Viimeisen parin kolmen viikon aikana olen istuttanut sipulimme jo useamman kerran, kuin mitä olen jaksanut laskea. Joka ikinen aamu minua odottaa samankaltainen näkymä olohuoneen ikkunasta.
Iso osa sipuleista on kiskottu ylös ja viskottu ympäri kasvimaalaatikkoa. Jollakin on selkeästi hauskaa – ei kai se muuten jaksa palata joka yö tekemään samaa asiaa.
Sipulit ovat tosiaan heiteltynä hujan hajan pitkin kasvimaan pintaa. Osa sipuleista on onneksi nätisti oman kasvupaikkansa vieressä kyljellään ja jälleen kerran istutan sipulit uudelleen.
Epäilen sipulimaamme tuhosta rastaita, mutta varmuutta asiasta ei ole. Siivekäs sen kuitenkin täytyy olla, sillä laatikot sijaitsevat aidatulla alueella, joten mikään nelijalkainen ei ole niitä voinut käydä viskomassa ympäriinsä. Ja jäisihän pehmeään multaa edes joku tassunjälkikin. Siivekäs sen siis täytyy olla.
Isommat juuret kasvattaneet sipulit saavat olla enemmän rauhassa, mutta tällä menolla juuret menevät poikki ennen kuin ehtivät kunnolla kasvaakaan.
Ja jospa minä nyt taas tästä menisin istuttelemaan viime yönä ylös kiskotut sipulit… huokaus…
The post Kuka kiskoo sipulit? appeared first on Luomulaakso.