Joulukoristeet

Viime päivinä ajatukset ovat kääntyneet yhä enemmän joulun suuntaan. Tänä vuonna joulua odotetaan huomattavasti kevyemmissä tunnelmissa ja se näkyy varmaankin ihan kaikessa.

Viime viikolla kaivoimme lasten sähkökyntteliköt laatikoista. Odotus oli suuri ja innokas silmäpari seurasi kuinka toista kynttelikköä vedettiin ulos laatikosta. Suru olikin suuri, kun huomattiin, että Rasmuksen kynttelikkö oli rikki. Jotenkin ihmeellisesti yksi kynttelikön kynttilöistä oli poikki. Rikkoutunut pinta oli terävä ja tasainen. En ole koskaan vastaava nähnyt. Ihmeellistä, että kapistus oli hajonnut ihan itse laatikossa. Varmaa on, että kukaan ei ole sitä voinut vahingossakaan rikkoa, koska laatikko oli säilössä korkeassa kaapissa ylähyllyllä, jonne edes minä en ylety ilman hyvän korkuista jakkaraa. Lapset eivät ylety sinne edes siten.

Lupasin Rasmukselle, että uusi kynttelikkö löytyy varmasti tilalle hyvissä ajoin ennen joulua ja saadaan sillä sitten joulutunnelmaa hänenkin huoneeseensa. Joulukoristeet ovat lapsille iso juttu - etenkin kun meillä on perinteenä, että joka joulu he saavat uuden koristeen omaan koristelaatikkoonsa ja siten kartuttavat sitten omaa koristevarastoaan.

Itse pidän vanhoista joulukoristeista ja kirpparit ovatkin oiva paikka tehdä löytöjä. Erityisesti vanhat tontut ovat lähellä sydäntäni ja onpa niitä jokunen kappale joulua ilostuttamaan kertynytkin. Vanhoissa tontuissa on sitä jotain. Ne tuntuvat sisältävän joulua ihan toisella tavalla kuin nykyiset muovihirviöt, joita kaupat nykyisin ihmisille kaupittelevat. Onneksi joukkoon on kuitenkin viime vuosina ilmestynyt myös paremmin tehtyjä ja aidomman oloisia tonttuja. Silti vanha on parempi. Monta joulua nähnyt tonttu peittoaa mennen tullen uutuuttaan kiiltelevän kaverin. Menneet joulut ja muistot tekevät joulukoristeesta joulukoristeen. Eikä ole väliä kenen jouluja se on joskus tullut katselleeksi.