Pölyttäjäpenkkiä rakennettiin alkukesästä kovalla tohinalla. Se on nyt saanut lopullisen muotonsa ja istutetut kasvitkin ovat lähteneet pääosin hyvin käyntiin. Yksi lohko ei ole voinut hyvin enkä edes heti muistanut, mikä kasvi siihen istutettiin. Siinä kasvaa erityisen hyvin vesiheinää eli pihatähtimöä, jota olemme kesän mittaan syöneet salaattina tomaatin ja kurkun kera.
Postaus on osa Omavaraisuus blogeissa-ryhmän postaussarjaa.
Kurkkaa myös Omavaraisuus blogeissa keskusteluryhmä.
Pölyttäjäpenkin kuulumisia
Pölyttäjäpenkkiin kierrätetty kasvimaiden multa on tuonut monenmoisia yllätyksiä tullessaan. Vesiheinä nyt ei ole kovinkaan yllättävää — se kun tuntuu viihtyvän pihamme istutuksissa paremmin kuin hyvin.
Keskellä pölyttäjäpenkkiä kasvavat tomaatintaimet sen sijaan jaksavat hymyilyttää. Eihän niistä tomaatteja toki ehdi tulla, mutta emme hennoneet niitä poiskaan nyppiä. Tekivät ne kukkiakin, joten tuumimme, että olkoot ne sitten kesäkukkiamme, kun muuta siihen kategoriaan sopivaa ei nyt tullut kylvetyksi. Niinpä tomaatit ovat rehottaneet perennapenkissämme kauniin vihreänä kasvustona ihan sulassa sovussa muiden kanssa.
Vesiheinä sen sijaan on tuottanut hiukan päänvaivaa, sillä muutama päivä poissa kotoa väärään aikaan sai vesiheinän innostumaan ja niinpä se peitti tahmaisen takertuvilla varsillaan yhden kukkalohkon ihan kokonaan. Kotiin palatessa oli edessä onneton tilanne, kun yritimme löytää sen seasta sitä virallista kukkapenkin asukasta. No, se onnistui varsin huonolla menestyksellä ja voi olla, että tuolta lohkolta ei mitään ensi kesänä nouse — paitsi sitä vesiheinää. No, ei se mitään. Jos näin käy korvataan lohkon kasvi jollain muulla. Mielellään sellaisella, joka ei ota näin helpolla nokkiinsa vesiheinäviidakosta, joka ei ole meidän syömisvauhdistamme moksiskaan.
Mobiilisovellus avuksi
Istuttaessa taimia ja sipuleita oli muuten kätevää käyttää jo parhaat päivänsä nähneitä pensastukia. Suurin osa tikuista on rikkinäisiä eikä niistä pensastuiksi enää ole, mutta onneksi en heittänyt niitä pois. Tikuilla sai hyvin lohkottua alueita ja ne pysyivät mukavasti paikoillaan istutuksen ajan ja sen jälkeenkin. Oli erityisen paljon helpompi hahmottaa niiden avulla alueet, joissa ei näkynyt vielä yhtään kasvinosaa maanpinnalla.
Päätin, että nämä ovat ehdottomasti mitä parhaimpia hyötykamppeita rikkinäisyydestään huolimatta ja pakkasin niistä jo osan puutarhavarastoon. Eipä sitä koskaan tiedä, milloin niitä seuraavan kerran tulee tarvinneeksi.
Päätin ottaa alueista kuvia ja hyötykäyttöön pääsi taannoin puhelimeeni lataama Pixlr-sovellus. Sillä kirjoittelin ottamiini kuviin kasvien nimet ja alueet pysyivät selkeinä kun niitä oli pensaiden tikut rajaamassa. Tällä kertaa muistan ehkä vielä vuodenkin päästä, mitä kasveja kukkapenkkiini on päätynyt!
Väriloistoa ja pölyttäjiä
Kasvit lähtivät niin hyvään kasvuun, että olemme jo tänä vuonna saaneet ihastella pölyttäjäpenkin väriloistoa. Ja ensi kesänä sitten viimeistellään, jos sellaiseen vielä on tarvetta. Voihan olla, että kasvit ovat levinneet siten, ettei penkissä enää ole niitäkään paria tyhjää kohtaa, johon joitain kuvittelin vielä istuttavani. Tai sitten koloja on enemmänkin, jos talvi tekee tuhojaan.
Katsotaan miten käy, mutta nyt nautitaan vielä syksyn kukkivista ja odotellaan viilenevien ilmojen mukanaan tuomaa väriloistoa.
Yhteispostaukseen osallistuivat myös nämä valtavan ihanat blogit:
Tsajut, Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogi, Omavarainen/Jovelassa, Sarin puutarhat, Elämää korvessa,
Metsäläisten elämää, Sorakukka, Caramellia,
Harmaa torppa, Laura eli Javis, Kah-Villakoira, Rakkautta ja maanantimia, Vehkosuo, Riippumattomammaksi, Pienenpieni farmi, Korkeala, Varmuusvara
The post Pölyttäjäpenkin kuulumisia appeared first on Luomulaakso.