Mieheni lähti torstaina työmatkalle. Tällä kertaa onneksi ihan vain kotimaahan ja tällä kertaa ei tainnut sydämeni hypätä kurkkuun kuullessani työmatkasta. Ehkäpä työmatkakirouksemme alkaa pikku hiljaa hälvetä – katsotaan nyt, millaisia katastrofeja onnistumme näille muutamalle päivälle haalimaan.
Voi olla, että en vain oikein tajunnut, että hän sanoi työmatka, kun aivot työskentelivät kuumeisesti remonttiasioiden kimpussa. Torstaina piti taas ottaa maalipensseli käteen ja maalata (toivottavasti) viimeinen pätkä uudesta leipomosta. Saimme tiistaina kiinnitetyksi pienen seinäpalasen paikalleen ja tuo levy erottaa kätevästi leipomon pöydän muusta tilasta.
Heti alkuun sain seurakseni pikkuapulaisen, joka kuori kätevästi uudet pensselit muoveista ja alkoi maalata uutta seinää. Muutama muukin työkalu kävi siinä samalla tutuksi. Ja levy onkin nyt tarkistusmitattu ja muutamaa kulmarautaakin on siihen sovitettu ihan taltan kanssa. 
Ehkä vielä himpun verran pitää harjoitella tuota työkalujen käyttöä.
Uusi seinälevy löytyi varastoista ja muutama levyyn ilmestynyt tahrakaan ei haitannut. Huolellisen pesun jälkeen, kun kaikki jäljelle jäännyt peittyisi mukavasti maalin alle. Kosmeettiset virheet levyssä eivät paljon haittaa maalatessa. Mukava oli sekin, että tätä remonttia olemme voineet tehdä paljon edellisistä rakenteluista jäljelle jääneillä materiaaleilla.
Hetken aikaa pohdin maalaisinko levyn silloin, kun sitä ei ole vielä kiinnitetty seinään, mutta tulin siihen tulokseen, että taaperon ja koiran kanssa tämä on paras ratkaisu – etenkin kun toisen seinän ja pöydän sai helposti suojatuksi, koska levyä ei ole vielä kiinnitetty ihan täydellisesti ja se heiluu sopivasti ja mahdollistaa siten helpomman suojaamisen.
Pikkuapulaiseni ei jaksanut ihan koko ajan keskittyä ja yläpuolen kuvassa hän kurottaakin kohti kelloa, jota soitetaan lapsille yleensä silloin, kun leipomoon on ilmestynyt nuoltavia kulhoja ja välineitä. Ei mene kuin hetki, kun paikalle on ilmestynyt jokainen lapsi silmät tuikkivina. 
Alun perin joulupukin käyttöön tarkoitetun kellon helähdystä odotetaankin innolla.
My husband went on a business trip and I continued the renovation of my ”bakery” with a helping hand of my youngest. So far no sight of the business trip curse. 
The roof is still on, water pipes are not leaking and we even have the heating on so…. Maybe the curse is starting to fade away. I guess I’ll believe it once I see it. The renovation is going nicely and my little one made things a bit more interesting. And while helping he learned a couple of new words as well as couple of new baby signs.❤
The post Remonttia ja työmatkoja appeared first on Luomulaakso.