuu kuorimaan ennen kuin konetta täytyy alkaa tyhjentämään kuorimössöstä. Ei paha minusta.
Tämän viikon aikana meillä tullaan muuten kuorimaan peruna jos toinenkin, sillä viikon pääraaka-aine Puuroperjantaille on moneen taipuva peruna, jota ennen käytettiin puuroissa useinkin. Nykyisin se taitaa olla harvemmassa taloudessa puurokäytössä.
Viime viikolla vietettiin perunaviikkoa, jonka inspiroimana tämän viikon pääraaka-aineeksi valikoitui peruna. Viikko onkin sujunut joutuisaan harjoitellessa Luomupuuron ME-kisoihin.
Pieni, mutta melko vakava tapaturma on harjoittelun lomassa sattunut, sillä kovimman vispauksen keskellä pallovispiläni sanoi sopimuksen irti ja hajosi kappaleiksi. Välinerikosta huolimatta harjoitukset jatkuivat, joskin vain hiukan hitaammin. Uusi vispilä täytynee tulevia viikkoja varten hankkia, mikäli mielii treenin sujuvan mallikkaasti loppuun saakka.
Peruna puuroksi
Peruna oli ennen tavallinen näky suomalaisissa puuroissa. Äitini perinteisen rukiiseen tehdyn perunapuuron saloihin vihki isoisäni veljen puoliso – Lydia – joka osasi yhden jos toisenkin keittiöniksin, olihan hän pitkän elämänsä aikana mukana Martoissakin. Oma herkullisin ruokamuistoni hänestä on kuitenkin hänen paistamansa kinkku-paprikapiirakka, joka vei kielen mennessään ja monen monituista kertaa olen yrittänyt saada saman makuelämyksen aikaan omassa keittiössäni, siinä kuitenkaan ihan täydellisesti vielä onnistumatta.
Lydian opetuksen mukaisesti on meillä perunapuuroa jo monen monituista vuotta keitelty. Entisajan ruokapöydässä tätä ruokaisaa puuroa nähtiin useinkin ja tavattiin sitä rukiin lisäksi haudutella myös ohrajauhoista. Ohra on näistä kahdesta hiukan miedomman makuinen. Oma suosikkimme on kuitenkin ruis, juuri vahvemman makunsa vuoksi.
Soisin, että nämä puurot pääsisivät osaksi nykypäivänkin ruokapöytää, sillä niiden raaka-aineet ovat edullisia ja lähellä tuotettuja. Perunapuuro onkin hyvin ekologinen ja lisäksi vielä hyvänmakuinen ruoka. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.
Lydian perunapuuro
(noin neljälle hengelle)
800 g keitettyjä ja kuorittuja luomuperunoita (noin 6-7 isohkoa perunaa) n. 8 dl perunoiden keitinvettä n. 3 dl luomuruisjauhoja suolaa maun mukaan
1. Keitä perunat pehmeiksi suolatussa vedessä ja ota keitinvesi talteen. 2. Survo perunat muusiksi ja lisää joukkoon jauhot sekä osa nesteestä. 3. Sekoita kevyesti vispilällä, lisää keitinvettä pienissä erissä sekoittaen.
4. Hauduttele puuroa yhdestä tunnista puoleentoista tuntiin. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa.
5. Tarjoile voisilmän ja kylmän maidon kera. Jos haluat oikein herkutella, voit viimeistellä maun lautasella teelusikallisella sokeria.
Perunapuuro maistuu nykypäivänäkin.
Perunapuuro ohrasta
(noin neljälle hengelle)
800 g keitettyjä ja kuorittuja luomuperunoita (noin 6-7 isohkoa perunaa) n. 1 l perunoiden keitinvettä n. 3 dl luomuohrajauhoja suolaa maun mukaan
1. Keitä perunat pehmeiksi suolatussa vedessä ja ota keitinvesi talteen. 2. Survo perunat muusiksi ja lisää joukkoon jauhot sekä osa nesteestä. 3. Sekoita kevyesti vispilällä, lisää keitinvettä pienissä erissä sekoittaen.
4. Hauduttele puuroa yhdestä tunnista puoleentoista tuntiin. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa.
5. Tarjoile voisilmän ja kylmän maidon kera.
Suklainen perunapuuro kahdella eri tapaa
(noin neljälle hengelle)
Tämän suklaisen perunapuuron voi keittää joko ruisjauhoista tai ohrajauhoista. Toki sopii muitakin jauhoja kokeilla.
Meillä tätä tehdään pääasiassa ohrasta. Ruiskin kyllä maistuu, mutta miedomman makuisen ohran kanssa kaakaojauhe tuntuu pääsevän enemmän esiin.
Suklaisen perunapuuron resepti toi mukavaa vaihtelua suolaiselle perunpuurolle sekä yhden tavan lisää kuluttaa varastosta kevään haistaneet perunat, jotka jo yrittävät kovaa vauhtia tuupata ituja esiin. Saa olla ihan tarkkana, että ehtii varmasti käyttää hyvät ruoka-ainekset loppuun ennen kuin ovat kaikki muuttuneet siemenperunoiksi.
800 g keitettyjä ja kuorittuja luomuperunoita (noin 6-7 isohkoa perunaa) n. 8-10 dl perunoiden keitinvettä n. 3 dl luomuohrajauhoja tai luomuruisjauhoja
n. 12 tl tummaa luomukaaojauhetta
n. 1 dl (tai maun mukaan) luomusokeria suolaa maun mukaan
1. Keitä perunat pehmeiksi suolatussa vedessä ja ota keitinvesi talteen. 2. Survo perunat muusiksi ja lisää joukkoon jauhot sekä osa nesteestä. 3. Sekoita kevyesti vispilällä, lisää keitinvettä pienissä erissä sekoittaen. 4. Hauduttele puuroa yhdestä tunnista puoleentoista tuntiin. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa. 5. Tarjoile voisilmän ja kylmän maidon kera. Vadelmasurvoskin maistuu tämän kanssa.
Suklainen perunapuuro maistuu makoisalta voisilmän ja kylmän maidon kera.
Kookos-perunapuuro
(noin neljälle hengelle)
Perunapuuroa muokattiin ruokakaappiin muuttaneen kookosmaidon ansiosta. Kookosmaitoa ei meillä paljon käytetä, mutta aika ajoin sitä kaappiin päätyy, joko itse ostettuna tai jonkun tuomana. Tällä kertaa perunapuuro resepti muokattiin uudenlaiseksi, niin nestettä kuin jauhojakin vaihtamalla.
Valmiin perunapuuron päälle ripoteltiin vielä pannulla paahdettuja kookoshiutaleita sekä paahdettuja ja suolattuja cashewpähkinöitä. Paljon kauemmas ei enää kotimaisesta perunapuurosta voi päätyä.
800 g keitettyjä ja kuorittuja luomuperunoita (noin 6-7 isohkoa perunaa) n. 1 dl luomuvehnäjauhoja 800 g luomukookosmaitoa suolaa maun mukaan
(luomusitruunan mehua 2-5 tl tai maun mukaan sekä hiukan luomusokeria)
1. Keitä perunat pehmeiksi suolatussa vedessä. 2. Survo perunat muusiksi ja lisää joukkoon jauhot sekä puolet kookosmaidosta. 3. Sekoita kevyesti vispilällä, lisää kookosmaitoa pienissä erissä sekoittaen. 4. Hauduttele puuroa puolisen tuntia. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa.
Puuron hautuessa ehtii hyvin paahtaa kookoshiutaleet sekä cashewpähkinät, jotka tuovat puuron rakennetta, makua ja ihanan rouskuvaa suutuntumaa.
1. Paahda 0,5-1 dl kookoshiutaleita kuivalla pannulla. Ole tarkkana, etteivät hiutaleet pala. Siirrä paahdetut kookoshiutaleet pieneen kippoon odottamaan tarjoilua.
2. Laita pannulle tilkkanen ruokaöljyä ja kaada pannulle pari kourallista cashewpähkinöitä. Sekoittele ja paahda niin, että pinnassa on väriä, mutta pähkinät eivät pala. Pyöräytä paahdetut pähkinät lautasella jossa on suolaa ja anna jäähtyä.
3. Tarjoile valmis puuro runsaalla kädellä annosteltujen paahdettujen kookoshiutaleiden sekä murskattujen cashewpähkinöiden kera.
Ensi viikolla taas uudet puurot!
Tähän mennessä julkaistut Puuroperjantai-postaussarjan reseptit löydät täältä.
Tähän aikaan vuodesta meillä palaillaan aina tiettyihin tunnelmiin.
Melkein päivälleen neljä vuotta sitten elämämme muuttui kerta heitolla. Kuukausi aikaisemmin oli syntynyt nuorimmaisemme, jokavajaan vuorokauden ikäisenä kiidätettiin lastenosastolle ABO-immunisaation vuoksi ja synnytystä seuraavana yönä olin itse aiheuttanut kuhinaa yrittämällä vuotaa kuiviin.
Vielä tuolloin emme tienneet, kuinka elämämme tulisikaan kuukauden perästä muuttumaan.
Tuolta ajalta itselläni on joistain asioista hyvinkin tarkat mielikuvat, kun taas jotkin asiat ovat kadonneet muistini sopukoista lähes tyystin.
Muistan, kuinka huonovointinen ja väsynyt olin tuona yhtenä iltana, jolloin mieheni minut päivystykseen vei. Muistan, että olin tuuminut, että jos sitten huomenna aamulla, koska en jaksaisi lähteä enää tänään. Olisin vain halunnut jäädä siihen sohvan nurkkaan kerälle ja nukkua. Hyvä, että hän ei minua kuunnellut vaan vei lääkärin, sillä terveyskeskuksessa todettiin korkeat tulehdusarvot, melkein olematon verenpaine sekä Duracell-pupuakin nopeampi sydämensyke. Lisäksi oli aiemmin päivällä maailma mennyt täysin mustaksi ihan noin vain. Olin kyllä silloin soittanut jo terveyskeskukseen, mutta tuo ei yksittäisenä oireena ollut vielä kovin kummoinen asia.
Illalla matkasimme lähetteellä sairaalaan ja oletuksena oli, että koko menneen kuukauden vaivannut kohtutulehdus olisi yhä voimissaan. Kovin paljon enemmän emme olisi voineet väärässä olla. Yön aikana jalkani muuttui tolkuttoman kipeäksi, turvonneeksi ja siniseksi. Tiesin jo sillä hetkellä, että kyseessä oli veritulppa.
Riski saada veritulppa raskausaikana ja lapsivuodeaikana on aina suurempi kuin normaalisti. Ja lisäksi minulla oli vielä sektio takana ja se nosti veritulppariskiä entisestään.
Vatsaan sektion jälkeen pistellystä verenohennuslääkkeestä, Klexanesta huolimatta olin siis onnistunut nappaamaan ei-toivotun seuralaisen. Massiivisen veritulpan, joka oli viedä hengen. Lisäksi oli vielä tulehdus vatsan alueella.
Joka paikassa puhuttiin massiivisesta veritulpasta, oltiin huolissaan siitä irtoavista osasista, jotka matkaisivat keuhkoihin, mutta myös siitä, että sairaalapaikkaa suuremmasta sairaalasta jouduttiin hiukan odottelemaan ja vasta erittäin kivuliaan ja huonosti nukutun yön jälkeen ambulanssi nappasi minut kyytiinsä ja hetken perästä löysin itseni Meilahdesta teholta. Vasta siellä tilanne oikeastaan vasta konkretisoitui itselleni ja tajusin, että tässä voisi nyt käydä kuinka tahansa. Silti vielä tuolloin jaksoin olla positiivisella mielellä ja toiveikas. En aikonut kuolla. Kotona minulla oli perhe: mies , aika pienet lapset sekä vastasyntynyt vauva. Ei silloin voisi kuolla. Ei. Ja niinpä minä mielessäni päätin olla kuolematta.
Kaikesta huolimatta muistelen sairaala-aikaani molemmissa paikoissa erityisen lämpimästi. Mieleeni on jäänyt muutama hoitaja aivan erikoisen hyvin. Ensimmäisenä pienemmän sairaalan ensimmäinen hoitaja, joka otti minut sisään yhdessä vauvani kanssa. Pääsimme sisään osastolle, jossa sain pitää vauvani mukanani, sillä suurin pelkoni oli joutua eroon pikkuisestani. Hoitaja piti meistä hyvää huolta ja osasi valita juuri ne oikeat sanat meidän tilanteessamme ja kävimme rauhallisin mielin nukkumaan. Toinen hyvin mieleeni painunut hoitaja oli Meilahdessa. Hän oli vierelläni, kun kerrottiin, mitä tulisi tapahtumaan ja hän sanoi minua heidän vuoden positiivisimmaksi potilaakseen ja lisäsi vielä, että se on erittäin paljon sanottu, koska oltiin vasta helmikuussa ja vuotta rutkasti jäljellä. Ne sanat auttoivat minua eteenpäin vaikeimmillakin hetkillä, sillä aika ajoin sisäinen Pollyannani yritti painua piiloon ja synkemmät ajatukset vallata mielen. Synkkyyden aika ei kuitenkaan voinut vielä tulla, sillä nyt ei saanut antaa periksi. Oli tervehdyttävä ja voitettava vaikeudet.
Pienempään sairaalaan paluun jälkeen minun piti odottaa vielä yksi yö, että sain vauvani takaisin viereeni, sillä olisi ollut typerää lähteä siirtämään pientä myöhään illalla ja yksi yö lisää antoi myös aikaa minuun umpattujen lääkkeiden haihtua elimistöstäni. Osa niistä nimittäin oli sellaisia, jotka erittyivät äidinmaitoon. Pelkäsin imetyksen epäonnistumista, vaikka teholla olinkin saanut rintapumpun lainaksi, mutta en ollut kyllä jaksanut sillä paljon pumppailla. Lähinnä kerran pari, jotta kivulias kiristys oli saatu pois.
Onni oli sanoinkuvaamaton, kun vihdoin sain pienen viereeni. Mieheni toi hänet luokseni aikaisin seuraavana päivänä ja tuntui kuin vauva olisi sillä hetkellä sulanut kiinni kylkeeni. Seuraavaan vuorokauteen hän ei sitten irrottanutkaan otettaan vaan pysytteli imemässä melkein koko ajan. Tankkasi maitoa ja läheisyyttä. Oikeastaan taisimme molemmat tankata sitä läheisyyttä. Tuntui, että siitä hetkestä lähtien meni pitkän aikaa kun vain paikkasimme menetettyä aikaa eikä meidän yhteiseen maailmaamme mahtunut hetkeen aikaan mitään muuta. Elimme omassa vauvantuoksuisessa kuplassamme – tai ainakin yritimme.
Nautin vauvan tuoksusta, yö heräämisistä, pitkistä imetyksistä ja kaikesta siitä, mikä kuului siihen normaalin vauva-arkeen. Sen verran epätavallista meidän arkemme nimittäin yhä oli, että sitä halusi nauttia jokaisesta hetkestä, joka suinkin muistutti siitä tavallisesta vauva-arjesta, jota niin kovasti kaipasimme. Viikon verran vietimme teholta pois päästyäni sairaalassa yhdessä, ennen kuin pääsimme sitten lopulta kotiin, mutta silloinkaan emme päässeet kiinni siihen niin kovasti kaipaamamme vauva-arkeen vaan elimme tulehduskierrettä, joka uhkasi jo imetystäkin. Lääkärireissut ja laboratoriokäynnit olivat arkipäivää ja voimat kertakaikkisen lopussa.
Tuon vuoden aikana opin myös, että geenivirheeni altistaisi minut tulevaisuudessakin helpommin veritulpille ja lääkinnälliset tukisukat tulisivat olemaan osa elämääni aina.
Äärimmäisen kiitollinen olen omalle lääkärilleni siitä, että hän suostui ottamaan verikokeet lapsistamme, jotta minulle selviäisi, olisiko samainen geenivirhe periytynyt myös heille. Jopa nuorimmaisesta otettiin verikoe, vaikka ajankohtainen asia se olisi hänen kohdallaan ollut vasta vuosien päästä. Kyse oli enemmänkin omasta mielenrauhastani. Lääkäri kysyikin, mitä sitten jos geenivirhe on lapselleni periytynyt. Asia oli hyvin selkeä minulle. Mielestäni on aina parempi tietää, kuin olla tietämättä, sillä kaikelle sellaiselle, jonka tietää ja tuntee voi jotain tehdä. Minimissään asiaan voisi alkaa sopeutua. Jos geenivirhe lapsillani olisi, voisin alkaa asiaa työstää, mutta se, että en varmuudella voisi tietää, miten asianlaita oikein on, tuntui maailman kamalimmalta asialta ja vaivasi hyvin paljon. Se, että sain tietää lasteni osalta asian olevan kunnossa, tuntui suurimmalta mahdolliselta lahjalta maailmassa. Sitä se on yhä tänä päivänäkin.
Sanonta vaikeuksien kautta voittoon kuvasi paremmin kuin hyvin tuota vuotta elämässämme. Me kuitenkin selvisimme ja näin jälkeen päin ajateltuna en ole aivan varma antaisinko tuota vuotta pois, sillä sen merkitys nykyhetkeen on niin suuri. Vaikka se toi mukanaan paljon murhetta, pelkoa ja hankaluutta, niin se toi esiin myös sellaisia voimavaroja, joita en tiennyt perheessämme tai minussa edes olevan.
Joskus minusta tuntuu, kuin minulla olisikin kaksi syntymäpäivää. Se alkuperäinen ja sitten tämä toinen – uusi mahdollisuus.
——————-
Hyvät ohjeet niin veritulppien havaitsemiseen, riskitekijöihin kuin tulppien ennaltaehkäisyynkin löytyy HUSin Taipumus saada veritulppa pdf-tiedostosta. Siihen kannattaa ehdottomasti tutustua ja voi tulla pelastaneeksi oman tai läheisensä hengen.
Tätä viikkoa on kulunut vasta kolme päivää, mutta perheemme on saanut käydä jo niin sairaalassa kuin terveyskeskuksessakin ja viime yö vietettiin herätellen pikkuistamme aina parin tunnin välein.
Maanantaina kiikutettiin yksi lapsista terveyskeskukseen jatkuvan huimauksen vuoksi. Eihän se onneksi mitään vakavaa ollut, mutta asapainoelimen tulehtuessa ei se tasapainokaan ole kaikkein vakain ja niinpä kouluun ei esimerkiksi nyt hetkeen pyörällä mennä. Parisen viikkoa varmaan mennään nyt hiukan heiluvissa tunnelmissa, mutta aikanaan se loppuu ja maailma alkaa taas pysyä paremmin paikoillaan.
Tiistaiaamuna hoidettiin eteenpäin äitini vuoden vaihteessa alkanutta sairaalakäyntien sarjaa ja vietimme hyvän aikaa magneettikuvauksessa, jonka tuloksia odottelemme sitten aikanaan saapuvaksi. Istuessani siinä odottelemassa äitini kuvauksen päättymistä tuumin itsekseni, että jos meidän aistiyliherkät lapset ikinä magneettikuvaan joutuvat niin edessä on aikamoisen rankka kokemus kaikille asianosaisille. Kone ei nimittäin ole ollenkaan sieltä hiljaisimmasta päästä vaan tasan päinvastoin. Koneessa sisällä käyneet tietävät, että ääni on vielä kuuluvampi ja tuntuvampi siellä putken sisällä. Samalla muistin, että yksi lapsista on magneettikuvassa itse asiassa ihan pienenä käynytkin, mutta nukutettuna, koska oli vain parivuotias tuolloin ja paikalla pysyminen olisi voinut olla aika mahdotonta ilman nukutusta. Jännä, että en heti tuotakaan asiaa muistanut, vaikka pikkuinen tuolloin nukahti syliini ja siirrettiin sitten kuvaukseen.
Viime viikolla kasaantuneet huolet ja tämän viikon kuormittavat huolet laukaisivat itselläni migreenin, jollaista en ole pitkään aikaan kokenut ja niinpä yöunetkin ovat olleet tavallista rikkonaisemmat ja migreeninjälkimainingit tuntuvat päässä yhä tänäänkin. Tähän ei yhtään auttanut pikkuisemme törmäily eilen.
Kuvattuani puuroperjantain viimeistä puuroannoksen auttoi Kasper minua tapansa mukaan siivoamaan jälkiä. Niinpä hän nappasi pienen lampun, jota tapaan käyttää apuvalona, koska keittiön valaistus ei koskaan kuviin kunnolla riittä (eikä se apuvalokaan kummoinen ole…jotain pitäisi kehittää, sillä pilviset päivät ovat ä-r-s-y-t-t-ä-v-i-ä.) ja lähti kuljettaman sitä paikolleen. Kovalla vauhdilla taas mentiin ja hetken perästä kuului vain kova kumaus. Samalla sekunnilla oli otsaan noussut komea pingispallon kokoinen kuhmu, jonka keskellä sinersi jo mustelma. Kylmää siihen laitoimme välittömästi ja aivotärähdysseurantaa pidettiin sitten koko yö. Pikkuista heräteltiin siis parin tunnin välein ja tarkastettiin tajunnantaso. Onneksi kaikki meni hyvin ja tällä hetkellä suurin ongelma lienee siinä, että kuhmu on komeasti otsassa juuri siinä ”suukkolinjalla”.
No, pienet ovat huolet, jos tuo on tämän päivän ainoa murhe.
Into on meillä korkealla ja puurosta pitävät lapset niin mielissään kaikista kokkaus ja kuvaustuokiosta, että joka päivä koulusta tullessa pitäisi olla tarjolla jotain uutta ja ihmeellistä.
Normaalistikin keittiössämme syntyy välillä hyvinkin outoja sekoituksia, mutta Puuroperjantait päästivät mielikuvituksen tyystin valloilleen ja lopputulokset ovat välillä sen mukaisia ja ilmaan heitellyt puuroehdotukset ovat sitä luokkaa, että ihan kaikki eivät voi herkullisia olla – tai edes syötäviä.
Saa nähdä, mitä keittelemme varsinaisena ME-päivänä 6.9.2017. Luulen, että nautimme silloin sitä parasta mahdollista puuroa – mitä se sitten ikinä lieneekään. Voi nimittäin olla, että suosikki ehtii vielä moneen kertaan tulevien viikkojen aikana vaihtua!
Kevään kaipuuta
Talven vielä pitäessä kevättä tiukasti poissa, päätin tuoda keittiöön tuulahduksen kaivattua kesää basilikan muodossa.
Yrtit ovat lempiaineksiani ruuanlaitossa, basilika eritoten. Maltan tuskin odottaa kevättä ja sitä päivää, kun ensimmäiset mintun, oreganon ja salvian alut puikkaavat nenänsä ylös mullasta. Toukokuun alussa saan taas kasvihuoneen täyteen tuoksuvia basilikantaimia ja ne ehtivät tuottaa kesässä monta kertaa satoa.
Enää ei onneksi mene kauaakaan, kun keittiössä voi taas useamman kuukauden ajan käyttää sydämensä kyllyydestä yrttejä, jotka rehottavat keittiöpuutarhassa ja kasvihuoneessa.
Onneksi talven aikana saa nykyisin kaupastakin luomuyrttejä, joihin meillä turvaudutaan, kun pakastimesta on viimeisetkin yrtit käytetty ja keittiön kaapissa on jäljellä vain kuivattuja. Kuivatutkin käyvät moneen paikkaan, mutta tuoreen yrtin tuoksua ei voita oikein mikään.
Idea basilikapuuroista syntyi, kuten moni muukin idea, unettoman yön hiljaisina tunteina. Hiutaleista valikoitui mukaan kaura miedon makunsa ja helpon muunneltavuutensa ansiosta. Resepteissä on jälleen käytetty Mummini suosikkia, Elovenaa – tietenkin luomuna.
Persikka ja basilika ovat ihmeellisen ihanat yhdessä ja kaurapuurossa niiden liitto on aikasen täydellinen. Säätele basilikan määrää makumieltymystesi mukaan. Voit aloittaa pienemmällä määrällä, jos basilika puurossa epäilyttää, mutta luulen, että aika pian tulet määrää lisänneeksi. Sen verran herkullinen tämä nimittäin on!
3 dl luomukaurahiutaleita 1 litra luomu täysmaitoa 2-3 luomupersikkaa (tölkistä tai tuoreita) 12-15 luomubasilikan lehteä (tai maun mukaan) n. 2 tl luomusitruunanmehua 1 tl suolaa
1. Paloittele/hienonna persikat pieniksi. Jätä muutama siivu puuron päälle koristeeksi, jos haluat. 2. Sekoita maidon joukkoon hiutaleet ja keitä puuroksi. Muista sekoitella välillä. Lisää joukkoon pilputut persikat ja sekoita. 3. Hauduta noin 15 minuuttia. 4. Lisää joukkoon silputut basilikan lehdet sekä sitruunanmehu.
Sekoita ja anna hautua vielä pari minuuttia.
Kookos-basilikakaurapuuro
(Neljälle hengelle)
Kookos-basilikapuuro syntyi melkein vahingossa. Alun perin piti tulla jotain muuta, mutta raaka-aineita tuoksutellessa uusi idea syrjäytti alkuperäisen ja lopputuloksena oli kookos-basilikapuuro, johon luomuinen vaniljauute tuo pehmeyttä ja luomusitruunanmehu hiukan särmää. Yhdistelmä on aika herkullinen.
3 dl luomukaurahiutaleita 8 dl luomukookosmaitoa 2 dl vettä 1-2 tl luomu vaniljauutetta n. 2 tl luomusitruunamehua 13-20 luomubasilikan lehteä (tai maun mukaan) 1 tl suolaa
1. Sekoita kookosmaidon ja veden joukkoon vaniljauute sekä hiutaleet ja keitä puuroksi. Muista sekoitella välillä. Hauduta vähintään 15 minuuttia. 2. Lisää joukkoon silputut basilikanlehdet sekä sitruunamehu. 3. Hauduttele pari minuuttia ja herkuttele.
Lakritsi-basilika-kookoskaurapuuro
(Neljälle hengelle)
Lakritsi-basilika-kookospuuro taitaa olla tämän viikkoisista puuroista oma suosikkini ja niin se taitaa olla lastenkin.
Valinta tosin on vaikea, sillä jokainen puuro on omalla tavallaan aivan ihanan makuinen. Tämän suuntaan taidan kuitenkin kallistua, sillä lakritsi nyt vain sattuu olemaan yksi lempimauistani.
3 dl luomukaurahiutaleita 8 dl luomukookosmaitoa 2 dl vettä n. 2 tl luomusitruunamehua n. 2 tl luomulakritsijauhetta (2 tl vaniljauutetta) 1 tl suolaa
1. Sekoita kookosmaidon ja veden joukkoon hiutaleet (sekä luomuvaniljauute) ja keitä puuroksi. Muista sekoitella välillä. 2. Lisää joukkoon sitruunamehu ja lakritsijauhe. Hauduttele noin 15 minuuttia. 3. Lisää joukkoon silputut basilikan lehdet.Hauduttele vielä minuutti pari ja herkuttele puuroannos muutaman tuoreen basilikanlehden kera.
Kanelinen basilika-omenakaurapuuro
(Neljälle hengelle)
Kanelinen basilika-omenakaurapuuro maistui suloiselta sekoitukselta kaikkia aineksia. Kaneli ja omena toivat mieleeni isoäidinaikaisen keittiön auringon lämmittämänä kesäpäivänä, tuulen henkäyksen tuodessa basilikan tuoksun puutarhasta keittiöön.
Säätämällä basilikan määrää pystyy helposti vaikuttamaan siihen, maistuuko puuro enemmän omenalta ripauksella basilikaa vai tuleeko basilikan maku vahvemmin esiin. Meiltä löytyi kannattajat kumpaisellekin makuelämykselle.
3 dl luomukaurahiutaleita 1 litra luomumaitoa 2 luomuomenaa 4 reiluhkoa hyppysellistä kanelia (tai maun mukaan) n. 15-20 luomubasilikan lehteä (tai maun mukaan) 1 tl suolaa
1. Pese omena ja paloittele se pieniksi kuutioiksi. 2. Kaada kattilaan maito, omenanpalat, kaneli ja suola. Hauduttele hiukan kovemmalla lämmöllä noin 5 minuutin ajan, jotta omenanpalat hiukan pehmenevät, mutta niissä on yhä mukavaa purutuntumaa. 3. Lisää joukkoon kaurahiutaleet, kiehauta ja sekoita välillä. Anna hautua n. 15 minuuttia.
4. Tarjoile vaikkapa omenaraasteen ja pienten basilikanlehtien kera. Jos omena on kovin hapan ja kaipaat lisää makeutta lisää hiukan sokeria tai hunajaa.
——————–
Ensi perjantaina sitten jotain ihan muuta. Itseänikin jännittää, mitä mahtaa keittiössä viikon aikana hautua resepteiksi saakka.
Aiemmat Luomulaakson Puuroperjantain postaukset voit lukea täältä.
Tänään on aivan erityinen päivä. On nimittäin tasan puolivuotta Luomupuuron ME-päivään! Luomulaaksossa se on iso asia, sillä lähdimme koko perhe muutama viikko sitten mukaan kyseiseen tapahtumaan ja samalla tulin aloittaneeksi Luomulaakson Puuroperjantain, jonka antia on ollut uusien reseptien osalta testaamassa koko perhe.
Jo nyt on syntynyt makuelämyksiä, jollaisia emme ennen olleet edes kuvitelleet puurokattilassa syntyvän. Useamman kuukauden kestävä retkemme alkoi tuttuakin tutummilla lämpöisillä ja rakkailla puuromuistoilla Mummilan keittiöstä.
Mummini ei valitettavasti ole enää reiluun kymmeneen vuoteen ollut keittelemässä meille puurojaan, vaikka olikin 95-vuotias siirtyessään paremmille puuromaille. Oma äitini onneksi yhä keittelee lapsuudestani tuttuja puuroja meille joka päivä ja on ollut innokkaasti mukana maistelemassa keittiössä hauduteltuja uusia puuroluomuksia. Varmaa on, että tulevina viikkoina ja kuukausina saamme kokea yhden jos toisenkin hyvin erilaisen makuelämyksen ja tulemme samalla luoneeksi uusia, yhteisiä puuromuistoja.
Suolattomia puuromuistoja lapsuudesta
Puuroperjantain myötä olemme muistelleet lapsuuttani ja nauraneet mm. sille kerralle, kun äitini terveystietoisena ja suolan haitoista lukeneena päätti kokeilla, onnistuisiko puurosta suolan pois jättäminen asteittain. Silloinen lehtiartikkeli ainakin näin kovasti vakuutteli.
Ensimmäisenä aamuna veljeni ja minä urhoollisesti söimme aamupuurolautasemme tyhjiksi, koska ajattelimme, että äitimme oli unohtanut puurosta suolan. Sama juttu toisena ja kolmantenakin päivänä. Pian oli kääntynyt jo toinen viikko kolmanneksi ja silloin päätimme kysyä äidiltämme, miksi se puuro nyt jatkuvasti maistui niin valjulta.
Saimme kuulla kokeilusta ja siitä, kuinka äitimme oli jo ehtinyt kuvitella lehtiartikkelin väittämän oikeaksi, koska emme olleet mitään sanoneet. Paljon enemmän väärässä ei enää olisi voinut olla!
Meillä ei sen koommin ole suolaa puurosta vähennetty ja satunnaisten suolaunohdusten kohdalla olemme veljeni kanssa olleet hyvin äkkiä kyselemässä, ettei vain uutta suolanvähennyskokeilua ole saatettu aluille.
Makeita nauruja on tuo tapaus vuosien varrella ehtinyt poikia jo useita.
Herkkurusinoita puuron päälle laitettavaksi.
Tule mukaan tekemään Luomupuuron maailmanennätystä!
Luomupuuron ME huipentuu 6.9. ja Luomulaakso on siinä täydellä sydämellä mukana. Liity sinäkin mukaan Luomupuuron ME tapahtumaan Facebookissa ja lusikoidaan yhdessä lautasellinen jos toinenkin makoisaa luomupuuroa ja tehdään samalla ennätys, jollaista ei ole ennen nähty!
Koko harjoituskauden ajan jokainen perjantai on Luomulaaksossa Puuroperjantai ja uusia reseptejä tupsahtaa blogiin aina silloin. Niillä selvitään taas yksi harjoitusviikko eteenpäin kohti varsinaista maailmanennätyspäivää.
Tule mukaan! Syödään yhdessä Suomi luomupuurokartalle!
Aistiyliherkän nuorimmaiseni lempiruokaa on ehdottomasti kaappipuuro. Se menee alas yleensä huononakin ruokapäivänä ja maistuu silloinkin, kun on kipeänä.
Tässä vaiheessa lienee aiheellista selventää, mikä se kaappipuuro oikein on. Yleensä ihmiset tapaavat kutsua samaista sekoitusta tuorepuuroksi, mutta meillä kyseinen herkku tunnetaan nimenomaan kaappipuurona, koska Kasper sen aikanaan niin nimesi. Sanavarasto oli aiemmin nykyistä pienempi ja kaappipuuroksi hän tätä alkoi kutsua. Sama nimitys on käytössä myös maustamatomalla jogurttilla.
Ei pienimmäisemme sanavarasto edelleenkään huima ole ja monia omia sanoja on yhä käytössä. Kaappipuuro on niistä yksi ja tänä päivänä on koko perhe adoptoinut tämän suloisen sanan.
Kuluneen viikon Luomupuuron ME harjoitukset (Liity sinäkin iloiseen joukkoomme täällä) kuluivatkin kaappipuuroreseptien parissa.
Lapsuuteni tuorepuurokokemukset
Omassa lapsuudessani ei puhuttu tuorepuuroista sen paremmin kuin kaappipuurostakaan. Meille tuorepuuroa muistuttavat sekoitukset olivat yksinkertaisesti mysliä eikä niitä seisotettu yön yli jääkaapissa vaan syötiin muutamaan minuutin kuluttua sekoittamisesta.
Kuppiin laitettiin kaurahiutaleita, maitoa ja sokeria sekä usein miten myös rusinoita. Tuorepuuron pelkistetty perusresepti oikeastaan. Hyvää se silti oli, etenkin extra sokerilla. Kyseessä olikin ehkä enemmän herkku kuin varsinainen aamu- tai iltapala.
Muistan, kuinka sekoitin myslini valkoiseen korkeaan ja kapeaan kahvikuppiin, jonka kyljessä oli muutama kesäinen kukkanen. Tuo kuppi taisi tehdä sekoituksesta vielä herkullisemman, sillä lapsen silmissä tuo kukallinen siro kuppi oli ehkä kauneinta maailmassa.
Kasperin kaappipuuro
(yhdelle)
Kasperin kaappipuuro valmistuu nopeasti. Mukavaa siinä on sekin, että puuron valmistumista ei joudu odottelemaan edes yön yli, mutta tokihan puuroa voi seisottaa jääkaapissa yön yli niin halutessaan.
Kaappipuuroon laitetaan yleensä mansikoita ja mustaherukoita, mutta ajoittain myös mustikoita sekä vadelmiakin. Vähän aina riippuu siitä, mitä kotimaisia marjoja pakastimessa sattuu olemaan.
Kasperin mielestä puuron päälle on aina laitettava mansikoita ja marjoja. Marjat tarkoittavat aina mustaherukoita, mutta koska tuota sanaa ei sanavarastosta löydy niin puuroon laitetaan ”nansikkaa ja maajoja”
Kasper on ollut isona osana puuroprojektiamme, joka on tarjonnut loputtomia uusien makujen maistelumahdollisuuksia ja tällä kertaa Kasper saikin koota kuvattavan kaappipuuronsa alusta loppuun saakka. Jopa marjat kuvattavan annoksen päällä ovat Kasperin käsialaa ja ulkona kuvatessamme annosta lasten risumajan päällä, oli Kasper tiivisti mukana hyviä neuvoja antaen sekä huolissaan siitä, pysyykö lautanen todella oksien päällä vai ei. Onneksi pysyi.
Kasperin kokoama kaappipuuroannos
1 dl luomukaurahiutaleita 2 dl maustamatonta luomujoghurttia hiukan luomuhunajaa luomumansikoita ja luomumustaviinimarjoja maun mukaan
1. Sekoita hiutaleet ja maustamaton jogurtti keskenään. 2. Lisää joukkoon hiukan hunajaa sekä marjoja. 3. Lisää annoksen päälle vielä hiukan hunajaa sekä marjoja Anna tekeytyä hetki tai syö saman tien.
Perustuorepuuro
(neljälle)
Tämä resepti on kätevä, sillä se luo pohjan monenlaisille makuelämyksille. Toki tämän voi syödä ihan tällaisenaankin, mutta raikkaammaksi ja herkullisemmaksi se muuttuu, kun päälle laitetaan vaikkapa marjoja ja/tai hedelmiä sekä pähkinöitä mukavaa purutuntumaa tuomaan. Jos kaipaan erityisen makeaa herkkua, saatan lisätä annokseeni vielä lusikallisen luomuhunajaa.
1. Sekoita kaikki ainekset keskenään isossa purkissa tai annoksiksi niin halutessasi. Anna seistä yön yli jääkaapissa ja lisää haluamasi lisukkeet päälle.
Suklainen maapähkinävoituorepuuro
(kahdelle)
Tämä tuorepuuro on yksi isompien lastemme lempituorepuuroja ja tuntuukin, että annos ei ole koskaan noille kahdelle riittävän suuri.
2 dl luomukaurahiutaleita 2 dl luomumaitoa (tai muuta nestettä) 4 rkl maapähkinävoita 1-2 rkl pellavansiemeniä (tai muita siemeniä) n. 2-3 tl tummaa kaakaojauhetta n. 2 rkl agavesiirappia tai hunajaa
1. Sekoita hiutaleet ja neste. Lisää joukkoon maapähkinävoi, pellavansiemenet, kaakaojauhe sekä agavesiirappi. 2. Sekoita hyvin, jotta ainekset sekoittuvat tasaisesti, paitsi jos pidät siitä, että tuorepuuroon jää maapähkinävoisattumia. 3. Anna seistä jääkaapissa yön yli ja nauti aamulla banaaninsiivujen, mansikoiden sekä raastetun tumman suklaan kera.
———–
Ensi perjantaina taas erilaiset puurot. Saa nähdä, mitä silloin on vuorossa.
Lauantai-iltapäivä kului rattoisasti Uudenmaan REKO-ylläpitäjien palaverissa, jossa puitiin REKO-renkaissa ilmenneitä asioita ja rakennettiin REKO-renkaista tuttua yhteisöllisyyttä myös meidän ylläpitäjien kesken. Tapaamisen kutsui koolle Lähiruokaa Uudeltamaalta – hanke eikä tapaaminen ollut suinkaan ensimmäinen laatuaan.
Tuntui taas mukavalta tavata kasvotusten toisia uusimaalaisia ylläpitäjiä ja käydä läpi niin renkaissa ilmenneitä haasteita, kuin myös niitä iloisia tarinoita. Nauruakaan ei tapaamisessa unohdettu.
Tällä kertaa kokoonnuimme Laurea-ammattikorkeakoululla Tikkurilassa. Tuntui hyvältä huomata, että REKO-jaoissa koettua hyvää tunnelmaa löytyi myös meidän ylläpitäjien kesken, vaikka olimmekin osaksi aivan ventovieraita toisillemme.
Tapaamisen aikana meitä hemmoteltiin niin kahvitarjoilulla kuin mielenkiintoisella luennollakin, sillä Turun yliopistosta oli tullut Leena Erälinna kertomaan meille aiheesta ”Mikä lähiruoassa koukuttaa?” Saimme jälleen mielenkiintoista lisätietoa lähiruoasta ja kaikkeen siihen liittyvästä. Opimme myös, että tällä hetkellä jäseniä REKOissa on yhteensä jo yli 250 000! Ei ihan pieni määrä siis!
Tapaamisestamme jäi tälläkin kertaa hyvä tunnelma eikä ihme – hyvässä hengessä oli hyvä pallotella ajatuksia ja saada erilaisia näkökulmia omassakin renkaassa ilmenneisiin haasteisiin. Noilla eväillä on taas hyvä jatkaa eteenpäin ja odottaa seuraavaa ylläpitäjien tapaamista.
Mikä on REKO?
Aitojamakuja.fi kertoo REKOsta näin:
Lähiruoan myynti- ja jakelumalli REKO:ssa (Rejäl konsumtion – Reilua kuluttamista) kuluttajat tilaavat lähiruokatuottajilta ruokaa suoraan ilman välikäsiä. REKO-renkaat toimivat Facebookin kautta suljettuina ryhminään, joissa tilaukset ja toimitukset sovitaan. Ryhmät toimivat vapaaehtoisvoimin ja sen ylläpitäjät eivät saa työstään palkkiota.
Tällä viikolla meillä eleltiin taas hiukan jännittävämpiä hetkiä. Tällä kertaa tähän ylenmääräiseen jännitykseen syypää olin minä.
Ties monennenko huonosti nukutun yön jälkeen päätin laittaa paistinpannun liedelle ja paistinpannuun tilkan nestettä. Tarkoitus olisi sitten tehdä aamupalaksi vaihteeksi parsakaalta, joka sattuu olemaan herkkuani. No, niinpä siinä sitten kävi, että muistin yhtäkkiä, että en sitten edellisenä iltana tarkistanutkaan jääkaappiin muuttaneen hapatusruukun vesikaukaloa ja sillä silmän räpäyksellä sitten kipittelin talon toiseen päähän ja luulin laittaneeni levyn pois päältä.
Vesikaukalon tarkistusreissu pääsi venähtämään ja palatessani keittiöön oli huoneen vallannut aikamoisen sankka savu. No, pikainen sukellus savuun, pannu pois liedeltä ja suunnitus kohti vesipistettä. Tulta ei näkynyt, mutta käryä ja savua oli ihan riittämiin ja loppu päivä sekä seuraava yö tuuleteltiinkin sitten ihan tosissaan. Seuraavana päivänän vähän kevyemmin, koska alkoi olla hiukan viileää, mutta edelleen on mukava, jos ikkuna on enimmäkseen auki.
Meillä on palovaroittimet. Itse asiassa useampikin kappale, mutta keittiön ulkopuolelle kattoon asennettu hälytin ei kuitenkaan savua ”haistanut” sillä niin näppärästi pysytteli savu luvattoman pitkän aikaa keittiön puolella. Vahingosta viisastuneena – sekä pelästyneenä – päätimme nyt asentaa palovaroittimen myös keittiöön, vaikka tiedämmekin, että se tulee huutamaan lähes joka ikinen kerta, kun uuninluukku avataan. Parempi kuitenkin se, kuin tulipalo.
Seuravaa kertaa ei toivottavasti tule, mutta jos tulee, niin mielellämme kuulisimme palovaroittimen piippauksen ennen kuin keittiössä tarvitaan savusukeltajanvarusteet.
Pelastustoimen sivulta voi käydä kätevästi lukemassa vaikkapa sen, kuinka monta palovaroitinta tarvitsee ja miten ne tulisi asentaa, jota ne toimivat parhaalla mahdollisella tavalla. Palovaroitin on halpa henkivakuutus.
Treeniviikko kohti Luomupuuron maailman ennätystä sujui varsin rattoisasti, vaikka mutkiakin koettiin, kun keittiö täyttyi yhtenä aamuna savusta paistinpannun jäätyä liedelle hiukan liian pitkäksi aikaa. Onneksi riitti ihan omatoiminen savusukellus ja parin vuorokauden tuuletus ratkomaan nämä mutkat. Tuleviin treeniviikkoihin saattaa kuitenkin tuoda lisää ääntä keittiöön muuttanut palovaroitin.
Loppujen lopuksi täytyy kuitenkin todeta, että takana on taas vallan mainio puurontäyteinenviikko, josta saatiin nauttia auringonpaisteisessa kevätsäässä.
Hurjan viljaista luomupuuroa
Viikon aikana meillä päätettiin kokeilla jotain, jota emme olleet ennen kokeilleet. Idea syntyi kesken sämpylöiden teon ja saattoi siinä niinkin käydä, että sämpylöiden leipominen hiukan lykkääntyi, koska ajatukset ”sämpyläpuurosta” eivät jättäneet rauhaan. Postauksen reseptit kulkevat meillä kotoisasti nimillä kanelisämpyläpuuro, porkkanasämpyläpuuro sekä kurkkusämpyläpuuro, koska pienimmäisemme ne niin nimesi.
Tällä kertaa pöydällä nököttänyt Myllärin luomuinen hurjan viljainen sämpyläjauho ei siis päätynytkään tavanomaiseen tapaan taikinakulhoon vaan uiskentelemaan puurokattilaan erilaisten lisukkeiden kera.
Turhaan muuten lukee hurjan viljaisen pussin kyljessä sämpyläjauho. Ne nimittäin käyvät vallan mainiosti myös puurojauhoiksi ja maku on hyvinkin erilainen kuin se, mihin olen jauhopuuroissa yleensä tottunut. Lisäksi mukavaa tuntumaa tuovat jauhoihin lisätyt luomuiset siemenet – pellava, auringonkukka ja hirssi. Makeutta taas tuovat luomusokeri sekä ohramallas. Taisi käydä nyt niin, että tästä eteenpäin näistä jauhoista tehdään useamminkin puuroa! Toimii systeemillä lisää vain vesi tai maito ja suola ja vähän erilainen puuro on valmis. Muutamilla lisäyksillä reseptiä on helppo muokata ihan toisenlaiseksi.
Hurjan viljainen puuro kanelilla
Hurjan viljaisiin sämpyläaineksiin tehty puuro maistuu varsin makoisalta ilmankin kaneliakin, mutta kanelin kera se saa ihanan makuvivahteen, joka helposti houkuttelee syömään vielä yhden lusikallisen lisää.
n. 3 dl hurjan viljaisia sämpyläjauhoja 1 l luomumaitoa 50 g luomuvoita tai luomumargariinia suolaa 0,5-1 tl kanelia
1. Laita kattilaan voi ja sulata se. 2. Lisää kattilaan maito ja vispaa jauhot joukkoon huolella, jottei pääse syntymään paakkuja. 3. Lisää kaneli ja suola 4. Hauduttele tunnin verran, jotta jauhot kypsyvät ja siemenet pehmenevät mukavasti.
Hurjan viljainen porkkana-inkivääri puuro
Porkkana-inkivääri puuro on mukavan lämmittävä ja se sopiikin hyvin vaikkapa ulkoilun päätteeksi, mutta toki sekä aamuun ja iltaankin. Sen verran ruokaisan makuinen tämä puuro on, että se toimii vallan mainiosti myös ruokana. Meillä jopa pienimmäinen, joka ei porkkanan makuun tai tuntumaan ole vieläkään muun perheen tapaan ihastunut, sanoi tämän olevan hyvää ja se lienee riittävä suositus mille tahansa.
Voit käyttää puuroon itse puristettua porkkanamehua tai kaupanmehua. Itse tapaan heittää porkkanamehua tarvitessani muutaman porkkanan mehulinkoon ja saan samalla sekä mehua, että ainekset leipätaikinaan tai juurespihveihin. En halua heittää kompostiin porkkanamassaa, joka mehulingosta oheistuotteena syntyy, joten miellelläni käytän sen taikinoihin tai pihveihin.
n. 3 dl Myllärin luomuisia hurjan viljaisia sämpyläjauhoja n. 2,5 dl porkkanamehua n. 7,5 dl vettä raastettua luomuinkivääriä 4-8 cm (50 g luomuvoita tai luomumargariinia) suolaa
1. Purista mehulingossa porkkanoista mehu ja käytä jäljellä jäävä porkkana massa vaikka sämpylätaikinaan tai kasvispihveihin. 2. Laita porkkanamehu ja vesi kattilaan ja lisää joukkoon jauhot hyvin sekoittaen. 3. Lisää joukkoon raastettu inkivääri ja suola. 4. Anna hautua hiljaisella lämmöllä noin 45 minuuttia. 5. Tarjoile luomuhunajan kera. Myös erilaiset siemenet sopivat hyvin joukkoon.
Valkosipulinen kurkkupuuro sämpyläjauhoista
Vihaan ruokahävikkiä ja noista tunnelmista tämä puuro lähtikin liikkeelle, sillä tzatzikia meillä syödään paljon ja joka kerta tuota herkkua tehdessä tulee ylijäämänä kurkkumehua. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Monesti teemme mehusta inkiväärisiä kurkkumehusämpylöitä, mutta ihan aina ei sämpylöitä ehdi tai halua tehdä. Siksipä onkin mukavaa, jos on vaihtoehtoja.
Toki samaisen puuron voi tehdä niinkin, että puristaa kurkuista mehun ja käyttää jäljelle jääneen kurkkumassan leipätaikinassa. Puuro on testattu jo molemmin tavoin ja kumpikin toimii. Tzatzikiversiossa pitää vain muistaa puuroa suolatessa, että kurkkumehussa on jo suolaa, joten maistelu on tärkeä osa puuron keittämistä, jotta suolaa ei pääse holahtamaan liikaa.
Puuroa kannattaa kokeilla maustaa myös erilaisilla yrteillä, kuten vaikkapa basilikalla tai tillillä. Myös minttu sekä persilja ovat kokeilemisen arvoisia.
n. 3 dl Myllärin luomusämpyläjauhoja n. 6-6,5 dl kurkkumehua n. 3,5-4 dl vettä (nesteen yhteismäärä 1 l) n. 50 g luomuvoita tai luomumargariinia
1-2 valkosipulin kynsi n. 2-5 tl luomu sitruunamehua
n. 4-6 tl luomusokeria
suolaa
hiukan mustapippuria
1. Laita kattilaan voi ja sulata se.
2. Lisää kattilaan maito ja vispaa jauhot joukkoon huolella, jottei pääse syntymään paakkuja. (Lisää myös suola.) 3. Lisää sitruunanmehu, murskattu valkosipuli, sokeri sekä pippuri. Tarkista maku ja lisäile mausteita, suolaa ja sokeria sen mukaan. 4. Tarjoile sellaisenaan tai siemenien kera.
Ensi perjantaina taas jotain muuta. Saa nähdä, mitä silloin on vuorossa.
Aiempien viikkojen Luomulaakson Puuroperjantai-postauksiin voit tutustua täällä. Tähän mennessä on jo maisteltu Kasperin kaappipuuroa sekä puuroa basilikalla ja kahvilla sekä montaa muuta versiota.
Pitkästä aikaa päätin kaivaa hapatusruukun esiin ja niinpä parisen viikkoa sitten, vielä viimeistelemättömässä keittiössämme raastettiin kymmenisen kiloa luomukaalta. Onneksi apuna oli kone, sillä veikkaanpa, että muuten raastamiseen olisi mennyt paljon kauemman aikaa.
Kaalit sain hankituksia Nurmijärven REKOn tuottajalta. Pappilanpuiston luomukaalit olivatkin varsin mainioita ja mehukkaita, vaikka pitkällä talvessa jo oltiinkin. Hyvää hapankaaliainesta saatiin taas hankituksi.
Olen joskus aikanaan hapattanut myös lasipurkissa kuten moni muukin, mutta hapatusruukku vie homman ihan eri asteelle ja lopputuloskin on varmempi ja sanoisin, että myös parempi. Ruukun yläosaa nimittäin kiertää vesikouru, jonka sisään kansi lasketaan ja täytetään vedellä ja näin ilma pysyy poissa ruukusta ja hapankaali valmistuu paremmissa olosuhteissa kuin lasipurkkiviritelmissä, jossa ilmaa pääsee kaalin kanssa jatkuvasti tekemisiin. Vesikourun ansiosta myös ruukkuun kertyvä kaasu pääse pois ja aina välillä kuuluukin mielenkiintoinen plurp, kun kaasu kuplat purkautuvat veteen. Etenkin lapsista hapatusruukun äänet olivat ehkäpä se homman hauskin osuus.
Hapatusruukku on ollut kyllä todella kätevä. Omani on 10 litran ruukku ja sinne mahtuu 6-10 kg hapatettavaa massaa. Hapatukseen kun kuluu useampi viikko, niin on kätevää tehdä isompi satsi kerralla ja jos epäilee, ettei kaikkea ehdi kerralla syödä, niin onneksi hapankaaliakin voi pakastaa.
Vesikourun lisäksi ruukkuun kuuluu kätevät kivipainot, jotka asetetaan hapatettavan massan päälle eikä joudu pelaamaan erilaisten purkki, kivi tai vesipussi viritysten kanssa, niin kuin yleensä, kun olen jos jonkinmoisissa purkeissa hapatellut. Massan päälle, kun tarvitsee laittaa paino, jotta massa pysyy varmasti nestepinnan alla.
Hetken aikaa vierähti, että kymmenisen kiloa kaalta ja reilusti pienempi määrä porkkanaa ja sipulia oli käsitelty ja laitettu kerroksittain suolan kera hapatusastiaan. Pikkuapulainen oli innokkaasti koko homman ajan mukana ja aika tarkkana sai olla, että pikkuiset sormet eivät näpertäneet asioita, joihin ei sopinut koskea, sillä hapattamisessa puhtaus on vähintäänkin puoli ruokaa.
Iso apu tuo pieni kuitenkin jo oli, kun nuijittiin kaalta kulhossa, jotta saatiin neste hyvin irtoamaan. Kulho kun ei ollut puuhaan mitenkään paras mahdollinen vaan onnettomasti pyöreä pohjainen ja tuppasi keikkumaan kovin helpolla, joten ylimääräinen käsipari oli enemmän kuin tarpeen, jotta homma saatiin sujumaan joutuisasti eivätkä kaalitkaan päätyneet lattialle.
Kaalit nuijittuani ladoin kaikki ainekset hapatusastiaan suolaa unohtamatta ja sitten olikin aika heittää ehjät kaalinlehdet kaalimassan päälle ja asettaa painot paikalleen. Kansi kiinni ja vesikouru täyteen vettä. Kolme neljä päivää annoin ruukun seistä huoneenlämmössä ja sitten nostin sen kylmiöön, jossa se saakin viettää muutaman viikon ennen kuin on valmis avattavaksi.
Itse teen hapankaalia usein seuraavanlaisella reseptillä:
Laitan kaalia yleensä hiukan alle 10 kiloa, jotta tilaa jää vielä sipulille ja porkkanallekin. Massan kokonaismäärä ei siis saa ylittää 10 kiloa, jotta se ruukkuun hyvin mahtuu.
n. 6-10 kg kaalta n. 300 g porkkanaa n. 100-300 g sipulia noin 50 g suolaa
(Keitetty suola vesi: 15 g suolaa per 1 litra vettä)
1. Pese ja raasta kaali, porkkanat sekä sipuli ja nuiji ne huolella, jotta nestettä alkaa irrota. 2. Lado ainekset tiiviisti suolan kera kerroksiksi hapatusruukkuun. 3. Laita viimeisen kerroksen päälle muutama kokonainen kaalinlehti ja niiden päälle kivet painoksi. 4. Lisää keitettyä suolavettä, jos nestettä ei ole irronnut riittävästi. Nesterajan pitäisi olla noin 2-3 cm kivien yläpuolella. 5. Sulje hapatusruukun kansi ja täytä vesikouru vedellä. Pidä huoli, ettei vesi pääse koskaan kokonaan haihtumaan, jotta hapatusruukkuun ei mene ilmaa. 6. Anna seistä 3-4 päivää lämpimässä n. 20 asteessa ja siirrä sitten jatkamaan fermentoitumisprosessia n. 15 asteeseen auringonvalolta suojattuun paikkaan noin 5 viikoksi. Muista tarkkailla vesikourun vesimäärää. 7. Fermentoitua hapankaalta tulee säilyttää jääkaapissa. Sen voi halutessaan myös pakastaa.
Viime viikon valkosipuli-kurkkupuurosta sekä Instagrammissa käydystä keskustelusta inspiroituneena tämän viikon raakan-aineeksi päätyi kaksi suosikkiani. Valkosipuli sekä iki-ihanat Riihipuodin ohrahiutaleet, jotka jo vuosia sitten muuttivat pysyväksi osaksi ruokakaappiamme. Samaiset hiutaleet myös karkottivat aikanaan saadut huonot ohrahiutalemuistot, joiden vuoksi olin kartellut kaikenlaisia ohrahiutaleita.
Sitten eräänä kauniina kevätpäivänä sain maistaa Riihipuodin juuri keitettyä ohrapuuroa, ”joka kypsyy keittämättä eikä pala pohjaan” ja loppu onkin historiaa. Rakkaus Riihipuodin ohrahiutaleita kohtaan on vuosien saatossa vain kasvanut ja ne ovatkin kaurahiutaleiden lisäksi ehkäpä ne eniten käytetyt puurohiutaleet, jotka sopivat toki myös leipätaikinoihin, lihapullataikinoihin ja moneen muuhunkin.
Sanomattakin lienee selvää, että mennyt viikko on sujunut varsin rattoisasti (=keittiössä ei kärynnyt mikään ja välineet pysyivät ehjinä) ja olemme saaneet rutkasti lisäharjoitusta Luomupuuron ME-päivää varten.
Tämän puuroperjantain molempiin resepteihin tarvitaan uunissa paahdettuja hunajaisia valkosipulinkynsiä. Paahdetut valkosipulit ovat pehmeämmän ja makeamman makuisia ja täydentävät oivallisesti puuroelämystä. Kannattaakin siis aloittaa pienellä valkosipuliprojektilla ja täyttää talo huumaavan hunajaisella tuoksulla.
Uunissa paahdetut valkosipulit:
muutama luomuvalkosipuli runsaus loraus luomuhunajaa vähän vähemmän runsas loraus luomuoliiviöljyä
1. Leikkaa ”kansipala” pois parin isohkon valkosipulin päästä ja laita valkosipulit folion päälle. Lorauta jokaisen päälle hiukan oliiviöljyä sekä hunajaa ja sulje folio huolella. 2. Paahda valkosipuleita uunissa 200 asteessa tunnista puoleen toista tuntiin. 3. Ota uunista ja anna jäähtyä sen verran, että voit käsitellä valkosipuleita.
Itse teen näitä yleensä aina yli tarpeen, sillä ei taida olla maailmassa montaakaan herkullisempaa kuin uunissa hunajapaahdetut valkosipulit. Osa uunissa paahdetuista ihanuuksista siis puuron ja osan suoraan suuhun!
Kanelinen valkosipuliohrapuuro
(neljälle)
n. 2,5 dl luomuohrahiutaleita (itse käytin Riihipuodin hiutaleita) 1 l luomutäysmaitoa 1 tl luomukanelia nokare voita n. 10 tl sokeria 1 tl suolaa n. 15- 22 paahdettua luomuvalkosipulinkynttä tai maun mukaan
1. Laita kattilaan pieni nokare voita ja kaneli. Sulata ja sekoittele muutama kerta ja lisää sitten maito ja suola. Ala lisäillä jo tässä vaiheessa huolella muussattua valkosipulimassaa ja maistele maitoseosta. Lisäilin tässä tapauksessa aina yksi tai kaksi muussattua kynttä kerralla ja maistelin. Tällä kertaa käyttämäni valkosipulit olivat hiukan miedompaa lajiketta, joten vahvemmanmakuista lajiketta tarvittaneen hiukan vähemmän. 2. Lisää joukkoon ohrahiutaleet. Kiehauta. 3. Hauduttele ja tarkista maku. Lisää valkosipulia tarpeen mukaan. 4. Tarjoile herkullisen hunajan kera, joka täydentää makuelämyksen.
Kaneli-valkosipuliohrapuuro, johon pienimmäisemme ihastui aivan suunnattomasti.
Valkosipulinen kahvi-suklaapuuro
(neljälle)
Kahvi ja suklaahan tunnetusti sopivat yhteen, mutta valkosipulin lisääminen yhtälöön onkin sitten hiukan eri juttu. Tässä tapauksessa makuelämys onkin kiinni enemmän ainesten määristä kuin koskaan ennen. Makujen on syytä olla hyvin tarkkaan tasapainossa tai lopputulos ei ole lainkaan toivotun kaltainen vaan oikeasti aivan kammottava. Liika valkosipuli nimittäin maistuu kahvin kanssa ärsyttävän kitkerältä ja hyvin hyökkäävältä, mutta kun tähän yhtälöön lisätään suklaista makua sopivassa suhteessa, onkin maku jotain ihan muuta. Reseptiin lisätty sokeri ja hunaja tuovat yhtälöön kaivattua makeutta.
Kannattaa lähteä varovasti liikkeelle ja kokeilla, mikä on se paras valkosipulin määrä omille makunystyröille. Tässäkin reseptissä käyttämäni valkosipulilajike oli miedomman puoleinen.
n. 2, 5 dl luomuohrahiutaleita (itse käytin Riihipuodin hiutaleita) 5 dl keitettyä luomukahvia
5 dl vettä
n. 4 paahdettua luomuvalkosipulinkynttä tai maun mukaan
2 rkl luomukaakaojauhetta
0,5 dl – 1 dl luomusokeria 1 tl suolaa
luomuhunajaa puuron päälle
Kahvi-valkosipuli-suklaapuuro.
1. Keitä kahvi (6 dl vettä ja 4 kahvimitallista kahvia, niin tarvittavan määrän valmista kahvia puuroon. Valmis kahvi on kohtalaisen laimeaa. ) 2. Laita kattilaan keitetty kahvi, kaakaojauhe ja vesi sekä suola. 3. Ala lisäillä huolella muussattua valkosipulia pikku hiljaa ja maistele seosta joka välissä. Lisää myös sokeria. Kun ole tyytyväinen makuihin lisää hiutaleet. Muista ottaa huomioon, että hiutaleet laimentavat seosta hiukan. 4. Kiehauta ja anna hautua n. 20 minuuttia. Tarkista makua ja säädä tarvittaessa lisäämällä makeutta tai valkosipulia. 5. Tarjoile hunajan kera, joka kruunaa makuelämyksen.
Ensi perjantaina taas jotain ihan muuta. Ihan varma en ole vielä itsekään, millaisia puuroja keittiössämme tullaan tulevalla viikolla keittelemään.
Viime viikolla meillä elettiin sellaisia ilonhetkiä, ettei ole hetkeen yhtä onnellisia oltu.
Kasperin SI-terapiassa otettiin aimo harppaus eteenpäin ja kaikenlaisen touhun keskellä opittiin taito, josta jokainen poika ja tyttö on ylpeä oppiessaan. Viime viikolla, tarkkaan ottaen 21. 3 oppi Kasper ajamaan polkupyörällä.
SI-lapsille tämä ei ole aina – jos koskaan – mitenkään helppoa tai itsestäänselvää ja muistan, kuinka vaikeaa se meidän isommillekin alkuun oli. Kasperin onni onkin, että hän sai SI-terapiaa nyt jo pienenä, kun aika on otollisin ja valmiudut tämän upeuden suorittamiseen saatiin käyttöön.
Niinpä tiistaina huristeli iloinen ja nauravainen poika pitkin SI-terapian käytäviä. Oppiminen tapahtui lopulta ihan hetkessä, mutta terapeutti tuumikin ennen pyörän esiin kaivamista, että hetki tuntuu otolliselta ja intoa Kasperilta löytyi myös.
Halu ajaa pyörällä oli nimittäin pulpahtanut jo viikonloppuna kun isoveljet huristelivat omilla pyörillään pitkin sulanutta pihatietä. Kasper oli kovasti halunnut mukaan, mutta ei ollut pysynyt perässä.
Niinpä siinä sitten kävi, että muutaman epävarman ja haparoivan polkaisun jälkeen alkoivat jalat pyöriä koko ajan varmemmin ja varmemmin ja jatkuva liike, joka on kaikkessa yleensä se hankalin asia, alkoi sujua nopeasti ilman pysähdyksiä ja pian Kasper ajelikin jo pitkät pätkät käytävällä, varmistettuna vielä tosin, koska kääntyminen ei vielä ihan sujunut ja törmäysvaara oli suuri. Jarrutkin löytyivät mukaan ajeluun yllättävän nopeasti.
Pojan kasvoille oli noussut suuri hymy ja näki hyvin, kuinka isosta saavutuksesta oli kyse. Ei sitä joka päivä opitakaan pyöräilemään.
Silmäni kostuivat viimeistään siinä vaiheessa, kun pyöräily oli aika lopettaa ja Kasper ilmoitti terapeutille hymyillen, että ei ihan vielä. Yksi kerta vielä.
Hän halusi ajaa vielä äidin luo. Ja niinpä Kasper ajoi suoraan syliini ja se hymy, joka hänen kasvoillaan tuolla hetkellä oli, painui ikiajoiksi muistoihini.
Helsingin Messukeskuksessa järjestetään jälleen Kevätmessut ja Luomulaaksonkin on tarkoitus sinne päin suuntailla, sillä tieto bloggaajapassista ropsahti sähköpostiin jo jokin aika sitten.
Nyt olisi aika arpoa teidän lukijoiden kesken yksi pääsylippu messuille, joka siis lähetetään voittajalle sähköisessä muodossa.
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 2. 4 saakka ja maanantaina otan yhteyttä sähköpostitse voittajaan eli olethan tarkkana kirjoittaessasi sähköpostiosoitettasi sille varattuun paikkaan kommenttiosiossa.
Kevätmessut järjestetään 6.-9.4 sisältävät monenlaista mielenkiintoista asiaa niin luomu- ja lähiruuasta kiinnostuneille sekä tietenkin mökkeilijöille ja puutarhaharrastajille sekä monille muille.
Arvontaan pääset osallistumaan jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttiosioon.
Nähdään Kevätmessuilla! Ja jos bongaat minut ihmisvilinästä, niin tule ihmeessä vetämään hihasta!
Muutama viikko sitten, hentoisen lumikerroksen vielä peittäessä maata, osallistuin Kotiseututalo Parkvillassa, Espoon Leppävaarassa juurileivontakurssille.
Olenhan minä juurella leiponut ennenkin ja olen myös oppinut, että jokaisella on siihen omat niksinsä ja lopputulos on aina hiukan erilainen noista nikseistä riippuen.
Juurileivontakurssin järjesti REKOsta minulle tutuksi tullut tuottaja, Täysjyvä Gourmet’in Karin Autio, jolla on leipomotoiminnan lisäksi takanaan mittava ura Valtion Teknillisen Tutkimuskeskuksen johtavana tutkijana.
Parempaa opettajaa saa muuten ihan tosissaan hakea, sillä vastaavaa vuosien aikana karttunutta tietotaitoa ei hevin löydä. Kurssimateriaalista huomasi, että kaikki pohjasi vankkaan tietoon ja kokemukseen. Oli ilo saada noin asiantuntevaa ja mukavaa opetusta juurileivänsaloihin.
Juurileipä kursseja järjestetään kolmea erilaista: Ruisleivontakurssi, Gluteenittomien leipien (kaura- ja tattarileivät) kurssi ja Spelttileipäkurssi. Itse osallistuin gluteenittomien leipien kurssille. Kurssit soveltuvat hyvin niin koti- ja ammattileipureille kuin kokeillekin.
Kolmituntinen kurssi sisälsi sekä teoriaa että käytäntöä ja mukavaa rupattelua toisten osallistujien kanssa teekupposten äärellä juureen leivottuja leipiä maistellen, jolloin pääsimme juttelemaan niin leipomisesta kuin monesta muustakin mielenkiintoisesta asiasta.
Vaikutti siltä, että meillä kaikilla oli aikamoisen mukava iltapäivä, sillä tunnelma oli iloinen ja oppimiselle otollinen. Kaikki tuntuivat viihtyvän kurssilla varsin hyvin ja parityöskentelynä suoritettu käytännön osio sujui sekin vallan mainiosti.
Täysjyvä Gourmet’in Karin Autio kertoi meille juurileivän saloista.
Opetustilanteeseen valittu paikka, Parkvilla, oli omiaan juurileivonnan saloihin tutustumisessa. Vanha rakennus tuntui jo henkivän jos minkälaisia tarinoita historian lehdiltä ja luulenpa, että sen keittiössä on yksi jos toinenkin pyöräyttänyt aikanaan niin juurella kohotettuja leipiä kuin muitakin tuoksuvia leivonnaisia.
Parkvillassa viettämistäni tunneista jäi hyvä kokemus ja olen enemmän kuin tyytyväinen, että kurssille osallistuin. Nyt meidänkin perheemme gluteenittomat saavat juureen leivottua leipää.
Kotiin viemisinä uudet opit ja pussillinen tykötarpeita
Kurssilta saivat kaikki mukaan pussit, jotka sisälsivät mm. kaksi juurta. Gluteenittomien leipien kurssilta mukaan tuli siis kaurajuuri ja tattarijuuri, jotka ovat molemmat aivan uskomattoman hyvänmakuisia ja minä, joka en tattarista ole pahemmin ennen perustanut lainkaan, taisin ihastua sen makuun, joka tuli juureen leivotussa leivässä ihan uudella tavalla esiin. Pussissa oli myös luennosta koostettu kansio, joka pitää sisällään kaiken opetetun sekä ohjeet, kuinka hoitaa saamiamme juuria ja kuinka leivomme niistä leipää. Kurssi piti sisällään juuri sen, mitä olin toivonutkin ja vähän vielä enemmän.
Ja mukava oli myös taas tavata yrittäjää, jolta olin jo reilun vuoden ehtinyt leipää usein ostella ennen kuin hän siirtyi uusille urille ja aloitti kurssitoiminnan.
Mikäli olet kiinnostunut juurileivonnasta, niin enemmän kuin lämpimästi suosittelen osallistumista heidän kurssilleen.
Täysjyvä Gourmet löytyy kätevästi Facebookissa ja heidän verkkosivuiltaan löytyvät tarkemmat tiedot mm. kursseista.
Kävin viime viikolla keskustelun ystäväni kanssa, joka pähkäili, mitä niiden puurojen päälle sitten oikein voisi laittaa. Hän sanoi, ettei millään ehtisi alkaa keitellä muuta kuin sen peruskaurapuuron, mutta ongelmana oli, että puuro maistui aina samalta ja olisi kiva olla jotain helppoja vinkkejä, mitä puuron päälle oikein voisi laittaa.
Tuon keskustelun pohjalta syntyi tämä postaus, joka toivottavasti auttaa kiireisimpien aamujen tai iltojen yli, kun puuroa pitäisi keittää, mutta aika ei riitä kuin siihen peruspuuroon. Tuollaisia aamuja ja iltoja lienee välillä meillä jokaisella ja joskus tuntuu, ettei niitä muunlaisia olekaan.
Tämän viikkoisen Puuroperjantain ideana onkin tuoda esiin helppoja ja nopeita tapoja muuttaa peruspuuro – oli se sitten perinteinen keitetty tai yön yli tekeytymään jätetty tuorepuuro – joksikin, joka innostaa syömään puuroa silloinkin, kun on tulipalokiire.
1. Sekoita kaikki ainekset keskenään isossa purkissa tai annoksiksi niin halutessasi. Anna seistä yön yli jääkaapissa ja lisää haluamasi lisukkeet päälle juuri ennen syömistä.
Makoisa peruskaurapuuro
(Neljälle) n. 3 dl Elovena luomukaurahiutaleita 1 l luomu vanhanajantäysmaitoa 1 tl suolaa
1. Sekoita kaikki aineet maidon joukkoon ja keitä puuroksi. Muista sekoitella välillä. Hauduttele niin tulee parempaa. Jos käytössäsi ovat jotkin muut puurohiutaleet, noudata hiutalepaketin kyljessä olevaa ohjetta.
Mitä kaikkea puuron päälle?
Itse vastaan tähän aina, että oikeastaan mitä vain!
Samalla kuitenkin tiedostan tosiasian, että kiireessä ei aina keksi ja valmiit vastaukset ovat nopeampia. Helposti myös laittaa aina sitä, mitä yleensäkin. Aamukiire tappaa luovuuden ja illalla aivot ovat jo niin väsyneet, etteivät kummemmin jaksa pohtia puuromakujen vivahteita. Tärkeintä on saada ruoka pöytään ja lapset ruokittua.
Tämä postaus, 101 tapaa terästää puuro, sisältää puuronpäällisvinkkejä, joita meidän perheessämme on käytetty. Niiden muisteleminen olikin muuten varsin hauskaa ja huomasimme, että muutama aines tuntui nousevan esiin useammin kuin toiset.
Esimerkiksi hunaja oli tällainen ja käytämme sitä hyvin usein makeuttamassa annoksia. Taitaapa se olla meidän perheemme suosikki melkein missä vain! Harvemmin makeutukseen tulee tosiaan käytettyä jotain muuta. Toisaalta hyvä niin – hunaja on hyvä ja kotimainen vaihtoehto ja saatavina luomuna melkein mistä kaupasta tahansa. Hunajan voi toki halutessaan korvata myös jollain muulla kuten agavesiirapilla. kookossiirapilla tai vaikkapa vaahterasiirapilla. Tai sillä sokerilla, mutta se ei ikävä kyllä tuo ihanaa tahmeutta.
Myös cashewpähkinät nousivat vahvasti esiin, sillä niistä taitavat pitää meillä kaikki ja saatavuus luomuna on hyvä melkein missä tahansa. Tosin tänä päivänä monia muitakin pähkinöitä on jo varsin hyvin tarjolla monissa kaupoissa, mutta meidän mielestämme nyt ei vain ole cashewn voittanutta.
Mainittava seikka lienee sekin, että kaikki listoissa olevat raaka-aineet löytyvät luomuna kaupasta/tuottajalta tai omasta/ystävien puutarhasta/metsästä. Arjessa käytettävät raaka-aineet meillä valikoituvatkin pitkälti sen mukaan, miten helposti ne ovat kaupoissa/verkkokaupoissa saatavilla.
Mitä puuron päälle eli 101 tapaa terästää puuro
Kaikki ohjeet ovat yhden hengen annoksia.
Maapähkinävoi
Maapähkinävoi on yksi suurimpia herkkujani ja mielelläni anna sille päärooliin puurolautasellani.
Se on parhaimmillaan ihanan suolainen ja valitakin voi helposti sen väliltä onko joukossa ihania sattumia vai onko koostumus silkkiä ja samettia. Lisäksi sen kanssa sopii moni herkku. Oma herkkuni on basilikan ja maapähkinävoin suloistakin suloisempi liitto, joka ensin tuntui kerrassaan oudolta, mutta sitten makunystyräni rakastuivat yhdistelmään aivan silmittömästi.
9. 1-2 rkl maapähkinävoita, omenakuutioita tai raastetta sekä kanelia
10. 1-2 rkl maapähkinävoita, omenakuutioita tai raastetta, rouhittuja paahdettuja pekaanipähkinöitä sekä ripaus kanelia. Halutessasi voit käyttää myös omenakuutiot/raasteen paistinpannun kautta.
11. 1-2 rkl maapähkinävoita ja mieluista hilloa.
Marjat
Marjat ovat ihanan monipuolisia. Lisäksi niissä on paljon vitamiineja ja ne tekevät annoksesta houkuttelevan ja raikkaan makuisen ja näköisen. Ja marjoissa on parasta sekin, että niitä saa helposti hankituksi kotimaisena ja luomuna. Parhaimmillaan niitä voi myös poimia itse, sillä kesän ja syksyn aikana ovat metsät niitä pullollaan. Monella taitaa myös omassa puutarhassa tai pihan nurkassa kasvaa ainakin yksi viinimarjapensas tai karviainen ja jos ei vielä kasva, niin se on helposti korjattu, sillä marjapensas mahtuu aika pieneenkin tilaan.
Marjoja voi käyttää niin tuoreena, pakastettuna sekä kuivattuna, niin kokonaisena kuin jauheenakin. Jokainen versio maistuu erilaiselta. Pakastetut voi toki sulattaa ensin, mutta etenkin aamulla on mukava pudottaa jäiset marjat kuumaan puuroon, joka sulattaa ne ja jotka puolestaan muuttavat pienessä hetkessä tulikuumana höyryävän puuron syöntilämpöiseksi ja aamutoimet sujuvat taas himpun verran nopeammin.
1. 1- 2 kourallista mustaherukoita sekä hyvänlainen loraus hunajaa
2. 1 kourallinen mustaherukoita, 1 kourallinen vadelmia ja loraus hunajaa
3. 1 kourallinen mustaherukoita, hiukan punaherukoita sekä mansikoita ja 1 rkl kookoshiutaleita
5. 1- 2 kourallista vadelmia sekä 1 rkl kookoshiutaleita ja 1 rkl murskattuja cashew pähkinöitä
6. puolikourallista vadelmia, puolikourallista mustikoita, puolikourallista mansikoita sekä muutama murskattu sitruunamelissan lehti ja halutessasi pieni loraus hunajaa
23. 0, 5-1 dl puolukkaa, banaania ja 1-2 rkl intiaanisokeria
24. 0,5-1 dl puolukkaa survottuna, n. 3rkl maustamatonta jogurttia, 1-2 rkl kookoshiutaleita ja hunajaa
25. 0, 5-1 dl puolukkaa, 1 rkl kaakaojauhetta, 2 tl vanilliinisokeria tai n. 0,5 tl vaniljaesanssia sekä hunajaa
Hedelmät, tuoreet ja kuivatut
Hedelmät. Ne tuovat puuroon ihanaa makeutta ihan niin kuin marjatkin, mutta ovat jotenkin täyteläisempiä ja kaikin puolin rikkaamman makuisia. Niistä ehkä puuttuu marjojen keveys, mutta tilalla on sellainen määrä hemmottelua, että ilokseen niitä lautaselle laittelee. Hedelmät sopivat moneen erilaiseen sekoitukseen, mutta itse pidän niistä ehkä eniten pähkinöiden kera.
1. 6 kpl kuivattua aprikoosia pilkottuna sekä 1 rkl hunajaa
24. Appelsiinilohkoja, appelsiininmakuista suklaata rouhittuna sekä 0, 5 tl vaniljaesanssia
25. Mandariininlohkoja, muutama viinirypäle halkaistuna sekä paahdetuja pähkinöitä
26. Mandariininlohkoja, paahdettuja pähkinöitä sekä 2 -3 rkl maustamatonta jogurttia
27. 1 tuore luumu paloiteltuna, loraus vaahterasiirappia sekä ripaus kanelia
28. 1 tuore luumu soseena tai rouhittuna ja 2 tl vaniljasokeria
29. Muutama kappale kirsikoita rouhittuna, 1-2 rkl raastettua tummaa suklaata ja hiukan vanilja esanssia
30. Laita kuumalle pannulle puolikas omena kuutioituna, kourallinen kirsikoita puolitettuna ja kivet poistettuna ja anna pehmentyä viitisen minuuttia, lisää joukkoon loraus hunajaa, hyppysellinen kanelia sekä hyppysellinen inkivääriä. Anna hautua hetki.
31. Puolikas tai kokonainen kiivi sekä muutama mangon lohko
32. Kiiviä, banaania, paahdettuja pähkinöitä sekä 1 rkl maapähkinävoita
35. Kiiviä, persikkaa, banaania sekä 2 rkl rouhittuja pähkinöitä
36. Raastettua appelsiininkuorta
37. Sitruunan raastettua kuorta
Siemenet ja pähkinät
Siemenet ja pähkinät tuovat puuroon erilaista tekstuuria ja niitä voi hyvin käyttää paahdettuina tai sellaisenaan. Lisäksi ne ovat hyvin terveellisiä ja auttavat pitämään nälkää pitkään poissa.
9. 2-3 rkl erilaisia pähkinöitä rouhittuna ja 1 rkl kaakaojauhetta (sekä banaania)
10. 2-3 rkl erilaisia paahdettuja tai paahtamattomia siemeniä, pari parapähkinää, omenalohkoja sekä loraus hunajaa
Mausteet
Entäpä kun kaapissa ei olekaan kaikenmaailman suklaita, hedelmiä tai marjoja? Tai marjat ovat kaikki jäässä, purkinavaaja on kadonnut ja tuorepuuro seisoo pöydällä odottamassa makuannosta? Onneksi on maustekaappi!
Annostelu maun mukaan.
1. Kanelilla pelastuu melkein puuro kuin puuro
2. Inkivääri toimii myös puurossa, mutta myös jogurtissa ja viilissäkin!
3. Pomeranssinkuorta kannattaa myös kokeilla
4. Piparimausteseos niille, jota ikävöivät joulua
5. Vaniljasokeri ei petä koskaan. Kanelin paras kaveri.
6. Kardemumman tuoksu tuo mieleen Mummilan pullapäivän
7. Muskotistakin pitää moni!
8. Tuore sitruunamelissa tuo keveyttä ja sitruunan makua ja tuoksua.
9. Suklaaminttu pelastaa, kun minttusuklaavarasto on kaapista loppunut.
10. Kokeile sekoitusta listassa mainituista mausteista. Haistele mausteita ja yhdistele rohkeasti. Kokeilemalla selviää, mikä maistuu juuri sinulle!
Ei unohdeta niitä tuttuja ja turvallisiakaan!
1. Ei liene kylmän maidon ja voisilmän voittanutta, kun on kyse höyryävästä lautasellisesta puuroa.
2. Hillosilmästä on moneksi. Valitse mieleisesi maku ja nauti.
3. Kanelisokerivoisilmä. Tähän ei tarvitse lisätä mitään. Kaikki herkut samassa paketissa.
4. Mehukeitto. Aina varma valinta.
5. Sekametelisoppa. Monelle jouluinen maku, toisille maistuu ympäri vuoden.
6. Rusinasoppa. Kaikkien rusinanystävien herkku.
7. Sokeri. Epäterveellinen juu, mutta joskus ei ole sen voittanutta. Paremman omantunnon saavuttamiseksi voit valita vaikkapa intiaanisokerin.
8. Marja- ja hedelmäkiisselit. Monelle tuttu lisuke puurossa. Maistuu ympäri vuoden ja vaihtoetoja on lukemattomia.
———————————
Muihin Puuroperjantain postauksiin pääset helposti tutustumaan täällä. Tähän mennessä on maisteltu niin muistoja Mummilasta kuin basilikalla höystettyä lakritsikookospuuroakin sekä montaa montaa muuta herkullista puuroa.
Yhteistyössä BestBitesin kanssa.
Paketti saatu blogin kautta.
BestBites yllätti taas paketillaan ja viime viikolla saapunut lähetys houkutteli ilmoille suuria huokaisuja kannen auetessa ja pikkuiset sormet olivat jatkuvasti näpläämässä tavaroita.
Tällä kertaa BestBites johdatti meidät mitä mielenkiintoisimmalle matkalla maailman ympäri, kun maut niin Kaukoidästä, Egyptistä kuin Italiastakin täyttivät keittiön tuoksullaan ja välittömästi syntyi kokeilemisen arvoisia ideoita tuleville Puuroperjantaillekin.
Ensin piti kuitenkin päästä maistelemaan kaikkea, sillä reseptien luonnissa oleellista on aina tietää, miltä mikäkin maistuu. Muuten mahdollinen makujen sinfonia muuttuu sellaiseksi kakofoniaksi, ettei pahempaa ole kuunaan maistettu!
Posti toi maailmaympärysmatkan
Ei liene ihme, että omat silmäni nauliutuivat ihan ensimmäiseksi Khoisan Tean luomu kaneliuutteeseen sekä luomuiseen lakritsi jauheeseen. Molemmat tuotteita, joita olen ihastellut Khoisan Tean Instagram-tilillä. Monta kertaa on pitänyt niitä hankkia omaan maustekaappiin, mutta olipa jäänyt tekemättä. Nyt pääsen niitä kätevästi kokeilemaan! Khoisan Tean tuotteita löydät kätevästi Punnitse ja Säästä-ketjusta sekä verkkokauppa Hyvinvoinnin tavaratalosta*.
Intiaan, Marokoon ja Etelä-Amerikkaan makumatkamme kävi, kun aloimme maistella Just Nuts välipalapatukoita. Tässä on muuten taas aivan mahtava tuote laukkuun sujautettavaksi. Sopivan kokoinen, pullollaan makua ja auttaa jaksamaan, kun ruoka-aika uhkaa venyä liian pitkälle eikä kotiin olla vieläkään päässyt takaisin. Ja ovat nämä kyllä niin makoisia, että menevät ihan herkkunakin.
Meidän perheellä taitaa olla aika suuri heikkous kaiken sorttisiin pähkinöihin, siemeniin ja mausteisiin. Varoituksen sana kuitenkin, että nämä eivät ole perinteisiä makeita pähkinäpatukoita vaan enemminkin suolaisia ja mausteita on sen verran, että saattavat sopia paremmin aikuisempaan makuun. Mutta toki monet lapsetkin pitävät mausteisemmista, joten kannattaa kokeilla. Luomulaatuisia nämäkin ja ainakin itse ihastuin makumaailmoihin heti maistettuani. Suosikikiksi nousi ehkä BBQ-versio ihanan savuisuutensa vuoksi. Patukat löytyvät niin Ruohonjuuresta kuin Hyvinvoinnin Tavaratalostakin*.
Toiseksi suosikiksi nousivat makeat MadeGood suklaa-banaani granolapalloset, jotka nekin näppärän kokonsa sekä tahmaamattomutensa ansiosta tulevat suurella todennäköisyydellä sujahtamaan käsilaukun muonavarastoon myöhemminkin. Ne maistuivat kaikille lapsillemme ja pakkauskokokin oli mitä oivallisin. Ja sopivathan ne toki muuhunkin tarkoitukseen kuten vaikkapa aamuisen puuron päälle rapeutta tuomaan tai osaksi jogurttia. Tuotteen löydät helposti Hyvinvoinnin Tavaratalosta.* ja luomuisia makuja löytyy useampikin eli valikoimissa myös Suklaamurut* sekä Omena-Kaneli*
Myös Yogit Tean ”Wellness Collection” loisti kevään hempeän raikkaissa väreissä ja sai aamut maistumaan keväisen energisiltä kuuden erilaisen luomu maun voimin: Detox, Grean Tea Matcha Lemon, Immune Support, Women’s Balance ja Positive Energy Cranberry Hibiscus ja Ginger Lemon. Tämäkin löytyy mm. Ruohonjuuresta.
Pääsiäisen odotusta piristämässä oli mukavasti pussillinen UTZ-sertifioituja (sertifiointi edellyttää ympärisöystävällisten viljelymenetelmien käyttöä sekä huolehtimista tilalla työskentelevien ihmisten hyvinvoinnista) suklaamunia, joista ainakin muutama taitaa päätyä koristamaan tämän vuotista jo perinteeksi muodostunutta ohraviljelmäämme muutaman tipun kera
Italian ihanuudet
Olin vuosia sitten lomamatkalla Italiassa ja taisin syödä siellä elämäni parhaat pitsat. Niinpä ilostuin suunnattomasti, kun BestBitesin paketista kuoriutui esiin 00-jauhoja! Ja siihen vielä aitoa italialaista tomaattikastiketta! Voi olla, että hyvin pian jonain sopivana viikonloppuna vietetään elokuvailtaa ja nautitaan aitoa tai ainakin melkein aitoa italialaista pizzaa, joka on valmistettu 00-jauhoista ja paistettu pizzakiven päällä. Kastiketta on juuri sopivasti. Voi että! Tässähän tulee nälkä ja muistot vuosien takaisesta lomamatkasta ovat nousseet niin elävänä esiin, että tulee ihan matkakuume!
Vielä testaamatta jäivät Explore Cuisinen mielenkiintoinen uutuus pasta, luomuinen Linssispagetti, jonka kyllä uskallan veikata olevan varsin hyvää, sillä ainakin tähän asti kaikki kokeilemani palkokasveista ja linsseistä valmistut pastat ovat olleet maukkaita ja toimivia ja ovat jälleen yksi tapa lisää saada ruokavalioon tarvittavia proteiineja ilman lihan lisäämistä. Tämänkin löydät mm. Ruohonjuuresta.
Mikäli sinuakin kiinnostaa saada uusia kokemuksia ja vinkkejä mahtavista tuotteista kannattaa tarttua Luomulaakson BestBitesilta saamaan alekoodiin ja pääset siten tutustumaan helposti moniin herkkuihin.
Luomulaakson lukijat saavat koodilla LUOMULAAKSO50 ensimmäisen paketin -50 % eli hinta olisi alennuksen kanssa 19.95 € (norm. 39,90 €/kk). Tarjous koskee jatkuvaa tilausta, jonka voi irtisanoa milloin tahansa 1 kk irtisanomisajalla. Tilauslomakkeen löydät täältä.
Kuvat: Sukhi-matot
