Meidän uusi kaunis kattomme vuotaa. Siis se katto, jonka piti olla monen monituista vuotta täysin huoleton ja ongelmaton. Ja sitä myöden myöskin ainoa kohta talossa, jota ei tarvitse millään tavalla hetkeen aikaan korjata. No, katto siis vuotaa. Vanhassa katossa oli toki vikansa ja niitä oli aika plajonkin. Hyvä puoli kuitenkin oli, että se ei vuotanut. Se on paljon.
Tällä hetkellä kiskon pulman keskelle ajatusta siitä onnesta, etä meidän ei tarvitse kattoa itse korjata. Kattofirma kävi eilen katsastamassa tilanteen ja totesi, että jotain on menneyt vikaan ja he korjaavat sen mahdollisimman pian. Hieno juttu kaiken kaikkiaan. Edelleen olemme tyytyväisiä valitsemaamme kattofirmaan ja tämä kyseinen mutka vain vahvisti hyvää käsitystämme siitä. Olen aina sanonut, että vasta silloin kun asiat menevät mutkalle, selviää millaisen paikan/ihmisen kanssa on tekemisissä. Hyvällä säällä kaikki ovat mukavia ja yhteistyhaluisia. Ongelmat vasta tuovat esiin todelliset karvat.
Onneksi meidän ei tarvitse korjata kattoa itse. Nyt voimmekin osittain huokaista ja antaa ammattilaisten korjata vian ja katsastaa lopun katon, ettei muualle varmasti ole yhtään vettä vuodellut. Hienoa, että varmistavat. Hieno, että hoitavat asian kuntoon.
Isoin harmi asiassa on se, että jälleen kerran pihamme muuttuu hetkeksi aikaa rakennustyömaaksi ja melu palaa arkeen. Voin sanoa, että katon rakentaminen tuottaa aikamoisen paljon melua sisätiloihin, kun useampi työmies laukkaa katolla, kolistaa peltejä ja tekee milloin mitäkin. Rasmus ei pitänyt melusta silloin eikä varmasti pidä nytkään ja jonkin aikaa menee, että arki taas tämän remontin myötä tasaantuu.
Onni oli, että nyt havaittu vuoto on sellaisessa paikassa, ettei se oikeastaan haitannut rakenteita ja tuli nopeasti huomatuksi. Paljon pahemminkin olisi voinut olla. Niin se vain on edelleen, että jokaisessa asiassa on se hyväkin puoli.