Keskiviikkoiltana suuntasimme kohti Tuusulan vasta vähän aikaa sitten perustettua Reko-lähiruokarengasta. Vähän epäilytti Rekon alkamisaika, sillä 20.00 pitäisi minun normaalisti olla taaperomme unityynynä. No, taapero odotteli hienosti hereillä mummin kanssa ja nukahti sitten yhdeksän korvilla suloisesti tuhisten viereeni.
Kellonaika on varmasti hyvä monelle, sillä pidemmänkin työpäivän päätteeksi vielä ehtii hyvin ostoksille. Mehän tavallisesti käymme Hyvinkään Rekossa, jonka jako alkaa aikaisemmin ja on meille sopivampi, joten enpä nurise alkamisajasta sen kummemmin. Jos Tuusulassa kävisimme normaalisti, niin silloin myöhäinen alkamisaika muodostuisi meille ongelmaksi. Mutta niinhän se aina on, että mikään kellonaika sen paremmin kuin päiväkään ei koskaan ole se paras ja toimivin kaikille, oli sitten kyse tuottajista tai asiakkaista. Olemassa olevista mahdollisuuksista pitää vain valita se itselle sopivin vaihtoehto.
Jako sujui kohtuu jouhevasti. Pimeys sekä parkkipaikan pienoinen ahtaus aiheuttivat hiukan ongelmia. Ainakin itselläni oli ongelmia löytää kaikki tuottajat. Parkkipaikan lyhtypylväät eivät paljon valaisseet. Jotkut kaukaa viisaat olivat hienosti varustautuneet erilaisin lampuin ja täytyy sanoa, että kyllä jonkin sortin lamppu täytyy syksyn ja talven Rekoihin varmasti ottaa mukaan. Sen verran pimeää on Suomen syysillassa.
Tuottajia oli paikalla varsin kiitettävä määrä. Oli muutama ennestään tuttu. Petri Kerava Lopelta, jolta ostamme nykyisin luomuperunat. Hän muuten viljelee varmasti ne maailman parhaat perunat. Hakkaavat lapsuuden kotipellonkin perunat ja se on paljon se. 
Myös Lehtokummun luomutila oli tullut tuotteinensa ja tälläkin kertaa ostimme kilon verran valkosipulia. Tarjolla oli myös ainakin kurpitsoita. Viikoittaisen vihannesostonsa sai täytetty myös Heinolan biodynaamisen tilan antimilla.
Tuusulan Rekosta täytimme tällä kertaa myös kananmunavarastomme ja ostimme Hultgårdin luomukananmunia pari kennollista. Paikalla olivat myös monelle tutut Vaahteramäen gmo-vapaat Friidat.
Tarjolla oli lisäksi leipää, jauhoja, puolukoita, hunajaa sekä Sydänmaan Highlanderin luomulihaa. Ja varmasti jotain muutakin, mutta kaikkea en enää muista!
Kokonaisuutena REKO oli mukava, rauhallinen ja oli hauskaa jutella ihmisten kanssa, kun yhdessä tuumin ”metsästimme” illan tunnelmallisessa hämärässä vielä häviksissä olevia luomukanamuniamme.
Tuusulan REKO on päässyt hyvään alkuun jo 650 jäsenellään ja ryhmä kasvaakin koko ajan. Tästä on hyvä jatkaa.
The post Tutustumassa Tuusulan Rekoon appeared first on Luomulaakso.