Nyt kun sain jo peruskasvit päätettyä tällekin vuodelle oli aika alkaa pohtia mitä muuta noihin kasvimaalaatikoihin oikein päätyisi.
Viime vuonna viljelin monen sorttista kaalia ja olisihan se mukava kokeilla niitä tänäkin vuonna. Viime vuonna kun emme saaneet itse maistella niitä oikeastaan ollenkaan, mutta ei siksi, että pienet tuholaiset olisivat ne syöneet. Mutta tuholaiseksi voisi tuota meidän suloista mustaa karvakasaammekin sanoa, ainakin tässä tapauksessa. Koiramme nimittäin pisteli poskeensa joka ikisen kaalikasvin kasvimaalta ja kaivoipa vielä jälkiruuaksi muutaman porkkanan. Tänä vuonna olen koettanut teroittaa niin lapsille kuin aikuisillekin, että satokaudella ei koiraa saa ilman valvontaa tarhasta pois päästää. Saa nähdä onko oppi mennyt kaikille perille.
Koirallamme on tosiaan ollut aina ihmeellinen mielenkiinto kaaliin. Onpa se ryöstänyt keittiöstäkin kaalinpään vaikka vieressä olisi ollut kokonainen vastapaistettu taivaallisesti tuoksuva kana. Meidän koiramme taitaa olla pohjimmiltaan kasvissyöjä tai sitten tällä on jotain tekemistä sen kanssa, että koiramme on löytökoira, joka kotiutui meille Viipurin suunnalta yhdeksisen vuotta sitten.
Näistä aatoksista huolimatta ajattelin uskaltaa kylvää kasvimaalatikkoihin ainakin muutamaa kaalia. Ja tänä vuonna aion saada niitä itsekin – rakennan vaikka muurin ja vallihaudan niiden ympärille, jos ei muu auta.
1. Ainakin ehdotonta suosikkiani ruusukaalia pitää tänä kesänä saada. Viime kesänä se kasvoi hienosti ja saimme tuholaisetkin pidettyä varsin hyvin kurissa samettikukkien ja tillin yhdistelmällä. Toki jouduimme muutamia toukkia pois kasveista noukkimaan, mutta yllättävän harvalukuisina nuo maanvaivat meitä kiusasivat.
2. Toinen kaalisuosikkini on kyssäkaali. Se on ihmeen helppo kasvatettava ja lajikkeitakin on mukavan runsaasti ja kyssäkaalisato säilyy viileässä hyvän aikaa eikä kaikkea ole ihan pakko saada heti syödyksi. Lisäksi kyssäkaali on jotensakin hauskan näköinen kasvi eikä säikähdä ihan heti sään vaihteluitakaan, joita viime kesinä tuntuu riittäneen.
3. Nyt en oikein ole saanut päätetyksi pitäisikö tänäkin vuonna kasvatella lehtikaalta. Toisaalta se olisi aika mukava lisä kasvimaalle. Lehdet ovat ihanat, sävyjä on erilaisia ja aika tuholaisen kestäväkin sen on. Suorastaan huoleton – siis ainakin kaaliksi. Maussakaan ei ole moittitavaa ja kovasti olen kaipaillut siitä tehtyä piirakkaa. Fetan kanssa maku on aivan mahtava. No, tätä täytyy ehkä vielä hiukan jäädä pohtimaan. Josko nuo ruusu- ja kyssäkalit kuitenkin riittäisivät tämän vuoden kaaleiksi. Todennäköisesti kuitenkin päädyn ainakin johonkin ruukkuunjonkun taimen laittamaan. Niin siinä aina käy. Lajien karsimen on niin vaikeaa! 
4. Aina välillä olen innostunut viljelemään mangoldia. Se on kaunis kasvi, etenkin punaisista lajikkeista olen ihan innoissani. Sen käyttäminen on kuitenkin jäänyt aika vähäiseksi verrattuna muihin kasvimaan kasveihin ja niinpä sitä ei ole koskaan viljelty kovin suurissa määrin. Tuskinpa siihen on tulossa muutosta tänäkään vuonna eli muutaman mangoldi kylvettäneen johonkin sopivaan laatikon nurkaan tuomaan väriä.
5. Muistaakseni olen pari kertaa ennen viime vuotta kasvattanut purjoa. Viime vuonna suurin osa taimista kasvoi vankoiksi varsiksi ja saimme purjoa aina pakastimeen asti. Tänä vuonna olisi tarkoitus taas täyttää purjovarastot ja ennen sitä voisimme tehdä pari kertaa tätä ihanan purjoista piirakkaakin. Purjon kasvatus oli muuten yllättävän helppoa ja olin aina kuvitellut sitä vaikemmaksi tapaukseksi. Hyvillä mielin siis tätäkin kasvimaalle tänä vuonna.
6. Lähes joka kesä olen kasvattunut jonkinmoista jättikurpitsaa tai talvikurpitsaa – parhaimpina molempia. Kurpitsat käyvät niin helposti keittoihin, piirakoihin ja taikinoihin, että niitä ei voi oikeastaan koskaan olla liikaa ja olenpa minä niitä soseenakin pakastanut. Tosin kurpitsat säilyvät helposti hyvinkin pitkään ja joskus olemme viimeisen kappaleen käyttäneet vasta vuoden vaihteen kieppeillä.
7. Melkein jokaisena kesänä olen kylvänyt härkäpapua. Viime vuonna ne eivät tosin menestyneet kovin hyvin, mutta saattaa olla, että paikkavalinnassakin oli toivomisen varaa. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin niitä taas kasvatella, jos niitä vain suinkin saan mahtumaan. Luulen, että lumien sulattua pitää hiukan mittailla ja tuumia.
8. Tänä kesänä olisi myös tarkoitus ottaa askel kohti omavaraisuutta valkosipulien kohdalla. Voi olla, että se jää vielä haaveeksi, mutta katsotaan nyt, kuinka homma lähtee sujuman. Viime kesän onnistuminen keltasipulin kohdalla valoi toivoa tämänkin suhteen. Eihän sitä tiedä, jos ei kokeille. 
Ja jos edes alakaisi sujua paremmin kuin aiempina kesinä. Parannustahan sekin olisi!
9. Viime kesän palsternakka sadonkin söi koiramme, joten tänä kesänä ajatelimme yrittää uudelleen. Sen verran viime vuoden kokeilu kuitenkin antoi toivoa ja tulostakin ehdimme hiukan nähdä, joten uskoisin, että näiden kohdalla ei suurempia ongelmia tule. Ja palsternakka on niin hyvää, että pakkohan sitä on omaltakin kasvimaalta saada! Ainakin rivi tai pari olisi paikallaan. Jos sujuu hyvin niin lisätään ensi vuonna.
10. Vielä harkinnan alle jäi peruna. Omasta maasta juuri nostettua perunaa parempaa ei taida ollakaan, mutta perunan viljely vie aika paljon tilaa rajallisella kasvimaallamme. Niin hyvää kuin se onkin niin viljely meidän pihallamme ei taida olla kovinkaan järkevää. Etenkin, kun saamme ostettua todella herkullista luomuperunaa REKOsta suoraan vilejlijältä. Niin herkkulista, että jopa oman maan sato saattaa jäädä toiseksi. Ehkäpä istutamme muutaman perunan, jotta saamme nuuskia vasta nostettujen perunoiden lempeää tuoksua, mutta muuten perunasato tulee tänä vuonna suoraan luomutilalta.
Vielä pitää pohtia kasvihuoneen uudet asukkaat hiukan tarkemmin. Tosin ennen kuin sinne kasvit pääsevät muuttamaan on edessä taas korjauksia…
Lumien sulattua täytyy käydä puutarha heti läpi ja katsoa miten monivuotiset kasvimme ovat selvinneet. Ne ovat joutuneet kokemaan aika kovia likakaivoremontin yhteydessä ja sadon saanti on viivästynyt useamman kerran. Tämä kesä on kuitenkin toivoa täynnä.
The post Lisää tulevan kesän kasvimaasta appeared first on Luomulaakso.