Leipomon muutos ei sujunut sitten ihan niin kuin piti. Pakastin on toki uudella paikallaan ja pienet sormet eivät ole enää muutamaan päivään yltäneet näpläämään sähköjä pois päältä, mutta IKEAsta hankitut kaksi keittiön seinäkaappia aiheuttivatkin sitten enemmän kuin yhden harmaan hiuksen. Etenkin kaapeista toinen, jonka vuoksi jouduimme ajamaan kauppaan kolme kertaa.
Edellisestä kaapinostoreissusta oli päässyt vierähtämään hyvä tovi ja nyt selvisi, että uusien kaappien taustat olivatkin erilaiset kuin vanhojen eikä ronttimaiseen seinäämme saanutkaan niitä enää kiinnitetyksi siten kuin ennen. Myöskin kulmakaapin hyllylevyt jäivät saamatta, koska saldot olivat ilmeisesti näyttäneet keittiöosastolla käydessämme hyllylevyjen määrän väärin tai ehkä joku oli ostanut useamman paketin kuin piti. Niinpä ensimmäisen kauppareissun kuorma jäikin vajaaksi.
Seuraavana päivänä jouduimme liikkeeseen takaisin, kun piti hakea pätkä uusien kaappien taakse tulevaa kiskoa, jotta meidänkin seinään hyllyt saatiin kiinni ilman lisäongelmia. Samalla saimme puuttuvat hyllylevytkin. Kaipaan silti sitä edellisenlaista kaapin taustaa, joka antoi enemmän mahdollisuuksia kiinnitykselle ilman jättisuuria muutoksia.
Todelliset ongelmat alkoivatkin sitten kolmantena päivänä, koska olimme saaneet väärää informaatiota ja sen seurauksena eivät kulmakaapin hyllylevyt menneetkään paikoilleen niin kuin piti. Asiakaspalvelu oli kuitenkin hyvin ystävällinen ja hoiti asian hienosti. Saimme myös vahingon vuoksi ajetuista kilometreistä korvauksen.
Ei tämä viivästys meille kuitenkaan yllätyksenä tullut. Olemme oppineet jo asennoitumaan, että yksikään paketti, jonka kotiin kannamme, ei valmistu odotetusti. Jos ei muuta vikaa ole, niin ainakin puuttuu sitten se yksi ruuvi, jota olisi vielä tarvittu. En tiedä onko meillä vain käsittämättömän huono tuuri IKEAn kanssa vai onko näin monilla. Luulisi, että jonot kaupassa olisivat kuitenkin pienemmän, jos kaikilla olisi yhtä huono tuuri ostostensa kanssa kuin meillä. Tai sitten kaikki ovat yhtä kovapäisiä kuin mekin ja suuntaavat mutkista huolimatta uudelleen ostoksille. 
Tosin on IKEAssa kyllä puolensakin. Jo vuosia sitten se oli ensimmäinen paikka, josta sai mm. pillimehua luomuna ja montaa muutakin luomuelintarviketta. Ja tänäkin päivänä luomuvalikoima siellä on ihan mukava. 
Kaappien jälkeen tila alkaa olla siinä vaiheessa, että pääsemme taas leipomaan. Leivässä olemmekin pysyneet nyt enimmäkseen leipäkoneen avulla ja Mikael on ollut enemmän kuin innoissaan päästessään laittamaan koneeseen tulemaan meidän joka päiväisen leipämme. Onhan se varmasti mahtavaa olla vastuussa siitä, että perheellä on aina leipää tarjolla.
Leipomo alkaa pikku hiljaa olla valmis. Mieheni lupasi nakutella vielä pienen avohyllykön leipomon kaappien kaveriksi. Se onkin aivan mahtava lisä pöydän yläpuolelle, sillä siitä on sitten helppo napata yleisimmin käytetyt asiat käteensä. Ja nyt näyttää siltä, että ensimmäisen kerran tässä talossa myös iso kaulimeni saa ihan oman paikan seinältä eikä tarvitse enää tunkea sitä laatikkoon viemään kaikkea tilaa. Toivottavasti aikaa hyllykön tekemiseen löytyy piakkoin, että saadaan tila viimeisteltyä. Syysloma tosin loppui ja paluu arkeen tuli nopeasti ja se tarkoittaa vähemmän aikaa kaikkeen – tai ainakin siihen remontointiin.
The post Harmaita hiuksia remontoinnista appeared first on Luomulaakso.