Jossain vaiheessa kesää oma pieni keittiön nurkassa asuva lemmikkini kuoli. Taikinajuuri tykkäsi aika huonoa vallan unohtaessani sen kiireisimmän puutarhakauden ajaksi ja niinpä juuri päätti mennä pilalle.
Muistin jossain vaiheessa, että minulla on kuin onkin pakastimen uumenissa nokare vanhaa juurta, mutta se on arkkupakastimen syövereihin pudonneena ja nyt saa luvan jatkaa siellä oleiluaan, sillä en todellakaan aio poistaa kaikkea päällä olevaa saadakseni pohjalle pudonneen pienen pussukan. Tuleepahan lisää hyvää harjoitusta, kun tehdään uusi juuri. 
Niinpä on aika aloittaa uuden juuren hoivaaminen. Onkin jo kova ikävä juureen leivottua leipää! Vaikka vatsani on sairastelun jälkeisistä kymmenestä antibioottikuuristakin jo jokseenkin toipunut ja kestää taas hiivalla leivottua leipää niin kaipaan sitä vivahteikkaamman, juureen leivotun leivän makua. Eipä siis auttanut muu kuin pistää taikinajuuren tuotanto taas aluilleen.
Eilen sekoitin uuden satsin muhimaan ja nyt sitten vain odotellaan, sekoitellaan ja lisäillään jauhoja sekä vettä sopivassa tahdissa. Jännittää hiukan onnistuuko nyt ensimäisellä yrittämällä vai tarvitaanko uusinta. Edellisellä kerralla ensimmäinen yrittämä ei mennyt ihan niin kuin piti. Nyt olisi enemmän toivoa onnistumisesta heti, sillä tietoa ja taitoakin on päässyt karttumaan edellistä juurta hoidellessa.
Mikäli oman pienen lemmikin saaminen keittiön nurkkaan kiinnostaa niin ohjeet taikinajuuren tekemiseen löytyvät täältä.
The post Tapaus taikinajuuri appeared first on Luomulaakso.