 |
| Kesäkurpitsasämpylöitä |
Hiivalla leivottua leipää ei tässä talossa ole nähty reiluun puoleen vuoteen eikä sellaista ole kaivattukaan. Ruisleipä tehdään itse, samoin vaalea. Ruisleipä - niin hyvää kuin se onkin - ei ihan kaiken kanssa toimi. Vaaleakin versio siis on mukava olla olemassa.
Oma taikinajuureni pidetään hengissä ruisjauhoilla, joten ainakin siitä jonkinlainen kuitulisä vaaleaankin leipään tulee. Välillä heittelen leipää jauhoja sen mukaan, mitä kaapissa on - lopputulos on välillä hyvinkin onnistunut ja välillä sellainen, että muistelen, mitä taikinaan tulikaan viskottua, kun se ei ollut ihan niin hyvää kuin oli tarkoitus. No, kokeiluista oppii ja makuja on monenlaisia.
Aikaakin juurella leipominen ottaa. Juuri ei kohota leipää tunnissa tai kahdessa - ei edes helteellä, jolloin toiminta on huomattavasti nopeampaa kuin nyt syksyisillä hiukan koleilla säillä, kun taloakaan ei vielä oikeastaan lämmitetä. Huoneen lämpötilalla onkin iso merkitys, kun leipoo juurella. Alhaisemmalla lämpötilalla juuri vaatii enemmän aikaa toimiakseen.
 |
| Oreganoleipä |
Tosin likilaskuinen leipäkin meni hyvin kaupaksi - Rasmus pyysikin tekemään samanlaista uudelleen! Muistan kyllä omastakin lapsuudestani äitini tekemän piimälimpun - siis sen ainokaisen kerran, jolloin asiat eivät menneet ihan putkeen ja leivästä tuli likilaskuinen. Maku oli ihana ja rakennekin tuntui herkulliselta - toista kertaa samanlaista ei kuitenkaan enää koskaan tullut ja jäljelle jäi vain haikea muisto siitä maailman herkullisimmasta leivästä.
Laitan tässä jonain päivänä tuonne Ruokakorin puolelle ohjeen juuren tekoon. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan oman juuren valmistusta ja hoitamista. Se on yllättävän antoisaa ja rentouttavaa ja tekee ihmeen hyvää kiireisen arjen keskellä.
 |
| Ruisleipää |