Maanantaina aamupäivä hujahti fysioterapiassa. Kyseessä oli joka vuotinen tapaaminen kunnallisen fysioterapeutin kanssa, joka vastaa maksusitoumuksista eli kävimme jälleen kerran läpi veritulpan jälkeisen tilanteen, kipujen määrän, sukkien käyttötapani, turvotukset, geenivirheen ja sen sellaiset.
Samalla myös alkoivat aivot tehdä työtä uudemman kerran menneiden tapahtumien kanssa, mutta siitä lisää ehkä joskus myöhemmin.
Nyt menee muutama viikko, että saan tietää olenko yhä oikeutettu samaan maksusitoumuksella ainakin jonkun kompressiosukkaparin. Viime vuonnahan minulle myönnettiin kolme sukkaparia ja kovasti toivomme, että tänäkin vuonna tämän suhteen onnistaisi, sillä mittatilaussukat eivät ole mitään halpoja kapistuksia vaan varsin tyyritä, sillä yksi sukkapari maksaa helposti noin 250 euroa eli kun sukkia käytetään yötä päivää, niin vuodessa menee helposti 1000 euroa pelkkiin sukkiin.
Jos hyvin käy niin selviää kolmella sukkaparilla, mutta se tarkoittaa yleensä suurempaa määrää kipua, sillä yksi sukkapari kestää päivä- tai yökäytössä käytössä noin 6 kuukautta ja olen ainakin itse huomannut, että käyttöiän edetessä sukka löystyy selvästi eikä ole enää niin napakka ja tehokas.
Sukan löystyessä myös kipu lisääntyy ja kivun lisääntyessä elämänlaatu huononee, sillä jäytävä kipu muuttuu helposti riipiväksi ja pahimmillaan kipu on monesti illalla, kun pitäisi saada unen päästä kiinni, mutta kivun vuoksi jalkoja ei pysty edes pitämään paikoillaan.
Nyt pitää vain malttaa odottaa päätöstä ja vaikka fysioterapeutti laittoikin hakemuksen matkaan varsin positiivisella mielellä niin enpä kyllä uskalla huokaista ennen kuin on päätös kädessäni.
The post Sukka-asioilla appeared first on Luomulaakso.