Päivä ELMA-messuilla on nyt takana. Tuli tavattua monta mielenkiintoista ihmistä ja kuultua monta tarinaa tuotteista ja ihmisistä niiden takana. Olo on onnellinen, vaikka jalat ovatkin ihan totaalisen tuusan nuuskana.
Kierrokseni alkoi Rainingon luomutilan pisteeltä, jossa pääsin maistelemaan tilan omasta kvinoasta keitettyä puuroa, joka maistui vallan mainiolta. On se vaan mukava juttu, että kotimaistakin kvinoaa on tarjolla ja vielä luomuna! Kotiinkin piti ostaa pussillinen – mukavaahan se on saada vaihtelua aamupuuroihin.
Rainingon herkullisten puuropatojen ääreltä siirryin kohti ihastuttavan Vavesaaren tilan pöytää, joka notkui marmeladeista, mehuista sekä muista herkuista.
Vavesaaren tilan marmeladit kuuluvat nykyisin meidän jouluumme ja tänäkin vuonna sellaiset tulevat löytymään lasten joulupaketeista. Tällä kertaa tyrnin makuisena.
Vavesaaren tilan valikoimista löytyy myös mustikkajauhetta ja myslejä. Vavesaaren tilasta tulen kirjoittamaan vielä myöhemmin lisää.
Vavesaaren marmeladeja maisteltuani siirryin kohti Leaderin luomuisia BareBareja. Heidän valikoimiinsa oli tullut 4 luomulaatuista makuvaihtoehtoa, joita ihan ilokseen tuli maisteltua. Patukat maistuvat mukavasti marjoilta ja hedelmiltä ja kerrottiinpa, että niistä voi halutessaan tehdä pipareitakin! Tätä vinkkiä pitää vielä testata!
Marjaisten ja hedelmäisten herkkujen jälkeen pääsin maistelemaan hennon vihreitä silmusalaatteja. Olin kuullut tuotteista, mutta en ollut koskaan ennen päässyt niitä maistamaan. Kaikki olivat hyviä, mutta sydämeni sulatti totaalisesti ihanan retiisinen Tulinen silmusalaatti ja kannoilla kiri kovaa kyytiä Rapea silmusalaatti.
Sain kuulla, että Silmusalaatin tuotanto pyörii energiatehokkaasti tuulivoimalla ja tuotteet kuljetetaan kierrätettävissä pahvilaatikoissa. Annosrasia on muovia, mutta se takaa Silmusalaatin hyvän säilyvyyden. Ruokahävikin pienentämistäkin on mietitty jo pakkasvaiheessa.
Tässä vaiheessa oli jo kassini alkanut täyttyä ostoksista, vaikka vielä oli monta luomupaikkaa kiertämättä. Pienen haeskelun jälkeen onnistuin bongaamaan vanhan tutun: Arctic Warriorsin, joka muuten on lanseerannut vähän aikaa sitten uuden muodon tutulle Puolustajalle sekä Taistelijalle. Pullot ovatkin varsin kätevät kotikäytössä.
Taaperomme on muuten nimennyt Arctic Warriorsin hunajashotin Vauksi. Joka kerta pakkauksen nähdessään kuuluu iloinen VAU! Ja kysyttäessä ne ovat Vaupurkkeja. 
Ja kyllä ne minustakin aika VAU-tuotteita ovat!
Arctic Warriors sai perjantaina ELMA-messuilla InnoElma-palkinnon. Onnea vielä kerran! 
Jo ennen messuja selailin näytteilleasettajien listaa ja silmiini osui Bioferme, joka on messuilla osana luomuosastoa. Nimi ei sanonut oikein mitään ja piti käydä Biofermen nettisivuilla, jotta selvisi, mitä tuotetta kyseisen nimen takaa löytyy. Yosa-tuoteperhe on varmasti monelle tuttu. Olen minäkin jotain joskus maistanut, mutta muistikuva oli hatara enkä oikeastaan edes muistanut miltä tuote oli maistunut.
Biofermen pisteellä pääsin maistelemaan paria erimakua ja sitrus- luomuihanuus vei kielen mennessään.
Ei siinä toisessakaan maistamassani mitään vikaa ollut, mutta sitruuna nyt vain vie aina voiton. Täytyy sanoa, että tämä sitruunainen kaurapohjainen tuote hakkaa maitoiset jogurtit mennen tullen. Tämä oli ihan todellinen herkku ja ihanan iloinen yllätys! Ehkä yllättävin kaikista tämän vuotisista luomutuotteista. Taitaa olla niin, että näistäkin täytyy sananen tai parikin myöhemmin vielä kirjoittaa.
Yosa-herkuista ihan muutaman askeleen päässä oli SunSpeltin sydämellinen tiimi, joka maistatti meille ihanan pähkinäisiä spelt-tuotteita. Olipa pöydässä sellaisiakin, joita ei ainakaan meidän lähikaupassamme edes näy. Niitä pitikin ostaa kassillinen, jotta ehtii etsiä lähimmän niitä myyvän kaupan. Meidän viljan käyttömme onkin pikku hiljaa siirtynyt tavallisesta vehnästä speltin suuntaan. Se nyt vain maistuu paremmalta.
Spelttihiutaleista tehty puuro on meidän kaikkien suosikki ja Spelt täysjyvämannakin uppoaa vauvasta mummiin. Messutarjoukset olivat varsin houkuttelevat, joten ostoskärryni täyttyikin huimasti SunSpeltin tuotteilla.
Luomukierroksen jälkeen löysimme vielä monta ihanaa tuotetta ja ihmistä. Itse olin onnesta sykkyrällä törmättyäni Pitsileidi Maijaan. Koju oli pullollaan kaikkea, mitä olin aina halunnut löytää. Oli pitsinauhaa, pitsikauluksia ja Porvoossa oli kuulemma vinot pinot lisää! Voisikin sanoa, että mitä ei Pitsileidin varastoista löydy, sitä ei tarvitse. Minä tiedän, että jossain vaiheessa reissu Porvooseen on edessä.
Pitsileidin jälkeen oli aika mahtavaa törmätä messujen ihanimpaan ilmestykseen. Tämä nuori neitokainen, jonka vaateparsi oli minusta kovin kotoisan oloinen, käveli vastaan ja jakoi meille lähi- ja luomuruokaakin suosivan jyväskyläläisen ravintola Harmoonin esitteen.
Päivä oli kaikin puolin mahtava ja oli mukava päästä pitkästä aikaa rapsuttelemaan poneja, lehmiä ja possujakin, mutta mukava oli palata kotiinkin ja nostaa jalat ylös.
Messut jatkuvat vielä 7.-8.11 eli viikonloppuna ehtii vielä maistelemaan luomuherkkuja ja tekemään vaikkapa jouluostoksia tai vain käydä katselemassa kotieläimiä lasten kanssa Helsingin Messukeskuksessa. Suosittelen lämpimästi.
The post ELMA messujen ihanuudet appeared first on Luomulaakso.