Tänään piti ehtiä tehdä kaikenlaista, mutta ei sitten tehtykään paljon muuta kuin istuttiin terveyskeskuksen päivystysjonossa.Kasper sai ensimmäisen balaniitti-diagnoosinsa tänään. Niinpä saimme lääkäriltä tuttuakin tutummat hoito-ohjeet sekä reseptin silmätippoihin, joilla balaniittia hoidetaan noiden pesuvati-istuntojen lisäksi. Pikkuisen hirvittää alkaako tästä samanlainen kierre kuin Rasmuksella, jolla vaiva oli tosi ikävä ja jouduttiin lopulta leikkaukseen, jotta vaiva loppuisi.
Balaniittihan on esinahan alainen tulehdus ja aika yleinen pienillä pojilla. Sitä hoidetaan yleensä silmätipoilla sekä istumalla pesuvadissa, jossa vettä ja jotain antiseptista pesunestettä. Joskus joudutaan poistamaan esinahka.
Suomessa on hyvin tiukka asenne ympärileikkauksiin. Ihan hyvä niin, mutta se täytyy sanoa, että kun lapsi sairastaa balaniitin balaniitin perään ja kierre jatkuu vuosia, tuntuu aika hurjalta, että leikkaukseen pääseminen on niin vaikeaa. Rasmuksen ensimmäinen balaniitti oli kahden kuun ikäisenä. Silloin - ja useampaan kertaan vuosien varrella - lääkäri totesi, että esinahka ei ole liian kireä. Sillä päätöksellä sitten mentiin balaniitista toiseen. Leikkaus tehtiin vasta kun Rasmus oli kuuden.
Ajatelkaa. Kuusi vuotta jatkuvaa kipua. Ja sitä se oli ollutkin. Tulehdus oli muutunut krooniseksi. Leikkauksen jälkeen leikkaava lääkäri tuumikin, että päätös oli ollut ihan oikea ja ainoa keino auttaa Rasmusta. Mutta ajatelkaa - k u u s i v u o t t a. Se on pitkä aika elää jatkuvan kivun kanssa.
Rasmus myös toistuvasti sanoi, että paikka on kipeä ja kosketus arka. Piti kuitenkin saavuttaa tietty ikä, että hoitava lääkärikin saattoi uskoa, että lapsi todella tarkoitti, että on kipeä. Liian nuorelta tieto ei kelvannut. Piti saavuttaa esikouluikä ennen kuin lapsen sanaan voitiin uskoa. Onhan se hyvä, ettei liian helpolla leikata, mutta joskus olisi ehkä hyvä olla herkyyttä nähdä tilanne sellaisena kuin se on.
Todennäköisesti Kasper ei joudu käymään samaa läpi. Balaniitit ovat tavallisia pienillä lapsilla, mutta mahdollisuus hirvittää kuitenkin. Muistan yhä millainen Rasmus oli jatkuvan kivun kanssa. Muistan aivan liian hyvin millainen tuo kuusi vuotta oli. Aina jaksettiin kysyä oletteko nyt varmasti muistaneet istuttaa poikaa pesuvadissa riittävän usein ja kehotettiin istuttamaan lisää. Ehkä se olisi auttanut, jos Rasmus olisi istunut koko päivän pesuvadissa. Ei taida kuulostaa ihan mahdolliselta vaihtoehdolta.