Perheemme on pikku hiljaa alkanut palailla takaisin kiinni arkeen. Eihän se toki ihan samanlaista arkea ole, sillä mummin tulevat tutkimukset sairaalassa ovat yhä edessä.
Kuten aina ennenkin tällaisina hetkinä, olen yrittänyt keksiä itselleni mahdollisimman paljon tekemistä ja tällä kertaa taisin siinä hyvin onnistuakin.
Muutama viikko takaperin liityin pariin Facebookin Konmari-ryhmään ihan uteliaisuudesta, sillä moni tuntemani ihminen on kyseisestä metodista jaksanut niin paljon hössöttää, että oli ihan pakko tutustua siihen paremmin itsekin. Kirjaa en jaksanut ainakaan vielä kirjastosta alkaa jonottaa ja omaakaan en ajatellut hankkia. Ryhmien kautta olen kuitenkin saanut pienen pintaraapaisun asiasta.
Ehkä eniten silmiin hyppäsi toisenlainen vaattaiden taittelu. Pystyviikkaus. Tämä olikin se seikka, joka synnytti ahaa-elämyksen katsoessani lasten vaatehuoneen hyllyjä, jotka kerta toisensa jälkeen päätyvät samanlaiseen kaaokseen, vaikka kuinka asiasta puhumme ja viikkaamista yhdessä harjoittelemme. Vaatteet eivät vain pysy siisteissä pinoissa ja hyllyt ovat hetkessä täynnä epämääräisä kasoja, joista ei ota mitään tolkkua. Ongelmana on, etteivät he myöskään kunnolla löydä haluamian asioita viikatuista vaatepinoista, vaikka lajiteltuja ovatkin olleet. Pystyviikkaus tuntui ratkaisulta,
Toki en osaa vielä sanoa, kuinka kokeilumme käy, mutta toistaiseksi näyttää hyvältä. Huomasin nimittäin ihmisten ryhmään lataamia kuvia katsellessani, että pystyviikkauksen hyvä puoli oli se, että kaikki oli esillä eikä mitään tarvinnut kaivaa minkään alta. Lasten vaatehyllyissä kun tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että juuri se haluttu vaate on jonkin toisen alla. Aina. Ja pino on hetkessä sikin sokin. Pystyviikkaus voisi siis hyvinkin olla ratkaisu.
Ajattelin, että koska ainakin meidän erityislapsilla tuntuu olevan välillä hyvinkin vaikeaa löytää tavaroitaan hyllystä, niin tämän myötä vaatteet tuntuvat olevan jotenkin enemmän esillä ja osuvat paremmin silmiin. Ehkäpä tarvittavat vaatekappaleet eivät olisi ihan niin hukassakaan tämän jälkeen. Ainakin itse koen, että tämä voisi selkiyttää arkea taas pikkuisen lisää ja toistaiseksi kokeilu on sujunut varsin hyvin.
Ja pysytyviikkauksesta hössöttäminen…taidanpa ymmärtää sitä nyt reippaasti paremmin kuin alkuun. 
The post Pystyviikkauksella arkeen paluuta appeared first on Luomulaakso.